rakastin ja rakastan vieläkin kovin erästä naista.
Hän oli vaan se joka laittoi minut ehjäksi ja palaset kohdilleen minussa.Ketä olin tiedostamatta kaivannut koko elämän, se elämäni nainen.
Nyt olen vaan joutunut tilanteeseen, jossa ihmeekseni huomaan, hän vaihtoi helpompaan elämään vaihtamalla naista, vaikka rakastimme toisiamme joka tasolla paremmin kuin hyvin, ymmärsimmen täysin toisiamme.Sovimme ajatuksilta ja teoiltamme toisillemme. Mutta tuo toinen vain oli helpommin saatavilla.
Rakastin ja rakastan vielä on vain alkanut tulla uusi outo tunne sisimpään, viha,Viha joka tuntuu vain kasvavan toista kohtaan hetki hetkeltä suurempana.Ihmetyttää mistä sellainen voi tulla kun kumminkin rakastaa toista?. En koskaaan voinut edes ajatella että voisin joskus alkaa vihata leppymättömästi häntä.
Tuntuu että etäännymme aina vain kauemmas toisistammme,ja sanoja sanomme joita ei koskaan kuvitellut sanovansa.
Lieneekö toisen tapa vaan ilmoittaa ettei kiinnosta pätkääkään sun elämäsi enää.
Rakkaus ei sittenkään ylitä kaikkia aitoja elämässä, vaan voi puolimatkassa alkaa mennä aidan ali helpommalla.
Ihmismielen opetus, sieltä ali missä aita matalin.
En myönnä että itsekään aiana menisin eteenpäin, vaan joskus on ollut minun pakko ottaa tauko päästäkseni eteenpäin elämässä. kerättävä voimia utleviin, Ihmismieli ja teot taitavat vain kypsyä ja odottaa eripituisia aikoja ja ajat ovat yksilöllisiä.
Hän oli vaan se joka laittoi minut ehjäksi ja palaset kohdilleen minussa.Ketä olin tiedostamatta kaivannut koko elämän, se elämäni nainen.
Nyt olen vaan joutunut tilanteeseen, jossa ihmeekseni huomaan, hän vaihtoi helpompaan elämään vaihtamalla naista, vaikka rakastimme toisiamme joka tasolla paremmin kuin hyvin, ymmärsimmen täysin toisiamme.Sovimme ajatuksilta ja teoiltamme toisillemme. Mutta tuo toinen vain oli helpommin saatavilla.
Rakastin ja rakastan vielä on vain alkanut tulla uusi outo tunne sisimpään, viha,Viha joka tuntuu vain kasvavan toista kohtaan hetki hetkeltä suurempana.Ihmetyttää mistä sellainen voi tulla kun kumminkin rakastaa toista?. En koskaaan voinut edes ajatella että voisin joskus alkaa vihata leppymättömästi häntä.
Tuntuu että etäännymme aina vain kauemmas toisistammme,ja sanoja sanomme joita ei koskaan kuvitellut sanovansa.
Lieneekö toisen tapa vaan ilmoittaa ettei kiinnosta pätkääkään sun elämäsi enää.
Rakkaus ei sittenkään ylitä kaikkia aitoja elämässä, vaan voi puolimatkassa alkaa mennä aidan ali helpommalla.
Ihmismielen opetus, sieltä ali missä aita matalin.
En myönnä että itsekään aiana menisin eteenpäin, vaan joskus on ollut minun pakko ottaa tauko päästäkseni eteenpäin elämässä. kerättävä voimia utleviin, Ihmismieli ja teot taitavat vain kypsyä ja odottaa eripituisia aikoja ja ajat ovat yksilöllisiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sattuu kun pettyy mutta sanoit että hän myös sai aikaan hyvää.yritä pitää mieles hyvät muistot..
maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa..niin kai se meni
osaksi toipumisprosessia. Se on ihan luonnollinen tunne ja sen avulla pääsee toisesta irti. Jos tunne jää puuttumatta, voi olla ettei suhteesta pääse yli. Itselläni on pienoinen ongelma, koska en vain osaa oikein vihata exääni (vai enkö vain suostu siihen?). Nyt roikunkin hänessä henkisesti, vaikka emme ole yhteydessä. Itkeskelen ja olen onneton.
viha ja rakkaus on niin lähellä toisiaan, että ei niitä voi erottaa..
Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tarinan.
Meitä on muitakin joille on käynyt samoin..
Niin se vain on ettei aika mennyt enää palaa,vaikka kuin haluais...
vikaa ole.
