Mitä sitten pitäisi tehdä jos lapsi ei halua tavata isäänsä. Onko hänen kuitenkin pakko mennä isällensä jos ei halua? Onko teillä kokemuksia asiasta. Tapaamis oikeudet on sovittu.
Ei halua tavata isää
minä
171717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itse en halunnut myöskään tavata faijaa,eikä pakotettu.Jopa sossun porukka oli myötämielinen,kyselivät siis miksei jne.Eikä sitten tavattu.
kuitenkin vasta kohta 7 vuotta, mutta ei halua mennä isälleen, eikä halua puhelimeen, kun isä soittaa. Menee silloin pois. Vain pakottamalla saa puhelimeen.
Asuin äidin luona ja katkaisin välini isääni ja kun muutin lopulta kotoa pois kotoa katkaisin välini äitiini. Hetkeäkään en ole katunut. Olin jo pienenä valmis muuttamaan omilleni ja eroon juoppo vanhemmistani. Nyt sitten saa sykulaisilta kuulla että vanhemmat ihmettelevät missä olen. Hassua, minä kun olen tähän asti aina ihmetellyt että missä he ovat. Mun elämä oli helvettiä pahempaa joten mulla oli oikeus tehdä erkaannus.
Neuvoisin miettimään millaiset olot lapsesi isän luona on. Käyttääkö hän ruumiillista kuritusta, juoko hän, onko joku isän kaveri ilkeä?
Meillä isä on itse aiheuttanut kielteisen suhtautumisen itsensä lasten taholta. Valehtelemalla ja lupaamalla asoita joita ei ole voinut pitää! Meidän lapsilta on mennyt uskottavuus hyvään isään.
Nyt saapi kärsiä itse seuraukset, kun lapset eivät välitä eikä halua olla hänen kanssaan.
suunnilleen meilläkin. Lupaa ottaa ja sit ei ota lapsea. Semmosta jankkaamista. Välillä sanoo, että ei haluakaan enää tavata, mut sitten kumminkin soittaa ja tekstailee. Välillä yrittää pakolla saada tulemaan, mutta minä en pakota lasta jos ei halua. Muille tutuille ja kavereille lähtee mielellään.
Millaisia toimenpiteitä täytyy tehdä, että lapsen tahto toteutuu? Miten pitää toimia tilanteessa, kun lapsi ei halua isän luokse? Jos en pakkaa heitä tapaamiseen ja pakota matkaan, saan sosiaalitoimen ja lakimiehet kimppuuni. Ihmettelen, mikä helv ..... lapsen oikeus!
En tiedä lastesi ikää, mutta 12 vuotias saa itse päättää asumisestaan, ja huoltajastaan.
Myös nuorempi lapsi voi asiasta päättää, jos hän omaa riittävä henkisen kypsyyden.
Suosittelen tekemään seuraavasti.
Soita ensin tukinaisen ilmaiselle juristipäivystäjälle, toimivat perjantaisin numerossa 0800-97895. Neuvot, ja jos ne johta oikeudenkäyntiin ym, ovat maksuttomia!!
Sen jälkeen lapsen kanssa lastenvalvojalle. Lapsi ilmoittaa, ettei suostu tapaamaan isäänsä. Lapsen täytyy myös vaatia lastenvalvojaa kirjoittamaan kaiken ylös, ja sen jälkeen nimi paperiin.
Paperin voi lapsi kirjoittaa myös kotonaan valmiiksi, mutta se on allekirjoitettava lastenvalvojan luona.
Lapsen pitää siis olla kypsä ja luja tahtoinen. Mutta näin se menee käytännössä.
Sen jälkeen, ei isällä ole laillista oikeutta riidellä asiasta.
Se on ikävä kyllä totta, että jos et vie lapsia sovittuun tapaamiseen, vaikka lapsi kieltäytyy menemästä, sinä olet sopimusrikkoja.
Mutta kun toimit noin päin, se katsotaan olevan lapsen tahto.
Vielä vihjeeksi!
Elä puhu lapsen kanssa näistä, ennen kuyn olet varmistanut lakimiehiltä, miten, ja missä toimit, ja tarviiko vielä jotain näyttöä lapsen kypsyydestä. Vasta sen jälkeen juttelet lapsen kanssa, haluaako hän oikeasti olla näkemättä isäänsä.
ps. suomessa on riittävän kypsäksi katsottu jopa 7 vuotias lapsi.
Tsemppiä!
Nyt on jotain, mihin tarttua. Lakimies neuvoi "varaamaan" ulkopuolisen aikuisen todistamaan lähdön hetkelle, että lapsi ei halua mennä, mutta lapset eivät uskalla vastustaa isää/pahoittaa isän mieltä, eli todistajan varaaminen on turhaa.
Lasten ei tarvitse näin tehtäessä nähdä isää, eikä kukaan voi pakoittaa heitä enään koskaan näkemäänkään isää. Heidän ei tarvitse edes soittaa isälleen, ja näin hän ei saa pahoitettua heidän mieltään.
Sen jälkeen, jos sinulla vain voimaa ja rohkeutta riittää, olet vapaa muuttamaan lastesi kanssa minne haluat.
Eikä sinun tarvitse ilmoittaa isälle mitään.
Lapsilta putoaisi iso taakka harteiltaan.
Voihan olla, että lapset haluaa tavata vielä isäänsä, mutta se on varmaan sitten joskus. Ja toivottavasti siihen mennessä, isäkin olisi jo kasvanut aikuisemmaksi.
Tukinaisen lakimiehet ovat erikoistuneet lasten asioiden ajamiseen. Joten, on tärkeää, että sinulla on joku, joka on perehtynyt asioihin.
