Moi! ollaan jo 16 kiertoa yritetty esikoista saada, kerran tärppäski mut tuli sit keskenmeno.. Pakko luovuttaa, kun en enää jaksa laskea sopivia päiviä. Lapsi kait tulee jos on tullakseen(?). Pakko alkaa jo ajattelee muuta elämää, elämää ilman lasta.. Onko muita jotka kans jo väsyneitä jatkuviin pettymyksiin?
Luovutan
Noora
5964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni kävi niin että "luovutin" myös ja kuinkas ollakkaan...tulin raskaaksi. En nyt heti-miten mutta kuitenkin. Voisko olla että jotkut paineet lähtivät? Tiedä sitten.
Ei kannata luovuttaa missään tapauksessa. Itse menisin testeihin jos lasta ei alkaisi kuulua vaikkapa vuoteen. Me ollaan yritetty lasta vasta pari kiertoa. On todella veemäistä aina odotella kuukautisia ja sitten pettyä. Yksi tuttuni sai 3 keskenmenoa peräjälkeen ja nyt he saavat lapsen. Heillä kesti 2v. ennenkuin tärppäsi tosissaan. Tsemppiä sinne!
Terve Noora!
Meillä yritystä on takana puolet vähemmän. Eikä ole kertaakaan tärpännyt. Vaikka yritystä oli alle vuosi takana, minä ihmettelin kovasti, miksi meillä ei tärppää. En tiennyt sen olevan näin vaikeaa. Miksi Jumala ei suonutkaan meille lasta heti?
Mutta meille tapahtui jotain sellaista, mitä emme osanneet kuvitellakaan tapahtuvaksi. Olimme toisiimme tyytyväinen rauhallinen aviopari, kunnes yhtäkkiä meidän avioliitto tuntui luhistuvan yhdessä hetkessä raunioiksi. Toinen meistä teki suuren virheen, mikä rikkoi kaiken luottamuksen parisuhteessamme. Silloin ymmärsin, miksi lapsen aika ei ollut vielä otollinen meille, jos koskaan tulisi olemaan.
Olemme käyneet mieheni kanssa nyt äärimmäisen kovan koulun, mutta se on todellakin lähentänyt meitä paljon toisiamme kohtaan, ja myös Jumalaa kohtaan. Välillämme on sellaista välittämistä ja rakkautta, mitä toivoisin jokaiselle avioparille. Rakkautemme näkyy arjessa kokonaisvaltaisesti. Seksielämämme on parantunut hurjasti, eikä se todellakaan maistu vauvan teolle! Nautimme toisistamme jopa siinä määrin, että mielessämme on käynyt tämän vauvaprojektin lykkäys. Koska kuitenkin uskomme Jumalaan, taidamme jättää tämän asian vastakin Herran haltuun. Jos vauvaa ei koskaan kuulu, uskon sen olevan tarkoituksen mukaista.
Terveellinen päätös. Kyllä elämään pitää muutakin sisältöä saada kuin paniikinomainen lapsenteko. Ei ihme jos stressistä menee munasolutkin lukkoon.
Niin, ja minäkin tiedän pareja, jotka ovat luovuttaneet, löytäneet uusia kivoja asioita elämässä ja sitten yllättäen ovat tulleet raskaaksikin.
luovutan. en jaksa enää yrittämällä yrittää. Jos sitä lasta ei tule, niin ei voi mitään. viime viikolla sain taas pettyä, ja hetken jo luulin että olis tärpänny. Mutta opiskelut jatkuuu