Mummolla on kaksi lasta, tyttö ja poika, joista poika on kuollut ja tytöllä ei ole lapsia (eikä tule). Ukki kuoli ja kuolinpesä jätettiin jakamattomaksi eli siinä on osakkaina mummon lisäksi mummon tytär ja kaksi lastenlasta (pojan lapset). Mummon kuoltua perintö jaetaan tyttärelle ja lapsenlapsille.
Tytär on naimisissa ja hänen miehellään on kolme (aikuista) lasta toisen naisen kanssa. Mikäli tytär kuolee ennen aviomiestään, aviomies perii hänet. Meneekö tässä tapauksessa kaikki omaisuus (myös mummolta peritty) aviomiehen lapsille, eivätkä lapsenlapset saa mitään?
Mummo ja tytär haluaisivat, että oman suvun perintö menee tulevaisuudessa lapsenlapsille, ei aviomiehen lapsille. Riittääkö tähän se, että mummo ja ukki ovat testamentissaan sulkeneet lastensa aviopuolisot perinnön ulkopuolelle? Vai pitääkö tyttären tehdä vielä uusi testamentti sen varalta, jos hän kuolee ennen aviomiestään, ja testamentata vanhemmiltaan tullut perintö lapsenlapsille?
Tytär on naimisissa ja hänen miehellään on kolme (aikuista) lasta toisen naisen kanssa. Mikäli tytär kuolee ennen aviomiestään, aviomies perii hänet. Meneekö tässä tapauksessa kaikki omaisuus (myös mummolta peritty) aviomiehen lapsille, eivätkä lapsenlapset saa mitään?
Mummo ja tytär haluaisivat, että oman suvun perintö menee tulevaisuudessa lapsenlapsille, ei aviomiehen lapsille. Riittääkö tähän se, että mummo ja ukki ovat testamentissaan sulkeneet lastensa aviopuolisot perinnön ulkopuolelle? Vai pitääkö tyttären tehdä vielä uusi testamentti sen varalta, jos hän kuolee ennen aviomiestään, ja testamentata vanhemmiltaan tullut perintö lapsenlapsille?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Esim. seuraavaa paria mummon laatimaa testamenttivaihtoehtoa voisi ajatella (muitakin vaihtoehtoja lisäksi toki lienee...):
1: Tyttären osalta kirjattaisiin toissijaismääräys, missä tämän kuoltua mummon perinnön tyttären osuus menisi taholle x (= esim. veljen lapsille).
Tällöin tytär saisi aluksi osuutensa mummon perinnöstä - ja aikanaan ko. osuus (minkä verran sitä sit onkin jäljellä) sit siirtyisi eteenpäin toissijaismääräyksen mukaisesti.
2: Mummo tekee testamentin suoraan veljen lapsille, eikä tytär aikanaan moiti sitä eikä vaadi lakiosuuttaaan.
Tällöin siis saajina suoraan veljen lapset, eikä tytär ollenkaan missään vaiheessa.
Lisähuomioita:
a) Tytär osaltaan voi tietysti testamentata omaisuuttaan kenelle tahtoo riippumatta em. mummon tekemistä valinnoista...
b) Puolison poissulkeminen mummon testamentista auttaa mummon perinnönjaossa siten, että (esim.) tytär omistaa yksin perintöosuutensa, MUTTA jos sitten tytär lapsettomana kuolee ennen aviopuolisoaan, perii tämä kuitenkin kaiken ( aikanaan sitä kautta puolison kuoltua hänen lapset pääsevät mummon perintöön käsiksi). Poikkeuksena sit tietenkin, jos tytär myös on tehnyt jonkinmoisen testamentin....
" Puolison poissulkeminen mummon testamentista auttaa mummon perinnönjaossa siten, että (esim.) tytär omistaa yksin perintöosuutensa,"
Tytär omistaa mummonperintönsä AINA yksin. "Puolison poissulkeminen mummon testamentista" tarkoittaa sitä, että tyttären puolisolta on suljettu avio-oikeus (mikä on eri asia kuin omistusoikeus) tyttären vanhemmiltaan perimään omaisuuteen. Tämä taas merkitsee sitä, että tytär voi testamentissaan vapaasti määrätä tuosta omaisuudesta (jonka ilman perintöä perisi tyttären puoliso) vaikkapa velivainajansa lapsille.
(Siinä tapauksessa, että tyttären puoliso - ilman testamentteja - perisi tyttären, puolison kuoltua tämän pesää olisivat jakamassa puolison lasten ohella tyttären toissijaiset perilliset eli tyttären veljen lapset.)
Helpoin ratkaisu - sekä ukin että mummon perinnön osalta - on tyttären oma testamentti veljen lapsille.
Helpoin ratkaisu mummon perintöä koskien on tietenkin mummon testamentti, jossa määrätään perintö tyttärelle ja veljen lapsille sekä tehdään toissijaismääräys, että tyttären kuoltua omaisuus menee veljen lapsille. Toissijaismääräys sulkee aina automaattisesti myös tyttären aviopuolison avio-oikeuden pois.
