Anteeksianto

https://www.youtube.com/watch?v=5W8oLU5zZvw

Tänään puhumme anteeksiannosta ja yhdestä sen ratkaisevasta näkökohdasta, sellaisena kuin Ihmeiden Kurssi siitä kertoo meille. Oppilaan työkirjan toisessa osassa on usein siteeraamani lause kappaleessa ”Mitä anteeksianto on” (s. 440), jossa sanotaan: ”Anteeksianto…pysyttelee hiljaa ja rauhallisena, eikä tee mitään. …Se pelkästään katsoo ja odottaa eikä tuomitse.” Anteeksiannon näkökohta, johon haluan tänään keskittyä, on katsominen, joka on avain koko asiaan. Yhä uudelleen ja uudelleen Jeesus kehottaa, että meidän tulee katsoa yhdessä hänen kanssaan ja että meidän tulee katsoa yhdessä Pyhän Hengen kanssa. Meidän tulee tuoda illuusiomme (harhamme) Pyhän Hengen totuuteen. Meidän tulee tuoda syyllisyytemme ja vihamme pimeys Jeesuksen Valon täyteiseen rakkauteen ja rauhaan ja meidän tulee aina katsoa egoa yhdessä Jeesuksen kanssa. Tämä on tapa, jolla päästämme egosta irti.
Luvun 11 kappaleen viisi Egon ”dynamiikka” alussa on mielestäni ehkä selkein toteamus, jossa kuvataan Jeesuksen kanssa katsomisen koko prosessia ja selitystä siitä, mitä tarkoittaa avun pyytäminen Jesukselta. Todellisuudessa tässä puhutaan siitä, millä tavalla voimme murtaa tai purkaa mielemme aikaansaaman samaistumisemme kehoihimme. Hyvin usein, kun meitä kehotetaan katsomaan ja tajuamaan, että olemme mieliä eikä kehoja, ihmiset sanovat, että minä en tiennyt, että minulla on mieli. Kun Jeesus vie meidät matkalle mieltä vailla olevasta tilastamme (mindless) kohti tiedostavaa mieltä (mindful), ihmiset sanovat: En tiedä miten tämä tehdään. Tässä siis ohje: sinun ei tarvitse edes tietoisesti tietää, että sinulla on mieli, eikä sinun tarvitse myöskään älyllisesti ymmärtää, että sinulla on mieli. Egon strategiana on pitää meidät kaikki pysyvästi tilassa, jossa meillä ei ole ollenkaan mieltä. Kaikki mitä sinun tulee tehdä, on olla halukas katsomaan. Eikä sinun tarvitse edes tehdä sitä yhdessä Jeesuksen kanssa tietoisella tasolla. Kaikki mitä sinun tulee kyetä tekemään, on astua syrjään ja katsoa, mitä ego tekee, siinä kaikki. Egoa tulee katsoa egon tekemisiä kuitenkaan syyttämättä ja arvostelematta. Muistuta itseäsi uudelleen, että anteeksianto pysyttelee hiljaa ja rauhallisena, eikä tee mitään. Anteeksianto ei tee mitään käyttäytymisen tasolla. Se pelkästään katsoo ja odottaa kärsivällisesti, mikä tarkoittaa sitä, että se odottaa sitä, että pelkomme vähentyy riittävästi, jotta voimme todella hyväksyä, että olemme mieliä ja että emme arvostele emmekä tuomitse.
Koko anteeksiannon idea on siinä, että katsomme egoa oikean mielemme läpi ja että Kurssin keskeiset symbolit, Jeesus että Pyhä Henki, ovat myös oikean mielemme symboleja. Voisimme kuitenkin käyttää myös jotakin muuta kodikkaaksi kokemaamme symbolia, tai olla käyttämättä mitään symbolia, kunhan vain egon katsomisen prosessi tapahtuu ilman arvostelemista ja tuomitsemista. Mitä me silloin katsomme? Me katsomme sitä tosiasiaa, kuinka me teemme ongelman toisensa jälkeen ja harhautamme itsemme siitä, mikä todellinen ongelma on. Kuten Oppilaan työkirjan tehtävissä 79 ja 80 todetaan: on vain yksi ongelma, joka on uskomme erillisyyteen ja on vain yksi vastaus, joka on Sovituksen hyväksyminen ja Pyhän Hengen periaatteen hyväksyminen, jonka mukaan mitään erillisyyttä ei koskaan ole tapahtunut. Yksi ongelma – erillisyys, yksi ratkaisu – Sovitus. Yksi ongelma – ego, yksi ratkaisu – Pyhä Henki. Tämä tarkoittaa todellisuudessa sitä, että mielemme on valinnut egon ja on yksi ratkaisu mielemme tekemän virheen oikaisemiseksi: Jeesuksen tai Pyhän Hengen valitseminen opettajaksemme. Siinä kaikki!
Aina kun tunnemme houkutusta järkyttyä tai huolestua jostakin, aina kun heräämme yöllä johonkin meitä kiusaavaan ajatukseen – johonkin asiaan, joka tapahtui edellisenä päivänä tai asiaan, joka tulee tapahtumaan tänään. Aina kun kehomme kiusaa meitä, tai kun kehon kivut tai nautinnot riivaavat meitä ja niistä tulee elämämme absoluuttisia keskipisteitä, meidän tulisi tajuta, että en koskaan ole poissa tolaltani siitä syystä kuin luulen. Tätä Jeesuksen kanssa yhdessä katsominen tarkoittaa. Se merkitsee syrjään astumista ja sen tajuamista, että ongelma, josta olen tehnyt itselleni todellisen ja jonka koen olevan itseni ulkopuolella, ei ole tämä ongelma. Katson siis hätääntynyttä itseäni tietäen, että jollakin tasolla olen kirjaimellisesti turhaan poissa tolaltani. Tämä perustuu Kurssin metafysiikkaan, jonka mukaan mitään maailmaa ei kirjaimellisesti ole olemassa. Maailma on mielessä olevan ajatuksen projektio, eikä myöskään maailmaa projisoimaa ajatusta ole olemassa, sillä emme ole erillisiä Lähteestämme. Myöskään sitä että ”en koskaan ole poissa tolaltani siitä syystä kuin luulen” ei tarvitse ymmärtää, eikä sitä tarvitse myöskään pohdiskella, sillä jos tajuamme asian, koemme sisimmässämme syvää rakkautta.