Pakotin itseni kirjoittamaan ilosta ja ystävyydestä. Vaikka siltä voisi vaikuttaa, tämä ei ole omistettu erityisesti kenellekään, vaan ajattelin montaa tärkeää ihmistä tätä kirjoittaessani.
Kiitän heitä kaikkia. :)
************************************************
Ilosta
Läikkyy sisälläni
kun näen sinut
kimaltelee tiarana ohimoillasi
hymyillessäsi
Herättää pienen linnun sisälläni
laulamaan aamuauringolle
siveltää auringon säteet pehmeäksi, leijuvaksi kultapölyksi
sulattamaan rinnan riitteet
Luuletko,
etten näe, että rakensit tuon sillan minulle
aivan itse sen teit, huolella hioit haapalankut
Odota,
olen tulossa,
olen tulossa,
vaikka askeleeni ovat hitaat
elämäni kudos virheitä täynnä…
Enhän sentään enää halua saksia katkaistakseni punaisen langan.
Pelkään vain niin kovin
lausua julki mitään
sanojen virheitä vaikea pyörtää
soudan joella vastavirtaan
Et ole niin kaukana kuin luulet
vene rantautuu ennen iltaa
tuvassa valkean hehku lämmittää matkalaista
taipaleella uupunutta
Kerran
rakennan minäkin mökin
tämän virran vuolaan rantaan
kutsun sinne elämäni opettajat, ystävät
ja kaikki, joilla on aikaa
rakentaa tuulentupia ja hymyillä kesäisen illan hämyssä
koivujen alla, juhannusruusujen kukkiessa.
*********************************************
Niin, loppu on silkaa utopiaa. ;)
Kiitän heitä kaikkia. :)
************************************************
Ilosta
Läikkyy sisälläni
kun näen sinut
kimaltelee tiarana ohimoillasi
hymyillessäsi
Herättää pienen linnun sisälläni
laulamaan aamuauringolle
siveltää auringon säteet pehmeäksi, leijuvaksi kultapölyksi
sulattamaan rinnan riitteet
Luuletko,
etten näe, että rakensit tuon sillan minulle
aivan itse sen teit, huolella hioit haapalankut
Odota,
olen tulossa,
olen tulossa,
vaikka askeleeni ovat hitaat
elämäni kudos virheitä täynnä…
Enhän sentään enää halua saksia katkaistakseni punaisen langan.
Pelkään vain niin kovin
lausua julki mitään
sanojen virheitä vaikea pyörtää
soudan joella vastavirtaan
Et ole niin kaukana kuin luulet
vene rantautuu ennen iltaa
tuvassa valkean hehku lämmittää matkalaista
taipaleella uupunutta
Kerran
rakennan minäkin mökin
tämän virran vuolaan rantaan
kutsun sinne elämäni opettajat, ystävät
ja kaikki, joilla on aikaa
rakentaa tuulentupia ja hymyillä kesäisen illan hämyssä
koivujen alla, juhannusruusujen kukkiessa.
*********************************************
Niin, loppu on silkaa utopiaa. ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä oli jälleen yksi sellaisista runoista, jonka jokainen lause on niin kertakaikkisen kaunis, herkkä ja taidokkaasti aseteltu, että olen ihan mykistynyt.
Sanavalintasi ja kielikuvasi ihania. Olen haltiossani)))
Sinulla on runoilijan sielu.
Olen kirjoittanut runoja viime kesästä. Proosaa, kuten novelleja yms. juttuja olen kirjoitellut enemmänkin. Ja tietysti olen viettänyt ison osan elämästäni kirjan sivujen välissä. Teini-ikäisenä haaveilin lukevani maailman kaikki kirjat. Myöhemmin ahdistuin, kun huomasin tavoitteeni järjettömyyden. Nykyään olen kiitollinen, että on kirjoja, kirjoja ja kirjoja. Kirjathan ovat ystäviä.
Kehusi ovat kyllä hieman liioiteltuja.
Mutta kiitos. Olen häkeltynyt.
upeaa!
Tuntuu kuin se valo olisi jo pysyvää =)
P.S.kiitos kortista ja malta niin tulee vastaus.
Sinäkään et saa liioitella kehujasi,
etten ylpisty. ;)
PS. Odottelen postia.
Paina luostarin portit kiinni takanasi ja tule takaisin, ystävä hyvä.
Ja hyvä sekin, että olet ainakin tässä runossa jo hiukan valoisammalla puolen katua, jokea.
Jouduin oikein pakottamaan itseni tuon runon ääreen, tuntui niin vaikealta kirjoittaa niin positiivista. Hassua, kun joka väliin meinasi ujuttua jotakin tummaa ja surumielistä... mutta ehkä harjoitus tekee tässäkin mestarin. :)
Kaunista, ajatuksia herättävää tekstiä :)
Ajattelin sinuakin, myönnetään. :)