Asun avoliitossa ja puolisoni tienaa ihan mukavasti. Itse olen opiskelija enkä tällä hetkellä missään töissä...Ottaa päähän etten saa tukia paljon mitään kun avopuolisoni palkka on muka niin hyvä! Tuntuu tyhmältä että minulla ei ole omaa rahaa koska avopuolisoni tienaa liikaa. Meillä on kuitenkin omat rahamme ja maksamme omat juttumme itse eli mieheni ei elätä minua. Onko muilla samoja kokemuksia?
Ärsyttääkö
muitakin?
231612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sama juttu täälläkin: mies on työssä ja itse opiskelen. Asumislisää en saa, koska meillä on omistusasunto ja yleistä asumistukea ei heru, koska mies tienaa liikaa (asumiskulut on samoissa summissa, jos asuttaisiin vuokralla). Niin tai näin, yhdessä asuessa tukia asumiseen ei kuulu, ei näy.
Mihin tämä perustuu? Millä oikeudella avopuoliso katsotaan elatusvelvolliseksi? Tietääkseni Suomen lait eivät tunne termiä avopuoliso, eikä yhdessä asuminen velvoita muunlaiseen elatukseen, toisin kuin avioliitto tai rekisteröity parisuhde. Elatusta kun ei omassanikaan tapauksessa todellisuudessa tapahdu. Yhteen vedettyjä sänkyjä ja seksisuhdetta lukuun ottamatta yhteiselo on kuin kämppiksillä konsanaan: yhteistä on suurin piirtein vain vessapaperi (sekin ostetaan vuorotellen)...
Yksin tai samaa sukupuolta olevan kanssa (vaikka seurustelisimme) asuessa saisin tukea omaan osuuteni asumiskuluista, mutta nyt valtio sysää kustannukset miehelleni. Näin paljon valtio haluaa tukea opiskelijoita...
Kysymykseen "Ärsyttääkö?": suorastaan vituttaa!
...alkaa lesboksi niin saisi silti tukea valtiolta opintoihin! Kun tasa-arvosta aina valitetaan niin on se niin väärin, että homot ja lesbot saavat tukia eri tavoin kuin heterot!!!
Aivan. KELA-tädin vastaus ihmettelyyni oli, että se koskee niin pientä osaa väestöstä. Mistä se sen tietää? Niin tai näin, mielestäni kaikissa asioissa tulisi noudattaa seksuaalista tasa-arvoa, niin avioitumisessa kuin opintotuessakin...
terveisin biseksuaali
ainoastaan opiskelijoista juuri tuon suhteen, että avopuolisoiden tulee elättää jne. vaan monien muidenkin tukien kohdalla on sama. Aikoinaan ollut hieno universaaliusperiaate on kyllä ropissut tukihommista pois, vaikka samanaikaisesti yhteiskunta on entistä enemmän yksilöllistynyt. Se on melkoinen köyhyysloukku joutua siihen tilanteeseen, että itseltä evätään tuet pois avopuolison tulojen takia. Eihän nykyaikana monikaan elä sillä tavalla yhteisessä taloudessa, että kaikki tulevat tulot olisivat yhteisiä.
Tilanne on surullinen, mutta menee kokoajan entistä huonompaa suuntaan. Kaikista ikävintä on opiskelijoiden asema yhteiskunnan pohjamudissa, mutta monia ei sekään jaksa kiinnostaa kun väliaikaistahan se vain on. Pitäisi sitä kuitenkin epäoikeudenmukaisuudelle jotain tehdä!
eläisit valtion tuilla, ei sitten ole toisen siivellä elämistä?
teitä löytyy kyllä aina, jotka olette tätä mieltä!! Voinhan mä toki käydä töissä samalla kun opiskelen mut sit en pysty yhtä paljon suorittamaan opintoviikkoja ja sit ihmetellään ku valmistuminen kestää...Hmmm en sit tiiä mikä mikä kannattais ku kaikki tuntuu olevan eri mieltä!! Taidat olla muutenkin eksynyt väärille sivuille jos itse ajattelet että opintotuen nostaminen on siivellä elämistä!!!!
