Mikö oli lempi satusi lapsena? Minulla oli Robinhuud. Samaistuin Marian neitoon, mutta ihailin robinhuudia. Neitona olo on aika passiivinen rooli. Tavallaan ihailin Robinhoodin toisenlaista roolia, mutta en osannut ottaa siitä samaistumis elementtejä itselleni lapsena. Mikä sääli. Nyt jos sais roolit valita toisin, voisin ottaa molemmista jotain. Robinhoodin rohkeuden ja Marian neidon herkkyyden, molempien kauneuden hyvyyteen ja oikein tekemiseen.
Kerro oma satusi?
Kerro oma satusi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En muista sadun nimeä, mutta siinä oli suohaltiattaren tyttö kadonnut.
Tytön nimi oli karpaloinen.
se oli niin kaunis kuvaus metsän elämästä.
Metsässä liikkuessa tulee joskus se jännitys, mikä lapsena oli kun itse jännitti, että löytääkö karpaloinen kotiinsa.
Minä luin lapsena kirjan Elämän kevät. Se oli kertomus köyhästä perheestä luonnon keskellä. Bambi ja sellaista. Ihan onnellista, vakaata, tavallista elämää.
Jos saa sen kokemuksen luonnossa, että on kuin yhtä luonnon kanssa, omakin luonto herää. Tulee jännittävä olo, vähän kuin olis ihastunut ja samaan aikaan ihmeissään herännyt aistimaan ja tuntemaan. Virittynyt luonnon kanssa samaan tilaan. Vitsit ku rupesikin tekemään mieli mennä metsään, meren tai järven äärelle!
Minun lapsuudessa perinteisiä satuja pidettiin liian pelottavina, vahingollisina, vanhanaikaisina ja muuta semmoista, eikä niitä minullekaan luettu. Olen tietty myöhemmin lukenut joitakin itse, mutta sen verran minä kumminkin olen aikani lapsi, että en osaa nimetä mitään lempisatua, vaikka muuten olen lukenut paljon kaikenlaista.
Minä ootan sieniaikaa. On aivan ihmeellistä löytää ihania, täydellisiä tatteja ja muita sieniä.
Jokainen on itse täydellisyys ja kaikki uniikkeja, suppiksetkin. Se on IHMEELLISTÄ!
En niin tateista perusta, mutta suppilovahverot, ne on kultaa ja mirhaa.
Niin sadut, ihania, mutta yleensä niissä aina joku pahatar. Niinkuin elämässäkin. Mutta saduissakin yleensä paha saa palkkansa, toivottavasti myös elämässä !