Mikä seuraavista tavoista pitäisi karsia pois ?
- Kohdella Naista kunnioittavasti
- Hyvä viskipaukku ja sikari silloin tällöin
- Taputtelu ja kosketus ohimennen
- Nukkuminen saman peiton alla
- Antaa kainalonsa nukkumista varten
- Selän taakse voi mennä piiloon kun pelottaa
- Antaa pikkulahjoja silloin tällöin
- Pitää kädestä ulkona kulkiessa
- Antaa suukon ja halia mennen tullen
- Käydä yhdessä suihkussa
- Rakastella missä vain ja milloin vain
- Taputus on tärkeämpi kuin kiehuvat perunat
................
Mäinhän se on alussa .... mihin se katoaa.
Ymmärrän kyllä kuukauden eri vaiheet Naisen biologiassa ... se on OK
Ymmärrän myös hormonitoiminnan vaikutukset käyttäytymiseen ... sekin on OK
...............
Onko jotenkin väärin tai epänormaalia, että nuo
asiat kuuluisivat myös elämänvaiheeseen kun ollaan aikuisiässä ... linnut lentäneet tai potkittu pois pesästä ... ja aikaa on todella toisilleen vaikka kuinka.
Juttu on varmaankin niin ... että noihin asioihin kyllästyy .... onko se sama kun syö Fazerin sekalaisia 20 vuotta ... niitä ei enää samalla tavoin kaipaa kuin lapsi joka saa niitä kerran viikossa 2 kappaletta.
............
Näitä kyselee Mies ... hiukka harmaata charmia ohimoilla ja parrassa.
Ottaa wiskipaukun ja hyvän sikarin silloin tällöin.
Ei koskaan ole Naiselleen ilkeä ...
Ei koskaan löisi Naistaan.
Puolustaa Naistaan kuin susi poikasiaan.
On siisti ...puhdas ... avittaa kotitöissä.
Ei missään tapauksessa ole " lepsu tai nössö ".
Ulkonäössäkään ei ole suuria puutteita.
..............
Mies joka istuu illalla ulkorappusilla rotikkatyttönsä kanssa ja juttelee sille, ja se vain katselee ihmeissään ja liimaantuu kylkeen kiinni ... mitäs me tässä .. kaksi tunteellista pierua.
............
Pitäisikö katsoa onko ruoho aidan takana vihreämpää ?
- Kohdella Naista kunnioittavasti
- Hyvä viskipaukku ja sikari silloin tällöin
- Taputtelu ja kosketus ohimennen
- Nukkuminen saman peiton alla
- Antaa kainalonsa nukkumista varten
- Selän taakse voi mennä piiloon kun pelottaa
- Antaa pikkulahjoja silloin tällöin
- Pitää kädestä ulkona kulkiessa
- Antaa suukon ja halia mennen tullen
- Käydä yhdessä suihkussa
- Rakastella missä vain ja milloin vain
- Taputus on tärkeämpi kuin kiehuvat perunat
................
Mäinhän se on alussa .... mihin se katoaa.
Ymmärrän kyllä kuukauden eri vaiheet Naisen biologiassa ... se on OK
Ymmärrän myös hormonitoiminnan vaikutukset käyttäytymiseen ... sekin on OK
...............
Onko jotenkin väärin tai epänormaalia, että nuo
asiat kuuluisivat myös elämänvaiheeseen kun ollaan aikuisiässä ... linnut lentäneet tai potkittu pois pesästä ... ja aikaa on todella toisilleen vaikka kuinka.
Juttu on varmaankin niin ... että noihin asioihin kyllästyy .... onko se sama kun syö Fazerin sekalaisia 20 vuotta ... niitä ei enää samalla tavoin kaipaa kuin lapsi joka saa niitä kerran viikossa 2 kappaletta.
............
Näitä kyselee Mies ... hiukka harmaata charmia ohimoilla ja parrassa.
Ottaa wiskipaukun ja hyvän sikarin silloin tällöin.
Ei koskaan ole Naiselleen ilkeä ...
Ei koskaan löisi Naistaan.
Puolustaa Naistaan kuin susi poikasiaan.
On siisti ...puhdas ... avittaa kotitöissä.
Ei missään tapauksessa ole " lepsu tai nössö ".
Ulkonäössäkään ei ole suuria puutteita.
..............
Mies joka istuu illalla ulkorappusilla rotikkatyttönsä kanssa ja juttelee sille, ja se vain katselee ihmeissään ja liimaantuu kylkeen kiinni ... mitäs me tässä .. kaksi tunteellista pierua.
