Tahdotko minut vastaanottaa?
Ojenna kätesi ja pehmennä laskuani.
Minä sulan sinun käsilläsi,
muutun pisaraksi sormellasi.
Et toista samanlaista löydä.
Olen yksi miljoonien joukossa ja leijailen maata kohti.
Taivaalta minä putoan muiden kaltaisteni rinnalla.
Olen valkoinen hiutale muiden joukossa, silti sakarani ovat erilaiset.
Kun katsot tarkasti, huomaat, olen ainutlaatuinen.
Et löydä toista samanlaista. Hento ja hauras olen, niin kaunis valkoinen.
Jos tahdot minut vastaanottaa, ojenna kätesi ja minä laskeudun.
Hetken onnellisempana sulan sormellasi ja muutun pisaraksi, kunnes katoan.
Jos annat minun pudota muiden kaltaisteni rinnalla, lepään hetken maassa, kunnes aurinko minut sulattaa.
Ojenna kätesi ja pehmennä laskuani.
Minä sulan sinun käsilläsi,
muutun pisaraksi sormellasi.
Et toista samanlaista löydä.
Olen yksi miljoonien joukossa ja leijailen maata kohti.
Taivaalta minä putoan muiden kaltaisteni rinnalla.
Olen valkoinen hiutale muiden joukossa, silti sakarani ovat erilaiset.
Kun katsot tarkasti, huomaat, olen ainutlaatuinen.
Et löydä toista samanlaista. Hento ja hauras olen, niin kaunis valkoinen.
Jos tahdot minut vastaanottaa, ojenna kätesi ja minä laskeudun.
Hetken onnellisempana sulan sormellasi ja muutun pisaraksi, kunnes katoan.
Jos annat minun pudota muiden kaltaisteni rinnalla, lepään hetken maassa, kunnes aurinko minut sulattaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kilesi on sulavaa ja pehmeää. Kaikki mitä teet tuntuu niin satumaiselta, että aina en ole kovin varmaa oletko todellinen. Koska kuitenkin rakastan kulkua haasteiden läpi, otan tämänkin haasteen vastaan ja vastaan tahdon, vaikka en voi tietää mihin se johtaa, niin voin olla tyytyväinenkin lopputulokseen. Vaikka katoaisit löydämme taas, jos ystävyytemme ja yhteytemme on syvää ja todellista.
Ojennan siis käteni ja vastaanotan sinut, jos se on tahtosi, niin teen ja lupaan olla sitä mitä tarvitset. Ystävänäsi ja läheisenäsi, voin aina auttaa, mutta en toru, koska ystävyys on minun rakkauttani sinulle. Kiitos vain sinusta itsestäsi ja pehmeistä sanoistasi minulle ja kaikille muillekkin ystäväiseni. Toivottavasti säilyt aina luonani, vaikka tiedän, että sinun on mentävä. Älä koskaan unohda laskuasi minun sormelleni ja iloisia kasvojani, kun otan sinut avosylin vastaan ja vastaan tahdon, vaikka mieleni sanoisikin, että en, koska muserrat vain sydämmeni. Nyt tiedän ettei se niin ole. Onneksi se olit sinä joka laskeuduitm, eikä kukaan muu.
Toi meni ihan väärin...
Olen UUSI käyttäjä.Kirjoitin runoon takaisin runon, koska pidin runosta niin paljon. Se oli ihana ja koskettava.Pelkät sanat tuntuivat niin turhilta siinävaiheessa ja halusin kirjoittaa jotain runollista takaisin. Aika outo runo se kyllä on, mutta muutakaan en keksinyt. Kerro miten sitten???
Valoa tuot minun luokseni,
tunnen suurta helpotusta.
Vaikka epäröiden vastaanotat niin
laskeutumiseni sormellesi muistan.
Sydäntäsi en tahdo musertaa,
vaan hellästi sinusta pidän.
Sulan sormellesi, on ystävyytesi arvokasta
niin kuin sinäkin kultaa olet.
Tämä oli hyvä.
Puhut kipeästä asiasta,
ja onnistuit siinä hyvin.
Kiitos Auratar, lämmität mieltäni suuresti.
...että voi tuottaa iloa toiselle,
vaikkakin tuntemattomalle,
Ihmemaan Seikkailjalle.
*hymyilee*