Kun huomaakin olevansa taas yksin, aika vienyt parhaat ystävät jo rajan taakse tulee hyvin orpo olo.
Kyselenkin miten saisi taas otteen ajasta, ja voisi liittyä muiden kaltaistensa joukkoon.
Yksinäisyys ei tunnu hyvältä, jotain käännettä tähän tarvittaisi.
Jaksettava vain on.
Kyselenkin miten saisi taas otteen ajasta, ja voisi liittyä muiden kaltaistensa joukkoon.
Yksinäisyys ei tunnu hyvältä, jotain käännettä tähän tarvittaisi.
Jaksettava vain on.
Vastaukset 16
Vanhimmat
et ole ainoa,joka tuntee olevansa yksin. Kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia on, tiedät itse, mikä kiinnostaa. Kirjasto, luonnnossa liikkuminen ovat ihan ilmaisia, risteilyt ja matkat maksavat vähän, mutta niistä löytyy uusia tuttavia ja huomaa ettei olekaan orpona yksin. Hannes, kevät tulee, ota itseäs niskasta kiinni ja lähde kotoa!
On kyllä aika orpo olo.
En saa otettua itseäni niskasta kiinni, että lähtisin jonnekin. Liekö jonkinlainen masennus?
Olen muutenkin huono tutustumaan uusiin ihmisiin joten se tekee lähtemisen vielä hankalammaksi.
kaikkosi yksinäisyyden tunne
kun aloin tänne kirjoittelemaan,
alkuun olin aika ymmällä
mutta sain pian juonesta kiinni,
meitä on moneen junaan
mutta kun oppii ystävänikin tuntemaan
niin kaikki menee omalla painollaa'
jotkut koen tosi rakkaaksi,
vaikka mielikuvitus maailmaahan tämä on
niin piristävää kuitenkin
ja nauraa saa kyllä silmät kyyneleillä,
että mukaan vaan rohkeasti.....
jos sinulla toimii paikkakunnallasi eläkeläisjärjestöjä liityy niinhin ja jos et vielä eläkkeellä ole on muitakin järjestöjä,mihin voi mukaan mennä.
Siellä sitten ennakkoluulottomasti vain tuttavuutta tekemään,kyllä se siitä sitten.
Tietenkin matkailu on yksi mukava harrastus ja sitä voi järjestöjen mukana edullisesti harrastaa.
Tarkemmin tietämättä tilannettasi ,on vaikea muuta neuvoa.
Kotoa ei kukaan tule hakemaan,kyllä sitä on vain lähdettävä johonkin mukaan.
Niinkuin veetikin sanoi ,täältä saa kivaa ajankulua kirjoittelemalla ,mielipiteitä vaihtamalla ja joskus ihan huumorinkukkakin herää.
Mukaan vain;)))
saa tietoa noista erilaisista yhdistyksistä ja harrastuskerhoista paikkakunnalla, en ole saanut oikein mitään selvää. Lehdissä ilmotetaan esim eläkeläisyhdistysten kokoontumisista mutta en ainakaan minä tiedä pitääkö olla jäsen vai ei että voi mennä mukaan. Minua kiinnostaisi myös jonkintasoinen ohjattu liikunta ,semmoinen joka sopisi hiukan vanhemmalle ja ylipainoiselle.
Voihan olla että olen vaan niin yksinkertainen etten ymmärrä mistä noita tietoja saisi.
menee paikalle ja liity jäseneksi.
Siellä on usein järjestetty,liikunta kerhoja/ryhmiä,lauluryhmiä,ym,asia selviää ,kun menet paikan päälle ja kyselet rohkeasti.
Omalla paikkakunnalla on useitakin eläkejärjestöjä,ja kaikkien toiminta yleensä on nähtävissä paikallisen lehden seurapalsta ilmoituksissa.
Kansalaisopisto myös ilmoittelee lehdessä ja sielläkin on paljon kaikenlaista toimintaa.
Erilaisilla sydän,reuma,ym yhdistyksillä on myös toimintaa ,nekin ilmoittelee lehdessä.
Kysele myös tutuiltasi ,ehkä he itse kuuluvat johonkin järjestöön.
Suosittelen menemään mukaan sieltä saa uusia ystäviä ja myös liikunnalliset ,niinkuin muutkin harrastukset tulevat tutuiksi.
Järjestöt ottavat mielellään uusia ihmisiä riveihinsä.
Kaikkia kirjoittajia, jotka haluavat toimia palstojen saantojen puitteissa, ovat tervetulleita. Juuri sinunkaltaisten henkiloiden, jotka tarvitsevat yhteytta kanssaihmisiin, tama palsta on "onnen omiaan".