............
Pitäisikö katsoa onko ruoho aidan takana vihreämpää ?
Vastaukset 36
Vanhimmat
ole oikiast olemas!
Mukavat päivän jatkot unelmalle.
Olen ihan oikeasti olemassa ... mutta todennäköisesti olen astunut aikoinaan väärään junaan ... minnehän tämä oikein menee ?
se elämä on sittekin kiltti kun antaa sen junan päämäärän olla salaisuus.
Et vain pikkuinen vastannut kysymyksiini ?
En jouda nyt.....
pois karsimista?
En mitään ja jos sieltä löytyisi se parta niin piste kaiken ihanan päälle.
Vau!
mukaan,että ei se ole sen vihreämpää ja voipi olla pitemmän päälle kokeillessa lahon alkua lähemmin tutkiessa!
Henk.koht.Toisen oma pysyy toisen omana!!!!
ovat nuo pikku lahjat. Jätä ne huoletta pois, vaan jatka taputtelua ja silleen.
Minä ainakin ärsyynnyn jos tuhlataan rahaa täysin tarpeettomiin ja typeriin asioihin. Pahinta ovat kukat: ne raukat poikkileikatut kidutetut, tai ruukkuun tungetut kuolemaan tuomitut vangit.
Vaan mikä siis olikaan charmantin herran varsinainen ongelma, muoriska jo ehti unohtaa kun on jo NIIN vanha...
kaltaisesi mies olisin onnellisin nainen maan päällä.
Lukasin sieltä rivien välistäkin joitain asioita.
Jos katson tulevaisuuteen, niin usko tai älä, näen teidät onnellisina.
Se juju löytyy vielä.
En laittanut tätä juttua sillä mielellä että
valittaisin ..... ehei.
Olen vain ihmetellyt itsekseni, että elämässä täytyy olla se juju.
Minulle ei vain tahdo riittää se,että on naisensa kanssa paras kaveri... ei ulospäin huolta ei murhetta .. koti moitteeton etc
Ehkä vaihtaisin kaiken suhteeseen, jossa olisi
läheisyyttä .. tunnetta .. etc
Olenko sittenkin antanut liikaa koko ikäni ?
Kenties se on niinkin .. tai sitten vain ei enää kaipaa mitään kun kaikki on.
Mihinkäs se ukko tuosta ... höpö höpö ...
jo kirjoituksesi, että alat olla jäljillä.
Ei muualta tunnetta löydy, hetken hekumaa kylläkin, sitä minäkin voisin tarjota.
Vastasit itse oikeastaan "ihmettelyysi"!
Pohdit, josko olet sittenkin antanut liikaa koko ikäsi. Siitä löytyy vastaus melko moneenkin asiaan.
Kas, kun ei koskaan voi antaa liikaa. Jos sellaista pohtii, niin ei ole antanut annettavaansa "puhtaalla" sydämellä, vaan odottanut saavansa siitä antamisesta vastinetta.
Kaiken on tultava luonnostaan ja halusta, ilman mietteitä sen antamisen suhteen.
Saitko mitään selkoa?
kuulostaa.En silti kyseenalaista.Mitään en karsisi pois.Kipuun turtuu.Ehkä hellyyteen myös.Anna hetki vapautta.Auta arvostamaan hellyyttä.
Ruoho näyttää vihreämmältä,mutta on taas uusi aita ja sen takana vihertää.
Sinulla on viisas ystävä.
Jotenkin minusta tuntuu, että tämä juttu on mennyt ihan eri Teille kuin ajattelin.
Peruskysymyksen peitelty sisältö oli:
Onko ihmisen hypättävä elämänjunasta pois siinä asemalla, kun kaikki on hyvin ulospäin hyvin?
Ei riidellä eikä kinata ... arvostetaan toista ...ei pahoiteta mieltä.
Mutta kuitenkin on vielä reppu täynnä annettavaa, mutta et voi antaa sitä toiselle ... koska toinen ei sitä enää tarvitse ... toinen on jo saavuttanut kaiken sen, mitä on itselleen asettanut.
Onko siis niin, että kaikki on hyvin kun elää kaksin, joku on .... mutta silti on yksin ... eikä sitä voi mennä kiljumaan kaduille että tarvitseeko ja kaipaako joku mainitsemiani asioita ... täällä on jäänyt niitä varastoon paljon ...
