elettiin vuotta 2003 ja 27 päivä maaliskuuta oli minulle kaikista raskain mikä ikinä on ollut.rakas isosiskoni menehtyi syöpään kaiken ison ponnistelujen jälkeen.tapahtumasta on nyt päivälleen kulunut tasan 2 vuotta ja suuri suru kulkee vieläkin kanssani.jos niina eläisi hän olisi ensi kuussa täyttänyt 18,mutta niin ei ikinä tullut valitettavasti käymään :( kun kävimme hänen haudallansa oli tuotu paljon kauniita kukkia varmaankin kaikki ystävät olivat häntä ajatellut ja todella kauniisti tehty.eihän kumminkaan tapahtuneesta ole kulunut kuin kaksi vuotta.muistan kun olimme noin suurinpiirten kolmen aikaan 27päivä katsomassa niinaa ja hän käski minun tulla lähemmäs (puhuminenkin oli todella hankalaa hänelle)ja kuiskasi että mitä ikinä teet,missä ikinä olet,mitä ikinä tapahtuukin olen aina kanssasi loppuun asti ja niina viimeisillä voimillansa hymyili kunnon "jenkkismilen" mikä tapanamme oli ollut sanoa :).ja poru kyllä lensi ja niin pahasti kun tiesin että niinan aika oli kohta :( itselläni kantti ei siihen riittänyt että olisin jäänyt sairaalaan vaan menin kotiin ja soitin ystävälleni että tulisi seurakseni kun äiti jäi sairaalaan niinan vierelle.kello 7 aikaan illalla puhelin soi ja tiesin että nyt soitto tulee sairaalasta niinkuin tulikin,äiti soitti rauhallisena mutta äänestä kuulin tietysti että hän oli niin järkyttynyt kuin olla ja voi ja hän sanoi tulen kotiin nyt.suljin puhelimen ja itku tuli ja itkin itkin ja äiti tuli kotiin ja halasi minua ja sanoi nyt niina sai lämpimän sylin taivaasta ja yhdessä itkimme (isä mukaanlukien)tunnen aina että niina kulkee vierelläni suojelee ja varjelee mikä tuntuu tosi turvalliselta,valitettavasti aina jostain rakkaammista ihmisistä joutuu luopumaan mutta sitä ei ikinä vain ymmärtäisi että se voi tapahtua myös minulle niinkuin kävikin.
^^^^^**sä kauniis silmäsi aikaisin suljit,mun tukena sä jokapaikkaan kuljit.liian aikaaisin sut vietiin kauas pois,mikään ei sua enään takaisin tois.on sydämmessäni ikuisesti ihanat muistot kauniit,kuin vehreät kukkapuistotsä pilvenreunalla mua suojelet perässäni kuljet ja varjelet.en ikinä unohda sua sisko rakas,tuuthan joskus mun luo takas**^^^^^^
kaipaan niina sinua aivan liikaa!
NIINA 14.5.1987-27.3.2003 :,(
^^^^^**sä kauniis silmäsi aikaisin suljit,mun tukena sä jokapaikkaan kuljit.liian aikaaisin sut vietiin kauas pois,mikään ei sua enään takaisin tois.on sydämmessäni ikuisesti ihanat muistot kauniit,kuin vehreät kukkapuistotsä pilvenreunalla mua suojelet perässäni kuljet ja varjelet.en ikinä unohda sua sisko rakas,tuuthan joskus mun luo takas**^^^^^^
kaipaan niina sinua aivan liikaa!
NIINA 14.5.1987-27.3.2003 :,(
Vastaukset 4
Vanhimmat
otan osaa :(
surullista........
...............otan osaa...
vaikka en pysty auttamaan mitenkään...
väkisin tuli kyyneleet silmiin kun tuota luki:((
jaksamisia sinulle.
Olen todella pahoillani ;( minustakin tuntui pahalta lukea tekstiä.. En haluaisi, että näin kävisi kenellekkään.. Jokainen kuolema se tuntuu jollain sisinmässään.. Eli tuskin täällä maailmassa olisi sellaista henkilöä jota ei kukaan surisi..