En ymmärrä, miksi muuttaa yhteen jos ei ole niin sitoutunut, että tahtoo jakaa kaiken toisenkin kanssa. Muuttakaa erillenne, jos se helpottaa. Kun me muutamme yhteen (ja menemme siis naimisiin), minä tienaan enemmän, mutta rahamme ovat silti yhteisiä. Oman rakkaani kanssahan minä yhteiseloa vietän.
Onhan se vähän epäreilua. "Elättäjälle" sanotaan että juu, valitse auto tai avopuoliso. Kiva asunto tai avopuoliso. Matkustaminen tai avopuoliso. Varmasti monilla avopuoliso ohittaa nuo muut luksukset, mutta onko se reilua? Jos kumppanini on käynyt vuosi tolkulla kouluja, saanut hyvän duunin, ostanut auton ja asettunut mukavaan asuntoon, niin hän menettäisi oman elintasonsa jos eläisi minun kanssani?
Kyllä tuon valinnan pitäisi olla helppo, jos toisen kanssa HALUAA elää. Minusta se on itsestään selvää, että jos toisen kanssa elää, niin silloin rahat ovat yhteisiä.
Sekö todella on sinun mielestäsi reilua, että työssäkäyvän kumppaninsa kanssa yhteen muuttava opiskelija menettää itsenäisyytensä ja tämä työssäkäyvä kumppani joutuu luopumaan elintasostaan? Kun naapurin sinkku saa kyllä valtiolta tuet?
Jos niitä tukia kerran maksetaan, niin maksetaan sitten rakastuneille ja ei-rakastuneille tasapuolisesti, mitäs ihmeen heteroparisuhdesyrjintää tämä on?
Se yhteen muuttaminen on täysin vapaaehtoista. Työssäkäyvä kumppani joutuu luopumaan elintasostaan? Kai se nyt tahtoo omalle elämänkumppanilleen tasavertaisen elintason. Itse olen ainakin valmis luopumaan omastani sulhoni hyväksi (tai siis siten, että kummallakin on samanlainen elintaso). Tasavertaisessa parisuhteessa itsenäisyys ei ole rahasta kiinni, eikä pitäisi tulla tunnetta, että ruinaa toiselta rahaa.
Sinä olet nyt juuttunut tuohon "minä ainakin olen valmis" -asenteeseen. Mieti tarkasti. Onko se sinun mielestäsi reilua? Jos on, olemme asiasta eri mieltä ja meillä molemmilla on siihen oikeus.
Joutuu luopumaan omasta elintasostaan, kyllä. Sehän johtuu siitä, kun ei ole varaa maksaa kahdelle ihmiselle vapaata autonkäyttöä, kokolihaa päivittäin tai kokista ruokajuomaksi (hullu tapa, tiedän). Kun hänen maksettavakseen tulee koulukirjani, vaatteeni, bussilippuni yms. niin jostain hänen on luovuttava. Silloin minä tunnen itseni roistoksi, vaikka järjestely sopiikin hänelle, ja vaikka hän haluaakin maksaa nuo minulle, jos silloin saa asua kanssani. Koska en tuo perheeseen penniäkään, minusta tuntuisi väärältä tulla taksilla kotiin viihdeillan jälkeen. Sekin sopisi miehelleni hyvin, mutta minusta se silti tuntuu tuhlailulta, eikä minulla ole enää vapaata päätösvaltaa mihin luksuksiin rahani sijoitan, ja missä sitten vastapainoksi säästän. Koska minulla ei ole omaa rahaa. Aina joutuu miettimään, että se on sitten toisen pussista pois, vaikka tämä toinen ei asiaa niin näkisikään.
Mielestäni se on reilua, sillä se kuuluu parisuhteeseen, jossa on tarkoitus elää koko elämä. Ja mielestäni muussa tapauksessa ei tulisikaan asua yhdessä.
...Parisuhteesi on parempi kuin muiden jos miehesi on niin tossun alla että suostuu elättämään sinut! Täällä puhutaan opintotuesta eikä sinun suhteestasi..