Ei se ole yhtään helpompi kuin tyttären testamentti. Mutta mummon testamentti pätee vain mummon perintöön, ei ukin perintöön. Tytär sen sijaan voi testamentillaan määrätä molempien vanhempien perinnöstä.
Mummon perinnön osalta on helpompi, koska mummolla on jo testamentti, johon voidaan tehdä lisäys toissijaismääräyksestä. Ukki ei luonnollisestikaan voi testamenttia tehdä enää kuoltuaan.
Eikö järki riitä, vai miksi vänkäät?!
Testamentin lisäys tulee tehdä samoja muotosäännöksiä noudattaen kuin alkuperäinen testamentti, joten yhtään helpompaa ei ole toissijaismääräyksen lisääminen mummon testamenttiin.
Tytär pääsee yhdellä testamentilla, joka kattaa sekä mummon että myös ukin perinnön.
Tottakai pitää noudattaa muotomääräyksiä. Helpompi se on, kun on jo valmis teksti, mihin lisätään vain se toissijaismääräys. Mikä tässä on vaikeaa?
Voi hölmöläistä, kun ei rautalankakaan auta!
Se ei ole vaikeaa, mutta se ei ole yhtään "helpompaa" (kuten esität) kuin tyttären oma testamentti (johon tytär voi todistusklausuulin kopioida mummon testamentista), joka sitä paitsi on JOKA TAPAUKSESSA tehtävä ukin perinnön osalta. Ja jos tehdään ukin perinnön osalta, niin samaan syssyyn menee mummonkin testamentti, vain mummon nimi siihen lisäämällä.
Joten kumpihan nyt onkaan helpompi tapa? Onko tämä vaikeaa ymmärtää? Ei ole normijärkiselle, mutta sinulle näyttää olevan.
" samaan syssyyn menee mummonkin testamentti, vain mummon nimi siihen lisäämällä."
po: samaan syssyyn menee tyttären testamentti mummonkin perinnön osalta, vain mummon nimi ukin nimen oheen lisäämällä.
Niin..... ei tuo kovin helppoa tainnut olla, kun meni jo mummot ja tyttäret sekaisin ;)
On paljon helpompi muuttaa mummon testamenttia, jotta mummon perintö menee sinne, minne sen halutaankin menevän. Siinä ei mummon tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, vaan hän tekee täydennyksen testamenttiinsa. Selvästi helpompaa kuin muut toimintamalllit.
Ukin osalta on sitten tietenkin tehtävät omat toimensa, koska kuollut ei luonnollisestikaan voi tehdä enää testamenttia; sehän on selvä!
Yksinkertainen asia ymmärtää, mutta vänkäjä vänkää vaan maailman tappiin. Ole hyvä vain!
Vielä yksi lisäkysymys alkuperäiseen aiheeseen. Mikäli mummon ja ukin alkuperäisessä testamentissa on ollut lause, jossa heidän lastensa puolisot suljetaan pois perinnöstä, niin muuttuuko tilanne siinä tapauksessa jotenkin, kun tytär kuolee ennen aviomiestään. Jaetaanko tässä vaiheessa ukin ja mummon perintöosuus (tyttären omaisuudesta) lapsenlapsille vai siirtyykö se kuitenkin ensin tyttären aviomiehelle?
Älä usko yhtäkään ylläolevia vastauksia.
Asia on erittäin yksinkertainen kuoleman varalta ja turvattu jo avioliittolailla.
Ei edes tarvitse olla mitään mummon ja ukin testamenttia taikka klausuulia, riipiä perintölakiakaan.
Kunhan vaan noudatetaan avioliittolain IV osaa 1 lku 90§, "90 § (20.8.2004/784)
Omaisuuden ositusta toimitettaessa====>>> on omaisuutena<<<===, johon toisella puolisolla ====>>>ei ole avio-oikeutta!!!, pidettävä<<<===:
1) omaisuutta, jonka puoliso on ===>>ansainnut taikka ===>>>saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla<<<===== avioliiton purkauduttua ===<<toisen puolison kuoleman vuoksi;
2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille.
Poiketen siitä, mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, toisella puolisolla on kuitenkin avio-oikeus kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen vuoksi, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa."
Suomennan. Eli aviopuolisolla, eli ositus vaaditaan heti, ei ole oikeutta edesmenneen aviopuolison perintöön sai sen sitten millä tavalla tahansa ja avioliitto purkautuu kuolinhetkellä eli senkään jälkeen tapahtuvaan perinnön saamiseen ei ole oikeutta, koska ei ole enään avioliittoa eli aloittajan asiassa koko mummin ja ukin omaisuus menee heidän kahdelle lapsen lapselleen, että myöskin tyttären peritty omaisuus menee hänen lähimmille perijöilleen eli joko hänen isälleen ja äidilleen jos elossa, jos ei ole, niin se peritty omaisuus menee hänen sisaryksilleen /sisarusten lapsille.
Näin yksinkertaista se on, ei tarvita testamentti sekoiluja, eikä edes testamentilla sekoilijoita.
T. Lawetorder
Ps. En voi sille mitään, että perintökaari on itsensä kanssa ristiriidassa, että myöskin avioliittolainkin kanssa.