Mitenkään nyt vähättelemättä ketään asianajajaa, mutta kaikki ei välttämättä ole ehtineet päivittää tietojaan.....
Eikä ulkopuolista todistajaa voi jatkuvasti käyttää, koska ei se aja asiaa mihinkään ratkaisuun. Riita vain jatkuu.
Kaikki varmaan muistaa miten Outi Koski manipuloi lapset isäänsä vastaan. Joutui silti luopumaan lapsista, kun oikeus totes äitin toiminnan vahingoittavan lapsia.
Joopa joo, ja nyt kaikki yh:t tekevät niin, oh-hoh-hoi-jaa!
joitten lapset ei halua isäänsä nähdä.
Niin, oma lapseni ei halua nähdä minua ja minä en tiedä mitään syytä! Ainoa mikä voi olla esteenä on äidin manipulointi. Minä en juo, en ole koskaan edes tukistanut lastani. Äiti vaan sanoo, että lapsi ei halua nähdä minua.
Voisiko syy olla, että erotilanteessa lapset osoittavat toiselle vanhemmalleen pahaa mieltään. Näin heidät on helppo manipuloida. Sekin on myös helppoa lähteä lapsen mielipiteisiin mukaan sanomalla; joo ei sun ole pakko nähdä jos et halua!
Miksi et tue lastasi tapaamaan isäänsä? Se on sinun velvollisuus. Tämä voi vaikuttaa lapsesi mielenterveyteen vanhemmalla iällä. Jos isä pahoinpitelee lasta, silloin on asia erikseen.
On myös isiä jotka tekevät tapaamiset ikäviksi, eikä minusta ole oikein, että minut pakotetaan laittamaan lapseni sinne rangaistuksen uhalla.
Kotiin palatessaan lapset ovat hämmentyneitä isän luokse muuttopuheista, on kyselty äidistä ja kotioloista juurtajaksain kaikki. Lypsetään kaikki negatiivinen, jos löytyisi jotain mihin tarttua. Lapset kärsivät! En uskalla enää ääntäni korottaa, koska pelkään, että sekin kirjataan ylös, isän naisystävän toimesta.
Jos isä on tasapainoinen, hänellä on taito saada lapset viihtymään vaatimattomimmissakin puitteissa, vähälläkin rahalla, joten en hyväksy väittämää, että on oltava tavaraa ja mammonaa, muuten lapsi ei viihdy. Silloin vika on aikuisessa! Meidän tapauksessamme isä ja hänen naisystävänsä yrittävät myrkyttää lapset minua vastaan ja siitä syystä lapset eivät halua mennä tapaamisiin.
Olen aikoinani vaatinut isää tapaamaan lapsiaan, koska minusta niin oli oikein. Isällä ei vain aluksi olut haluja siihen. Lopulta kaikki alkoi sujua, kuvioon astui myös uusi naisystävä ja sitten räjähti! Tilannetta ei voi sanoin kuvata. Vuoden aikana last.suoj.ilmoitus, koulu-ja päiväkotipalavereita, psykologien tapaamisia, nyt uusi last.suojelu.ilmoitus tulossa ja herjausssyyte.
Elä tässä sitten tasapainoista ja normaalia arkea. Voi j******ta!
Jos kaikki olisikin niin yksinkertaista. Entäpä jos lapset itse eivät halua ja äiti yrittää tasapainoilla ohuella langalla. Äiti haluaa, että lapset käyvät isällään ja heidän välinsä pysyy hyvinä. Silti he kieltäytyvät. Inhoavat uutta äitipuolta. Äiti yrittää jutella lapsille, kuinka tärkeää on tutustua uusiin ihmisiin. Ja, että kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen.
Äidillä uusi mies, josta lapset tykkäävät. Hän ei kuitenkaan ole mikään isän korvike, koska lapsilla on vain yksi isä! Nyt isä epäilee manipulointia, vaikka jossain muussa on kyllä nyt vika. Mutta missä? Ovatko lapset kenties tottuneet ajatukseen, että isä on vain heidän vai vihaavatko todella tätä naista niin paljon?
Tiituspiitus...koska teillä on isän uusi astunut kuvioihin?
Oma tyttöni inhosi aluksi aitipuoltaan aivan hirveästi (tosin hän oli silloin vasta n. 2-3-v) haukkui tyhmäksi, sanoi ettei halua mennä ym. (tosin kävi myös niin, että isäpuolen asuttua meillä parisen vuotta, päätti ettei pidä hänestäkään;D tosin sekin on jo ollutta ja mennyttä). Minä kanssa sinnikkäästi yritin selittää tytölle, että ei kaikista tarvitse pitää, mutta toimeen pitää tulla ja surkuttelin, että kun äitipuoli kuitenkin tykkää niin kauheasti sinusta ja voi vitsi, mikäs siinä oikein mättää...ja yritin kaikin keinoin tsempata heidän suhdettaan.
Tyttö oli lähemmäs viittä, kun parannus tapahtui (ja oli 2-vee, kun äitipuoli astui kuvioihin)
Tällä hetkellä, vaikka isä ja äitipuoli ovat eronneet, niin tytölle hän on äitipuoli yhäviellä ja tärkeä.
En osaa neuvoa, mutta kehoitan, että jos pystyt niin jutskaisit isän ja ja isän naisystävän kanssa ja miettisitte kaikki miten saisitte homman toimimaan. Näin minä tein (tai no jutskasin äitipuolen kanssa) ja yhteistyöllä saimme tulosta aikaan.