Eikä ole myöskään kysymys sexistä ... että ruikuttaisin puutteessa ... sitä olisi tarjolla kun vain ottaisi .... liiankin kanssa ... mutta kun ei tyydy siihen ... että tarjoilee sitä toiselle vain silloin ... kun hänen biologinen kellonsa niin sanoo ...
Tietenkin ymmärrän ... että kaikkilla ei erotiikkapuoli pysy vuosien mukana, vaikka kuinka kastelet kukkasta ... niin se vain kuolee.
joopa joo ..
sisältö piti peitellä?Avaus oli hienosti kirjoitettu.Vastauksia sait monta,eri näkökulmista.
Nyt kirjoittajat pyytävät anteeksi.
Äläs muuta sano. Mihin se katoaa? Samaa olen ihmetellyt. En voi syyttää hormoneitakaan, kun se on meillä tuo koiraspuolinen, joka panttaa tunteitaan. Mitään ei tarvitse karsia listasta, ei se siitä ole kiinni. Vaan kun tietäisi että mistä..........
Älä tyttökulta sure ... näin meille vain on käynyt elämän valtatiellä ..
Lähden ulos rotikkatyttöni kanssa, joten minulle
voi myös lähettää sähköpostia [email protected]
kerrot:?
Sinuunko olen törmännyt chatissa tuhannesti, aina hieman eri nikeillä vain? Olen pahoillani puolestasi, sillä kuvaamasi elämäntilanne on mielestäni tyypillinen lattea kulissiavioliitto. Kaikki on muka hyvin, mutta tärkein puuttuu: hellyys, rakkaus, lämpö, toisen kunnioittaminen ja hänen tarpeittensa huomioon ottaminen. Kuvauksestasi ilmenee mielestäni hyvin, että kyseessä ei todellakaan ole pelkän seksin, vaan kokonaisvaltaisen hellyyden ja toisen herkän rakastamisen puute. Diagnoosi voi tietenkin sinun tapauksessasi olla vääräkin, ja toivon ettet loukkaannu siitä. Edustat kuitenkin niin keskivertotapausta kuvauksesi perusteella, etten malta olla hieman sohaisematta analyysin ja diagnoosin puolelle. Älä ota siis välttämättä tätä itseesi kohdistuvana syytöksenä.
Olen nimittäin kurkkua myöten täynnä chatin miehiä, jotka ovat varattuja isolla veellä. Ovat chatissa hakemassa ehkä nimellisesti vaihtelua, mutta tosimielessä kun pintaa raaputtaa, haetaankin syvempiä juttuja kuten hellyyttä ja elämästä puuttuvaa rakkautta - moni mies kokee itsenä oudon yksinäiseksi liitostaan huolimatta. Näistä varatuista miehistä jokainen on valmis pettämään puolisoaan heti, kun tilaisuus tarjoutuu. Ja joukossa on monta tosi nälkäistä miestä, jotka on helppo saada rakastumaan itseensä pienellä fyysisellä ja henkisellä silittelyllä.
Suurin osa näistä Varatuista Narisijoista hakee kuitenkin vain "pesää" ymmärtämättä sitä seikkaa, että pesän anto on aina naiselle myös sielullinen tapahtuma, joka verottaa naisen tunteita. On vaikea olla kiintymättä vakipanoon, ja vielä vaikeampaa on olla saamatta sydänsuruja, kun mies nautiskelee suurimman osan ajastaan täysihoidosta kotonaan ja sielukkaasta satunnaissukupuolielämästä kylässä. Miehet eivät tajua, että toisen naisen pitäminen on aina tämän hyväksikäyttöä itsekkäistä syistä, vaikka nainen saisikin vastalahjaksi monta orgasmia illan aikana.
Näen siis perhekuviossasi vaaran ainekset siinä mielessä, että joku vapaa viehättävä nainen on nyt kuvaannollisesti tulilinjalla ja tähtäimessäsi. Luoja häntä varjelkoon Varatun miehen heilastelulta! Itse kehotan miehiä aina arvostamaan vaimojaan ja pitämään heitä hyvinä. Väitän, että mies saa naisen halut ja tunteet heräämään, jos tahtoo ja osaa.. Turha on sitten haikailla ruohoa aidan takaa, ellei ole valmis antautumaan täysillä ja kokonaan uuteen suhteeseen, vailla salailuja ja ehtoja
(PS Tämä oli siis yleensä teemasta "Toisen naisen hyväksikäyttö", ei sinusta, joka annoit vain virikkeen. Ja ei, minä en ole ollut kenenkään Toinen Nainen tai hyväksikäytetty vakipano. Olen aina ollut se ykkönen ja tulen olemaankin. :)
- On hemmetin itserakas
Hiukan kaduttaa kun laitoin keskustelun alulle ..
osasin jotenkin odottaa että sen asiapitoisuus ei kanna kauas, vaan muuttuu katkerien ja muuten
pirullisten tai epätoivoisten huutokentäksi.