Mutta ehkä sä kuvittelit jotain liikaa jos hän on kerran vaihtanut toiseen. Meinaan jos se rakkaus ei hälle toiminutkaan niin hyvin kuin sulle.
Sua vihastuttaa siksi kun se otti toisen naisen, ei kai se nyt ihme ole että hiukan pistää kiehumaan.
Mutta älä nyt luule että siinä meni sun one and only. Jos se ois ollut niin oikea niin sulla ei olisi syytä vihata sitä nyt.
Vihaa jos siltä tuntuu mutta ennenkaikkea mene reippaasti eteenpäin.
Vihaankin on helppo jäädä roikkumaan ja se hankaloittaa sellaista pientä asiaa kuin eläminen.
Rakkaus ei ole se mikä pitää yhdessä kuin liima, rakkaus on se joka tekee yhteen hioutumisesta ihanan hempeetä eikä tuskaa.
Teillä ei suhde toiminut koska se ei riitä että susta te olitte oikeat, hänenkin olisi pitänyt tuntea samoin.
Vihaa nyt kunnolla, poista systeemeistä kaipuu ja muu turhanpäiväinen ja usko pois että joku päivä sulle on sama mistä ihmiset menee aidan yli, kun tapaat sen joka haluaa tunkea samasta raosta sun kanssa.
Näistä kirjoituksista sai taas uusia ajatuksia ja tapoja miettiä kuinka mennä eteenpäin. Ennen eroa vetäydyin juuri kuoreeni ja en koettanut tehdä asioiden eteen niin paljon kuin olisin voinut, se ei ollut oikea tapa edetä silloin. Nyt voin ja osaan pohtia näitä asioita. Hyvä kun voi täällä purkaa itseään ja omia tuntojaan muille.
Hän oli ihminen juuri joka sai minut oppimaan elämään ja tavallaan vielä yhä pelottaa jos unohdan ne oikeat teot ja tavat. Ettei muuttuisi liikaa entisenlaiseksi, koetettava vaan muistaa ne hyvät asiat, muistoissakin on voimaa.
Jossain vaiheessa ja vieläkin muistot vain sattuvat, ei tiennyt kuinka niiden kanssa elää ja jaksaa, mutta kyllä kai ne joskus lokeroituvat oikein oikealle tasolle mielessäni.
Eron myötä en vain menettänyt rakasta vaan parhaan ystävänkin, hän kyllä halusi/aisi olla sitä yhtä, ja uskottelinkin itselleni että voin olla ystävä mutta vaikeaa se on, ystävä jota kuitenkin rakastaa. Nyt menossa huonompi kausi tässä asiassa ja kenties se edes vähän hyvää tekee itselle ettei ole tekemisissä.
Aika niin armoton kuin se onkin, auttakoon se kenties tässäkin asiassa.
elää taaksepäin, se pitää muistaa kun muistelee ja ehkä kaipailee.
Joskus se tuska laimenee ja yksi kaunis päivä se on poissa. Silloin ehkä on aika katsoa sitä ystävyys asiaa.
Aika auttaa ja koita keksiä jotain puuhaa itsellesi. Ja aina kun ajatukset karkaa siihen miten silloin joskus niin kyllä ne ajatukset oppii suuntaamaan pois siitä.
Ei kannata helliä ajatusta jostain mitä ei enään ole, vaan potkia itseään reippaasti eteenpäin.
Kesä tulossa, paljon ihmiset alkaa liikkumaan, mikäs hätä tässä, valmiissa maailmassa.
Juttusi pisti miettimään niitä aikoinaan kokemiani vääryyksiä naisen taholta,siis hänen,joka lupasi kaiken mahdollisen,mutta saattoi kaiken päälaelleen.Ai miksi?Luotin ja uskoin,mutta se oli vain ulkokuori,joka hämäsi.Vieläkään ei ole helppo muistella asiaa,vaikka siitä on jo 25 vuotta aikaa.Minä puolestani opin,että ei pidä olla sokea.Nykyään en mene vipuun kovin helposti.Kuudes aisti tai joku muu suojaus tulee pintaan.En omaa yliluonnollisia kykyjä...Jotkin asiat on pakko hyväksyä,sekin on fakta.Varovaiseksi käy,kun pettyy ja saa taloudellisesti kehnon tilanteen toisen toimiessa väärin.Nyt olen taas jaloillani,mutta uutta jakajaa en tähän peliin kaipaa.Voi olla niinkin,että etsin turhaan sitä oikeaa.Näillä kokemuksilla sen löytäminen ei ole helppoa,ei todellakaan:)))