Kirjoittele ja viihdy!
Olen palstan konkari ja tunnen sen - huonouksineenkin!
Valtakunnallisilla järjestöillä on omat sivunsa netissä. Etsi sivusto ja katso missä olisi lähin paikallisjärjestö.
Esimerkiksi Punainen Risti ottaa mielellään riveihinsä uusia ihmisiä. Sen sivusto löytyy osoitteessa. www.redcross.fi .
Kiitos. Eiköhän näistä löydy etsivälle jotain lähtökohtaa.
Oletinkin, että täältä löytyy tietoa.
Kiitos vielä ja kaikille ystäviä.
Kuule Hannes.
Mieki vanhan mut en järin viisaan ohjeistan sinnuu: Siu pittää ellää elämäs niinko teepannu. Vaik se on kaulaasa myöte kuumas nestees, se viheltellöö vaa. Ei tää elämä ole nii mahottoman vakavaa, kun tarkemmin ajattelet.
Laita aamul herätyskello soimaa ain sammaa aikaa ja pakota ittes tekemää aamutoimii, äläkä jää vällyin alle. Vähitellen se siitä rupijaa iha iteksee kirkastummaa.
Toivon siulle kaikkee hyvvää ja jaksamista vaikian ajan yli.
Ei täällä välttämättä jokainen tunne olevansa kaltaistensa joukossa, vaan täällä jopa saa olla erilainen, kunhan noudattaa yleisiä käyttäytymisohjeita ja hyväksyy väliin oudoiltakin tuntuvat kirjoitukset.
Sellainen käsitys on tullut, että monet tänne kirjoittelevat ovat myös yksinäisiä ja tuntevat sen. Kekustelupalsta on jonkinlainen aukko ulos yksinäisyydestä, jonka läpi ei pääse ja jonka läpi ei näe, mutta jonka läpi saa yhteyden toisiin.
Emme tosiaankaan ole kaikki samasta puusta veistettyjä, emmekä samanlaista elon polkua kulkeneet, siksi kirjoitusten tyylitkin eroavat toisitaan.
Kaikki kuitenkaan eivät ymmärrä sellaista, vaan odottavat että juttumme vähin erin muovautuisivat kympin arvoisiksi.
Heikommat pudotetaan pois, ja jos ei ole tarpeeksi sisua, niin jäljelle jäävät vain kirjoittajat sieltä yläpäästä.
Onko näin, vai kuvittelenko vaan?
Ota paperi ja kynä, tee tutkimus itsestäsi mitä haluat ja mitä on kuusikossa elämästäsi.
Kirjaa elämästäsi plussat ja miinukset.
Esim.
Olen terve , Olen yksinäinen -,
Haluan haasteita , Olen alamaissa-,
jne.
Kokoa plussat ja miinukset, katso mitä ja missä on parannettavaa ja toimi sen mukaan. Täytyy tietää mitä tahtoo ja on toimittava sen suuntaisesti, niin saa tuloksia.
Olen noussut ylös sudenkuopasta k.o. systeemillä omin avuin, kun alakulo on yllättänyt. Kyllä sitä siitä selviytyy, mutta omaa tahtoa se vaatii.
itselleen on tehtävä selväksi ensin,mitä haluaa,mikä on pielessä miten sen voisi korjata j.n.e.
Meitä samanlaisia arkajalkoja on paljon,mutta on vain otettava itseään niskasta kiinni,ja uskallettava tehdä jotain uutta.Vaikeeta se on myönnän, niinkuin nyt tänne kirjoittelukin.
Kynnys oli aika korkea minulla mutta rohkea rokan syö!!
Sinulle edellisestä viestistäni fiksuna henkilönä selvisi periaate, jonka tässä selvennän:
"Ihminen ei ole astia, joka täytetään,
vaan lamppu, joka sytytetään(irlantilainenYates)" Valon syttyminen on kerta kerran jälkeen aina uusi ihme.
sanot,niin kyllä.
Aina se ei vain onnistu,vaikka tietää mitä tahtoo,sitä ei saavuta.
Voisi olla aivan hyvä tyytyä siihen mihin on mahdollisuudet ja yritää järjestää elämänsä onneliseksi,oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Tavotteitakaan ei saa laittaa liian korkealle,tuntuu kovasti pahalta ,jos rajusti alas tulee.
Unelmoida tietysti voi ja pitääkin,mutta jalat tukevasti maassa.