Haluan lopuksi kuitenkin sanoa seuraavaa.
- en ole valittanut
- en ole marissut
- en ole sanonut "kun vaimo ei ymmärrä"
- en ole sanonut olevani vapaa
- en ole ollut pyrkimässä kenenkään "pöksyihin"
Nyt kuitenkin vastauksia lukiessani olen ilmeisesti tehnyt ja sanonut näitä kaikkia.
Tarkoitus oli vain vaihtaa mielipiteitä ja usuttaa muitakin sanomaan mielipiteensä asioista
joita kutsutaan nimellä parisuhteessa esiintyvät
tasapainottomuudet.
Kiitos kaikille !
sanon pari juttua. Mielestäni toi sun avaus oli ok. Sinun pitää ymmärtää yksi pointti. Et ole tehnyt mitään virhettä, mutta elämän säätäjillä täällä on usein helpompaa kertoa sinulle, kuinka sinun pitäisi olla ja elää, kuin tehdä sitä itse.
Halusit usuttaa ihmisiä keskustelemaan. No, onnistuit hyvin.
Toivon, että sinulla on kykyä ja tahtoa nähdä, miten hyvän keskustelun sait aikaiseksi. Omasta puolestani haluan sanoa, että kai luit huolella kommenttini siitä, että käytin tarinaasi virikkeenä omiin ajatuksiin, en sinua arvioidakseni.Lue uudelleen, niin huomaat, että se oli ajatuksia sivurönsystä, jonka ansiokas alustuksesi minussa herätti. Innostuin aiheestasi, jka kosketti minua henkilökohtaisesti.
Hyvää jatkoa sinulle!
vaimollesi olet varmaan mies parahin, mutta hän ei huomaa sitä. Mahdatko olla itse herkempi ja empaattisempi huomaamaan elämän ihania asioita.
Itse pidän juuri kaikista näistä asioista-----ei mitään pois.
tyttökulta sanoisin, että meitä on vain niin vähän, jotka uskallamme sanoa sen ääneen.
Varmasti tiedät kuinka helppoja saaliita me olemme niille vastakkaisille sukupuolille jotka näkevät ulkoisen kuoremme.
Silloin on helppo vetää juuri niistä naruista joita kotona ei ole ja joita me kaipaamme.
Niistä kun nykäisee niin alamme verrata, sitä mitä ei ole ja jota kaipaamme ja jota nyt olisi tarjolla.
Tästä syntyy kiusaus, johon monikin lankeaa, vaikka tietää sen kestävyyden kyseenalaisuuden.
Tiedän tapauksia, jotka ovat "langenneet" ja jotka nyt vain kiroavat sitä, että ei ollut rohkeutta tehdä siirtoa aikaisemmin, on mennyt niin moni vähistä elämän vuosista hukkaan.
Eikö vain .... jos sittenkin ..
vapaa niin vastaisin kyssäreiheis, mut mua ei ikuna ole inspannu toisten naisten mies!!!
On todella ollut mielenkiintoista katsoa erilaisia kommentteja juttuni tiimoilta.
Vain muutamasta paistaa ymmärrys asian ytimestä.
En ole kertaakaan moittinut kumppaniani,koska hän on todellakin hyvä ja kiltti ihminen, mutta hän on vain saanut kaikki mitä elämältä haluaa ja tyytyy siihen.
Syytä on varmasti hänen työssäänkin, joka vie kaiken ajan, aamu kuudesta ilta viiteen, ja sitten seitsemältä tulee jo väsy että jaksaa aamulla taasen uuden kierroksen.
Ymmärrettävästi siinä ei aika riitä muuhun, ei edes parisuhteen hoitoon.
Minua on myös tässä moitittu siitä, että en pyyteettömästi vain anna ja anna, mutta kun säkinpohja alkaa paistamaan, niin mistäs ammennat.
20 vuotta annoin ja sitten tuli uskonpuute, jonka seurauksena hän viisaana oivalsi että tässä voi käydä hullusti, jonka seurauksena suostuin kosintaan, ja vein häämatkalle Mauritiuksen paratiisisaarille.
