Vapunen kysyy Nokiasta

Kosovon sota oli Kosovossa ja lähialueella 1996-1999 käyty aseellinen selkkaus, jossa osapuolina olivat albaaniseparatistit, Jugoslavian hallituksen joukot ja läntinen sotilasliitto Nato. Nato tuki albaanisiviilejä ilmaiskuin.

Kosovon maakunta oli Serbian eteläinen, autonominen alue. Kosovolaiset ovat etnisesti albaaneja ja uskonnoltaan pääosin muslimeja. Jugoslavian valtiossa Kosovolla oli suhteellisen laaja autonomia, mutta siitä huolimatta se pysyi köyhänä ja kehittymättömänä. Serbien ja albaanien välillä oli kitkaa. Jugoslavian hallitus syrji albaaneja.

Kosovolaisista noin kymmenen prosenttia muodostava serbivähemmistö ryhtyi 1980-luvulla valittamaan etnisestä sorrosta. Serbian presidentti Slobodan Milošević aloitti serbejä puolustavan nationalistisen kampanjan. Kosovon autonomia peruttiin, ja serbit pääsivät tärkeisiin asemiin.

Tämä sai Kosovon vapautusarmeija UCK:n aloittamaan aseellisen taistelun Kosovon itsenäisyyden puolesta. UCK:n sissit hyökkäsivät serbipoliiseja ja -viranomaisia vastaan. Serbia vastasi UCK:n toimiin rajuilla operaatioilla, joissa kokonaisia kyliä ryösteltiin, poltettiin ja siviilejä tapettiin sissejä etsittäessä. Konflikti päättyi Naton väliintuloon[3][4] maalis–kesäkuussa 1999.

Ensiksi albaanikapinallisten Kosovon vapautusarmeija valtasi suuria alueita Kosovosta vuoden 1998 alkupuolella lähinnä maaseudulla. Serbit vastasivat tähän kesällä 1998 erikoispoliisin, paramilitäärien ja sotilaiden voimin tehdyin hyökkäyksin sekä albaanisiviileihin kohdistetuin väkivaltaisin etnisin puhdistuksin. Etyj neuvotteli aselevon, joka särkyi tammikuussa 1999. Syynä olivat albaanisissien uudestaan aloittamat sotatoimet ja serbien vastaus niihin mm. Račakissa. Nato aloitti ilmaiskut serbijoukkoja vastaan.

Ilmaiskujen alettua serbit kiihdyttivät ja raaistivat etnistä puhdistusta Kosovossa. Nato-johtajat joutuivat myöntämään, etteivät iskut pystyneet estämään Kosovon albaanien karkotuksia. Yhteensä albaaneja karkotettiin jopa miljoona, kuolleiden määrää ei tiedetä.

Naton pommeja osui usein harhakohteisiin, kuten Kiinan suurlähetystöön. Sotilasliitto pommitti Serbian pohjoisosissa myös alueita, joiden yhteys Milosevicin hallintoon oli hyvin epäselvä. Varsinaista YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ilmaiskuilla ei ollut.

Pommitusten jatkuttua kolme kuukautta Serbia oli valmis rauhansopimukseen. Sopimus loi Kosovoon YK-hallinnon, ja alueelle lähettiin huomattava määrä kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja, joihin kuuluu myös suomalaisia sotilaita. Kosovon vapautusrintama UCK riisuttiin aseista, olkoonkin että se siirsi toimintansa Makedoniaan, jossa se käynnisti uuden sissisodan albaanien oikeuksien turvaamiseksi. Kolmasosan Makedonian väestöstä muodostaville albaaneille taattiinkin vähemmistöjen perusoikeudet UCK:n lopullisessa aseistariisunnassa. Sodan tuloksena Kosovo itsenäistyi vuonna 2008.

Naton toimien vastustajat lännessä, mm. Noam Chomsky, katsoivat lännen asettuneen poliittisista, ei humanitaarisista syistä Kosovon albaanien puolelle[5].