Keväinen henkäys yrittää koskettaa kostuneita silmiäni, aivan kuin se tietäisi.
Ummistan silmäni, käännän katseeni sisimpääni ja seuraan mieleni soljuvaa puroa.
Ehtymättä se virtaa henkeni vuorilta kohden sieluni laaksoa.
Elämänlastuja veistävä puuseppä istuu puron varrella ja työstää veistämätöntä puuta,
poistaen karkeasta aihiosta lastun kerrallaan.
Lastut tipahtelevat tuohon elämänvirtaan,
vieden sielulle sanomaa,
valmistuvasta työstä ,
jossa näkyy rakkaus
Ummistan silmäni, käännän katseeni sisimpääni ja seuraan mieleni soljuvaa puroa.
Ehtymättä se virtaa henkeni vuorilta kohden sieluni laaksoa.
Elämänlastuja veistävä puuseppä istuu puron varrella ja työstää veistämätöntä puuta,
poistaen karkeasta aihiosta lastun kerrallaan.
Lastut tipahtelevat tuohon elämänvirtaan,
vieden sielulle sanomaa,
valmistuvasta työstä ,
jossa näkyy rakkaus
Vastaukset 1
Vanhimmat
kaunista runoutta