Tämän tapahtuman jälkeen ilmeisesti olinkin sitten niinsanotusti "koukussa".
Voin vakuuttaa että vastinetta en ole milloinkaan vaatinut, olen kai toivonut sen tulevan automaattisesti jossain muodossa takaisin.
Voin myös sanoa, että tiedän elämän aasta ööhön.
Tiedän mitä on kun on kaikkea mitä haluaa,tiedän mitä on kun ei ole mitään,tiedän mitä on olla Buenos Airesissa ilman pennin hyrrää,tiedän mitä on syödä kaviaaria,tiedän mitä on kävellä keskellä talvea pohjois Norjassa kesävaatteissa ilman rahaa ja varastaa jäätyneitä lanttuja kellareista etc ... loputtomiin.
Tämän johdosta en hyljeksi ketään ihmistä, en köyhää,rikasta,juoppoa,ilotyttöä,asunnotonta, en ketään, koska tiedän kuinka herkästi elämä muuttuu kun vastoinkäymisiä kasaantuu,ja kaikki eivät ole vain yhtä sitkeitä kuin minä.
Minäkin olen dokannut,useamman vuoden joskus aikoinani, eli tiedän senkin puolen.
Olen kiertänyt maailman ristiin rastiin, useammin kuin kerran.
Ja jos nyt ensi kerran erehdyin laittamaan jutun tänne sivuille, jossa ääneen sanoin että mitähän tekisi, niin tuli pirullinen älähdys sieltä täältä että katso peiliin.
Siihen katson ja ihmettelen joka aamu hampaita pestessäni.
Ajattelin vain kysyä kaikilta mielipidettä siihen,kun istun illalla rappusilla rotikka kainalossa huomaan että olen ja asun yhdessä ihmisen kanssa .... mutta silti minulla ei oikein ole juttukaveria kuin rotikka ... eli olen silti yksin.
Olen myös ikäni ollut ja olen edelleen työssänikin sellainen "vaarin keinutuoli" jolle kerrotaan kaikki surut ja murheet ... kysytään neuvot ja pyydetään avut.
Olen ikäni jostain kumman syystä vetänyt puoleeni kuin kärpäspaperi kaikki yksinäiset, orvot,petetyt,jätetyt,kolhitut,yksinhuoltajat sekä muut avuntarvitsijat, sekö on osani ? ilmeisesti näin on, mutta kun alkaa akusta virta loppua.
Muuta en tahdo enää sanoa,kuin että luen mielenkiinnolla lisää arvioita itsestäni osoitteessa: [email protected]
lukenut kaikkia vastauksia,mutta minä
omasta mielestäni vastasin tyhjentävästi kysymykseesi ja laitan tämänkin vastauksen pelkästään tuon kirjoituksen vuoksi.
Jollain tavoin ymmärrän mitä haet,mutta oletko tuon kaiken kokemasi jälkeen valmis ottamaan vastaan sen mitä löydät kun etsit sitä mitä sinulla ei nyt ole.
ystäväni tarkoittanut oikeastaan Sinua tuolla loppukirjoituksellani.
En ole myöskään ilmoittanut hakevani jotain mitä minulla ei nyt ole.
Sanoisin asian vertauskuvallisesti näin:
Astuin 24 vuotta sitten junaan matkustaakseni Helsingistä Hyvinkäälle.
Vaunussa oli mukava ja lämmin olla joten torkahdin.
Yks kaks heräsin ... totesin olin nukahtanut.
Totesin että olin ehkä mennyt ohi Hyvinkään.
Totesin myös että ikkunoista ei nähnyt ulos ... en tiennyt missä olin ... minne juna oli menossa ... olinko peräti väärässä junassa.
Pitäisikö hypätä seuraavalla pysäkillä pois.
Mutta seuraava asema voisi olla myös asema jossain keskellä korpea tai sitten Hyvinkää.
Istun siis edelleen junassa matkalla ties minne, enkä oikein osaa hypätä poiskaan, ennenkuin saan ikkunaan sen verran reikää että näen mille asemalle tullaan.
Olisi hölmöä hypätä ulos talvipakkaseen tietämättä millainen asema on.
"Ja jos nyt ensi kerran erehdyin laittamaan jutun tänne sivuille, jossa ääneen sanoin että mitähän tekisi, niin tuli pirullinen älähdys sieltä täältä että katso peiliin."
Vastailen tähän minäkin, vaikka et miehiltä vastauksia kaivannutkaan. Eivätpähän naisetkaan näy asiassa pysyvän.
