Moi!
Mulla on ongelma! Ainakin mulla on mun omasta mielestä ongelma. Huomasin n. vuosi sitten että taidankin tykätä enemmän tytöistä kuin pojista ja sekös oli itselle aikamoinen shokki. Toisaalta asia oli tietysti myös helpotus....tajusin vihdoin mikä olen. Luulin tätä ennen ,että olen niin kylmä ihminen etten pysty tuntemaan mitään ketään kohtaan. Seurustelin yhden tosi mukavan pojan kanssa 2 vuotta...mutta ei se vaan sytyttänyt mua "sillä tavalla". Nyt olen ihastunut ikäiseeni tyttöön...ja hän tuntee kuulemma samoin kuin minä. Mitä ihmettä mä teen? Kaikki ystävät ja sukulaiset olettavat varmasti että olen hetero....miten uskallan kertoa tästä? Millaisia kokemuksia teillä kaapista ulostulemisesta? Onko jotain neuvoja nuorelle ja tyhmälle "aloittelijalle"?
Mulla on ongelma! Ainakin mulla on mun omasta mielestä ongelma. Huomasin n. vuosi sitten että taidankin tykätä enemmän tytöistä kuin pojista ja sekös oli itselle aikamoinen shokki. Toisaalta asia oli tietysti myös helpotus....tajusin vihdoin mikä olen. Luulin tätä ennen ,että olen niin kylmä ihminen etten pysty tuntemaan mitään ketään kohtaan. Seurustelin yhden tosi mukavan pojan kanssa 2 vuotta...mutta ei se vaan sytyttänyt mua "sillä tavalla". Nyt olen ihastunut ikäiseeni tyttöön...ja hän tuntee kuulemma samoin kuin minä. Mitä ihmettä mä teen? Kaikki ystävät ja sukulaiset olettavat varmasti että olen hetero....miten uskallan kertoa tästä? Millaisia kokemuksia teillä kaapista ulostulemisesta? Onko jotain neuvoja nuorelle ja tyhmälle "aloittelijalle"?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tännekin niitä ohjeita, kun täällä on toinen samanlainen ummikko :D
..kyselet.
Neuvoisin olemaan tekemättä mitään sen ihmeempää. Mitä noihin ystäviin ja sukulaisiin tulee, jotka olettavat sun olevan hetero, niin kuule - ne odottaa paljon muutakin! Sinullahan on oma elämä elettävänä eikä siihen kuulu muiden miellyttäminen ja valtaväestön "sääntöihin" taipuminen. Tutustu itseesi ja kuuntele, mitä itse haluat. Kyseenalaista asiat, joita muut yrittävät sinulle pakkosyöttää viitaten ns. normaaliin.
Sinuna en ensimmäisenä alkaisi rynnimään kaapista uloskaan. Aika menee näin aluksi ihan mukavasti siellä kaapissakin ja saat aikaa selvitellä tunteitasi ja jutella mm. tämän samoin tuntevan ystiksesi kanssa. Eihän tämä lesbouden löytäminen itsestään ole kuitenkaan niin maata myllertävä juttu, että siitä kannattaa suurta numeroa tehdä.
Varsinkaan nykyään, kun joka paikka pursuaa pelkkää homoutta/lesboutta, niin mieluummin pitäisin omana tietonani koko asian mahdollisimman kauan. En kieltäisi, mutten sitä hehkuttaisikaan. Olen kuitenkin julkisesti se mitä olen ja sitä miksikään ei enää muuta. Sinä voit edetä hissuksiin omaa tahtiasi.
antaa muuta kuin omia kokemuksiaan vinkkinä.
Mä en ottaisi asiaa vakavasti, siis anna ajan kulua ja katso miten asiat ja tunteet kehittyy.
Älä lyö itseesi mitään leimaa, teet vain niinkuin tuntuu hyvälle. Joo, laimeetahan se on aina sitä sanoa mutta miten muutenkaan omaa elämää kannattaa elää?
Oletuksia ja toiveita sunkin elämälle on tehty ennen kuin olet edes syntynyt, sun vanhemmat on sanoneet aina jossain välissä että pääasia että lapsi on terve ja sitähän sä olet joten riittäköön se oikeestikkin heille=)
Sun pääasia on olla onnellinen ja jos nyt asiat etenee siihen että sinulla on kaapissa olo fiilis niin valitse yksi hyvä ystävä jolle kerrot asian, ja usko pois ei mene kauan kun kaikki kaverit tietää.
Vanhemmille itse kirjoitin ensin kirjeen että kerkesivät sulatella asiaa ihan itsekseen.
Tärkeintä on se että ensin opettele itsesi, ole varma siitä mitä olet. Jos käy niin että kohtaat kritisointia auttaa oma varmuus asiastaan paljon ja selviät vähemmällä vahingolla.
Joten se miten tulet kaapista ulos on sun pienin ongelma, se että tunnet itsesi, halusi, hyväksyt itsesi on nyt se mihin keskityt.
Kohtaa ensin itsesi rehellisesti, kaapista pääsy on paljon helpompaa.