Minä taisin tuolla ekassa tai tokassa viestissäni sanoa, että MINÄ olen se joka tienaa enemmän, sitten kun menemme naimisiin. Meidän ei tarvitse edes miettiä, kuka elättää kenet avosuhteessa, kun emme sellaiseen asumismuotoon ryhdy. Mielestäni kyse ei edes ole "elättämisestä" vaan yksinkertaisesti siitä, että avioliitossa rahojen kuuluisi olla yhteisiä. Ja jos asuu yhdessä, niin silloin suhteen pitäisi olla yhtä vakava kuin avioliitto.
selväksi! Voit vetää sen vesimeloonin pois nenästäsi ja jatkaa elämääsi. Mielipiteensä on kaikilla!
Kuin myös... Eli ärsyttää. Olen nyt toista opiskeluvuotta lopettelemassa ja koko opiskeluaikani olen asunut yhdessä avopuolisoni kanssa. Hän aloitti itse yhteen muuttaessamme oppisopimuksella opiskelun ja saa työstään opiskelijan palkan (70 % normaalipalkasta). Hänen opintonsa onneksi päättyy ensi syksynä.
Heti muutettuamme, menimme sosiaalitoimistoon hakemaan toimeentulotukea. Sanoivat, että koska olin alle 18-vuotias, meidän laskelmat katsotaan erikseen. Avopuolisoni oli jakamattoman kuolinpesän osakas ja hänen palkkansa kattoi hänen puolikkaan osuutensa asumiskustannuksista ym. Minulle sanottiin kylmästi, että vanhemmat ovat vielä elatusvelvollisia.
Vanhempani asuivat naapuripaikkakunnalla ja olivat olleet jo useita vuosia toimeentulotuen varassa. Sain sen kunnan sosiaalitoimistosta automaattisesti päätöksen, että he maksavat vanhemmilleni kuuluvan elatuksen ja minun asumiskustannuksien osuuden suoraan minulle.
Kävi kuitenkin niin, että täällä kielteisen päätöksen antanut virkailija meni naapurikuntaan äitiyslomasijaiseksi. Hän kumosi minulle sieltä annetun päätöksen ja ilmoitti, etten saisi enää senttiäkään, koska elän avoliitossa, tulomme on laskettava yhdessä.
No, kävelin taas oman paikkakunnan sossuun mukanani sekä minun että avopuolisoni tiliotteet ym. Kysyin, miksi systeemi yhtäkkiä muuttui, enhän ollut sen enempää yli 18-vuotias, kuin viimeksi käydessäni. Tilanne ei siis ollut muuttunut, olimme olleet koko ajan avopari ja minä olin vieläkin alaikäinen. Kertoivat vain, että avopuolisoni on nyt elatusvelvollinen, ei vanhemmat.
Tällä välin oli kuolinpesä, johon miehelläni oli osuus, jaettu. Siihen kuului metsäpalstan omistus. Lisäksi mieheni kotitalo oli myyty, ja hän sai myyntihinnasta osansa säästötilille. Emme maininneet toimeentuloa hakiessamme heti säästötilistä, mutta jo pelkän metsän vuoksi saimme kielteisen päätöksen. Se kun on omaisuutta, eli rahaa. Vaikka tässä metsässä ei ole mitään hakattavaa moneen vuoteen, se on hakattu hieman ennen kuolinpesän jakoa.
Tulemme toimeen tällä hetkellä, mutta on myönnettävä ettei tilanne ole ihana. Opintotukeni riittää juuri ja juuri koulukirjoihin ja osuuteeni vuokrasta. Muita laskuja ja ruokaa minulla ei ole varaa ostaa.
Olen avopuolisoni elätettävänä. Hän on sanonut, että hän kuitenkin haluaa asua kanssani, vaikka joutuisikin sen maksamaan. Silti välillä tulee heittoja "ei oo taaskaan varaa ostaa itelle mitään, millon oon viimeks ostanu jotain mukavaa" ja muuta sellaista.