Näillä palstoilla on aina yksi ihmistyyppi, joka on syypää kaikkeen, nimittäin miehet. Taannoin joku kyseli, miksi hänen vaimonsa valittaa ja kitisee.
Vastaajat eivät löytäneet muita, mielestäni hyvinkin mahdollisia, syitä. Ei kuukautisvaivoja, ei menopaussin lämpöaaltoja ja mielialan ailahteluja, ei orgasmivaikeuksia, ei rahapulaa, ei terveysongelmia, ei mitään. Ainoa vaiva, mikä naisella oli, oli huono mies, ja niin keskustelu käytiin miehistä ja siitä, kuinka miehet ne vasta rutisevat.
Eihän tietysti mikään olisi muuttunut, vaikka syyksi olisi arveltu orgasmivaikeuksia, kun taasen niiden syynä olisi ollut vain taitamaton mies. Eivät omat asenteet, kasvatus, lesbous, miesviha, muut henkiset häiriöt, elimelliset viat tai yksilölliset poikkeavuudet.
Hyväksy vain asiat sellaisina kuin ne täällä ovat: vika on aina miehessä.
siellä lämpöisessä on varmaan matkustaa,mutta sen oikean aseman tiedät vain sinä.
Minulla on ehkä päinvastainen tilanne,sillä olen asemalla jossa katselen matkustajia jotka tulevat ja menevät.
Olen risteysasemalla ja en ole varma haluanko junaan mukaan koska silloin minun pitäisi valita kenen viereen istuisin ja minun pitäisi myös ottaa kanssamatkustajani huomioon.
Olen ehkä kuitenkin vapaan tien valitsija joka ei halua matkustaa valmiiksi tehtyä rataa pitkin vaan valitsee mielummin polkunsa itse ja jatkaa vapaata kulkuaan niin kauan kunnes törmää toiseen oman tien etsijään.
Jos ei tule ketään vastaan valitsemillani poluilla olen ainakin saanut matkustaa erillaisilla teillä omilla valinnoilla.
Mukavaa matkaa sinulle sinne junaan =)
jos s e tunne puuttuu niin ihminen on yksin, vaikka ei olisikaan. Ja se on niin yleistä, tunteettomuus. Jos on oikeasti tunnetta, ei osaisi lukua pitää eikä luetteloa tehdä; suukoista, taputuksista, haleista.. ne kävisi luonnostaan.
Minua ihmetyttää edelleen, että otit niin kovasti siipeesi tästä keskustelusta. Ajattelit ilmeisesti niin, että sisintä viestiäsi ei ymmärretty.
Minä ainakin ymmärsin, vaikka laadin varsin suorasukaisen vastineen ketjuusi. Korostin kuitenkin tekstissäni sitä, että käytin sinua vain virikkeenantajana, en henkilökohtaisena persoonana. Toivon edelleen, että pystyisit näkemään tämän avarasti, jos kerran olet laajasydäminen yksinhuoltajien, hylkiöiden ja sorrettujen ystävä ja ymmärtäjä.
Kuvauksestasi näin, että olet hieno ihminen ja kohtelet puolisoasi enemmän kuin hyvin. Ymmärrät ja kunnioitat ja mitä ilmeisimmin rakastat. - Jotain kuitenkin puuttuu, ja se mitä se minun mielestäni sinun tapauksessasi on, jääköön salaisuudeksi, koska et halukaan syvällistä keskustelua, hyvästä ja koskettavasta aloituksestasi huolimatta. Panit lapun luukulle.
Sen verran sanon kuitenkin, että näen tällaisen hyvän ja hurmaavan charmantin, vaimoaan rakastavan miehen suurena uhkana ja potentiaalina murheiden tuottajana - siksi kirjoitukseni, joka koski stereotypiaa, ei sinua henkilökohtaisesti. Mutta siis, osaltani päätän minäkin aiheen pohdinnan, jotta harmonia maailmassa säilyy. :) Hyvää pääsiäisen jatkoa Seawinille, lämmöllä!
Olet todella mielenkiintoinen ihminen !
Olisi suurenmoista jutella kanssasi kahden.
Tällä tarkoitan vaikkapa chattia.
Jos näin haluaisit tehdä, niin laitathan kutsun johonkin chattipaikkaan, nimi ja kellonaika riittää.
Osoitteen näet galleriasta.
Ystävällisin terveisin Masa
Kiitoksia sanoistasi. Ei minulla mitään viisasten kiveä ole - vain omia ajatuksia aiheesta.