Mistä eläämäni tupsahditkin,
mikä taho sen määräsi.
Kohtalon oikusta,
tanssiin hain,
illastani teit muistojen arvoisen.
Mukavasti ystäväni ajatuksiani punnitset.
Vivahteet ymmärrät,
ajatuksessa mukana,
arvoitusta jatkat.
Kahvikupin vierellä aikaa saattaisi kulua tovi taikka kaksi,
ajatuksenjuoksusi ei minua kylmäksi jättäisi.
mikä taho sen määräsi.
Kohtalon oikusta,
tanssiin hain,
illastani teit muistojen arvoisen.
Mukavasti ystäväni ajatuksiani punnitset.
Vivahteet ymmärrät,
ajatuksessa mukana,
arvoitusta jatkat.
Kahvikupin vierellä aikaa saattaisi kulua tovi taikka kaksi,
ajatuksenjuoksusi ei minua kylmäksi jättäisi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinähän tartuit minuun,
kiireiden keskellä näit hetken.
Muistot kauniit kanssasi,
iltoina tulet aina elämääni.
Juontaa sieltä suuren juhlan aatosta.
Sen jälkeen arkeni muuttui juhlaksi,
jokaisena päivänä kauniilla sanoilla,
tulit yhä lähemmäksi,
niinkuin minäkin.
Tunteesi ja sanasi merkkasivat
sisälleni pysyvän poltttomerkin.
polttomerkki sieulussasi,
parantunut kauniiksi kuvaksi.
Pidä se muistona hetkistä kultaisista.
muistosta kauniista.
Mihinkään en ole kadonnut,
vain muutamien metrien päässä.
Ajatuksissa vielä lähenpänä,
seuraan elämäsi muutosta.
Olet ollut mukana murroksessa,
sinun ajatuksesi auttaneet.
Tiedät minun sisintäni
olet aina mukanani,
pitkän matkan lähelläni.
Kyyneeleeni alkavat kuivua,
hymy palannut poskilleni.
Siitä hymystä sinulle,
kuuluu kaunein hetki,
jolloin illanhämyssä suljen silmäsi,
ja annan suukon evääksi seuraavaan päivään.
Kultaiset hetket, kultaiset viestit, kultaiset tunteet, kaikki kultaa. Olen antanut sinulle osan itsestäni, tiedät sen.
ystävällä aina aikaa,
ajatuksen verran ainakin.
oveani en sulje,
sisään olet tervetullut.
Ajatuksesi kultaiset,
kevätauringossa kimmeltää.
Yhä korkeammalle nouseva aurinko,
valkoisten poutapilvien siivilöimänä,
luo säteensä alas ja sulattaa viimeisiä lumia.
Lumesta ja jäästä syntyy pisara,
rakastettu olomuoto.
Siitä elämä voi saada alun,
se voi yhdistää ystävät.
Tällaisen mahdollisuuden antaa valo,
joka sokaisee tai valaisee,
kumman haluaisit.
Täällähän kauniita runoja syntyy.
Se pisara tunnetaan fasaanienkin
keskuudessa
valo niin kirkas,
silmäni sokaisee.
Hetken pienen lähes sokeana kuljen,
kunnes valo antaa minulle voimaa,
sumu kaikkoaa ja aurinko
polkuani valaisee.
On taas kevään aikaa,
pimeydessä olemme tavannet,
kynttilän lämmöstä turvaa hakeneet.
Nyt odotuksemme palkitaan,
kun aurinko sydämeen tulla saa.