Se syö silti ihmistä, kun toinen tekee täyspäiväisesti työtä, jotta saisi elättää minua. Palkka tulee, mutta ei voi itselle ostaa edes lehteä. Itselle tulee vaivaantunut olo. Ja ei ole sen ahdistavampaa, kuin ruinata toiselta rahaa, että saa ostettua itselleen alusvaatteita!
...ajatella, että ehkä sitten kun olemme valmistuneet ja saamme töitä pystymme myöskin osallistumaan perheen menoihin! Itse ainakin tulen valmistumaan ammattiin jossa palkka on melko hyvääkin! Aijon näyttää että opiskelustani oli hyötyäkin!! Tsemppiä vaan kaikille jotka ovat samassa tilanteessa!
Sama homma meikäläisellä. Että pitikin valkata niin "hyvin" tienaava äijä... Ja kun tuo systeemi on vielä niin hölmö että vain puolison tulot otetaan huomioon mutta ei menoja, niin ihan mukava yhtälöhän tuo on. Avokki kun kuitenkin makselee asunto- ja autolainaa sekä elatuksmaksuja (lapsia aiemmasta suhteesta), niin ei sitä ylimääräistä rahaa ole hänelläkään. En missään nimessä haluaisi olla puolisoni elätettävänä, saatikka että se olisi mahdollistakaan. Pakko paiskia aina töitä koulun ohella että saa juustoa leivän päälle. Kerpele.
...tehä töitä opiskelun ohella. Itse tekisin melkein minkä laista hommaa tahansa, jos siitä vain muutama euro liikenisi. Se vain, kun ei asuinseudullani ole töitä tarjolla...
Kymmeniä vapaita hakemuksiakin olen lähetellyt säännöllisin väliajoin, mutta aika toivotonta tuntuu olevan tällasella seudulla, kun 90 km:n säteellä kaikki paikkakunnat niin pieniä (max. 15 000 as.).
Jos haluaa asua yhdessä puolisonsa kanssa, joutuu ehkä jostain luopumaan. Valtion rahatkin ovat rajallisia.
Menisit töihin, niin saisit ihan mukavasti lisätuloja. Opintorahaan puolison tulot ei kuitenkaan vaikuta. Äläkä kuvittele, etten tietäisi mistä puhun: elän itse ihan samassa tilanteessa.
Lopettakaa ruikutus ja tehkää jotain onnenne eteen!
Vaan oletko ottanut huomioon, että kaikilla ei ole sitä suurta "akateemista vapautta", jonka turvin pystyisi menemään töihin ja hankkimaan elantoa? Kahtena päivänä viikossa (viikonloppu) hankittu palkka ei juuri elätä!
Tällaisissa asioissa painaa yhteiskunna vanhat tottumukset. Ajatellaan, että mikäli pari asuu yhdessä he luottavat toisiinsa riittävästi elääkseen jakaakseen tulonsa. Ja aikoinaanhan avoliitto oli käsittääkseni harvinaista, mentiin naimisiin ja hankittiin kämppä.
Kela saattaa tällä aseenteella ottaa myös kantaa suhteiden jonkinasteiseen heppoisuuten ja nopeatempoisuuteen. Siellä ajatellaan: "Jos kerran asuvat yhdessä, ovat valmiita myös jakamaan taloutensa." Tietysti yhdessä asumiseen vaikuttaa myös nykypäivän asumisen hintataso. Tilannetta sen enempää tuntematta, kehottaisinkin ihmisiä miettimään juuri tätä luottamista suhteen toiseen osapuoleen myös taloudellisissa asioissa. Ja mikäli tunnet, että jäät kiitollisuuden velkaan, on sinulla aika maksaa tätä velkaa loppuelämänne ajan, mikäli olette tosissanne suhteenne kanssa. Mikäli vain leikitte kotia, sanoisin, että se on siinä tapauksessa vähän paskempaa hiihtokenkää. Ei ole helppoa yksin asuvillakaan, Afrikan lapsista puhumattakaan.