Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    tyhjyys

    pysyhdyn,
    katson tyhjään pimeyteen,
    ihanaan pimeyteen,
    en halua koskaan irrottaa katsettani siitä.
    mieleni lepää tässä ihanassa tunteessa.
    olen olemassa.
    miten se on mahdollista.
    voin tunte,
    voin haistaa,
    voin maistaa..
    miksi en ole tajunnut tätä ennen.
    tunne on nii ihana että hukuttaudun siihen.
    kaadun pehmeälle sammaleelle,
    ihanan pehmeälle sammaleelle.
    kunnes näen jonkun.
    näen ihmisen.
    kauniin ihmisen joka tarttu käteeni
    ja vetää minut mukaansa.
    kuka hän on?
    en välitä vaan menen mukaan.
    menemme syvälle metsään.
    kauniisen ja pimeään metsään.
    en näe mitään,
    mutta tunnen hänen pehmeän kosketuksensa.
    tunnen hänen hengityksensä ihollani.
    kuinka ihanalta se tuntuu kaan.
    sydämmeni pakahtuu tästä ihanasta tunteesta.
    voijun voisin tuntea sen ikuisesti.
    ikuisesti tämän ihanan läheisyyden tunteen..









    aika sekava runo, mut toivottavasti joku tykkää.. haluisin vähän kommenttia mun runoon kun se on mun ensimmäisiä runoja..
    091
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    yksinäinen sielu 90 kirjoitti:

    pysyhdyn,
    katson tyhjään pimeyteen,
    ihanaan pimeyteen,
    en halua koskaan irrottaa katsettani siitä.
    mieleni lepää tässä ihanassa tunteessa.
    olen olemassa.
    miten se on mahdollista.
    voin tunte,
    voin haistaa,
    voin maistaa..
    miksi en ole tajunnut tätä ennen.
    tunne on nii ihana että hukuttaudun siihen.
    kaadun pehmeälle sammaleelle,
    ihanan pehmeälle sammaleelle.
    kunnes näen jonkun.
    näen ihmisen.
    kauniin ihmisen joka tarttu käteeni
    ja vetää minut mukaansa.
    kuka hän on?
    en välitä vaan menen mukaan.
    menemme syvälle metsään.
    kauniisen ja pimeään metsään.
    en näe mitään,
    mutta tunnen hänen pehmeän kosketuksensa.
    tunnen hänen hengityksensä ihollani.
    kuinka ihanalta se tuntuu kaan.
    sydämmeni pakahtuu tästä ihanasta tunteesta.
    voijun voisin tuntea sen ikuisesti.
    ikuisesti tämän ihanan läheisyyden tunteen..









    aika sekava runo, mut toivottavasti joku tykkää.. haluisin vähän kommenttia mun runoon kun se on mun ensimmäisiä runoja..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu