jeps...

ei sul taida niin kummalliset vanhemmat olla. Itelläni on just parhaat vanhemmat. ainahan sitä on pienii erimielisyyksii, mut ainahan ne voidaan selvittää.Ei mun vanhemmat ees huuda hirveesti(joskus kylläkin)mulle ja mun veljille, jos ei jokin mee niitten mielen mukaan. Ne vaa toistaa sitä hommaa tai jotaa asiaa niin kauan et se menee perille. Suurin osa taitaa kyl itkee tääl turhasta tai mikäs mie nyt oon siihen sanomaa ku en oo tarkistamassa. Onhan meit nyt ainenkii kaks joil on kunnon vanhemmat :)
Toivottavasti muutkii löytää vanhemmistaa hyvät puolet...

Joo tollanen fiilis varmaan tulee, mutta ne, joilla on kotona asiat huonosti, voi tulla purkaan sydäntään. Ja on hyvä asia, että on sellainen paikka olemassa. Ja sitä paitsi tää on aika pieni osa kaikista Suomen nuorista. Ei kaikilla tosiaankaan mee huonosti.
Mun äiti ja isä on eronnu ja äiti jo toisenkin kerran, mutta ei se tee mun vanhemmista sen huonompia, päinvastoin. Mä omistan maailman parhaat vanhemmat! :)

Niin. Minulla on onneksi ihan hyvät vanhemmat.

Tää on hyvä palsta, ett täältä löytää ihmisiä, joilla menee yht huonost ku mulla. Vaikka ei mullakaan huonosti mee. Itken vaan turhaan. Mutta uskokaa tai älkää. On auttanut. Osaan tään itkemisen jälkeen arvostaa, et oi voi, mulla sentään on vanhemmat, eikä ne oo koskaan lyöny muo. Ei ees sillon ku on ollu tarve. Muo paskaa ne on aina vaan säälineet.

Onneksi mulla on just tälläset vanhemmat.

Älkää saako väärää käsitystä!

Mun äiti ja isä on hyviä. Ei ne muo lelli. Mutta mä oon... Kyllä te tiedätte. ONneksi!

...itse joskus teini-iässä (tai ainakin tuossa 13-15 -vuotiaana) pitäneeni omia vanhempiani (ainakin lähes) maailman surkeimpina vanhempina. Ajattelin naiivisti, että "kaikilla muilla" olisi paljon paremmat vanhemmat. Kuitenkin tietoni siitä, millaisia näiden "muiden" vanhemmat oikeasti olivatkaan, karttui koko ajan, ja tämän tiedon pohjalta omat vanhempani muuttuivat mielessäni aluksi paskoista ihan OK-vanhemmiksi ja lopulta suorastaan loistaviksi, ainakin näihin muihin tietämiini vanhempiin verrattuna. Karttuvan tietämyksen ja kokemuksen lisäksi varmaan myös murrosiän mielenkuohujen tyyntyminen ynnä muu henkinen kypsyminen vaikuttivat asiaan.

Veikkaisin tuon saman pätevän moneen täälläkin vanhempiaan mollaavaan: vanhemmat tuntuvat paskoilta vain siksi, ettei ole kunnolla vielä elämänkokemusta ja tietoa. Lisäksi lapsen/teinin kypsymättömässä mielessä monesti asiat paisuvat kohtuuttomiin mittasuhteisiin, mikä mm. saa vanhempien pikkuviat näyttämään suorastaan hirviömäisiltä luonteenpiirteiltä... :)

mulla ei oo ikinä ollu mitään huonoja välejä vanhempieni kanssa ja aina olen pitänyt niistä kovasti mutta joskus 13 vanhana kaverit rupes puhumaan omista vanhemmistaan kaikkea että ei anna tehdä mitään ja plaa plaa.. sitten aloin itsekkin etsiä vikoja omista vanhemmistani ja vähän esitinkin jotain sellasta että kotona on vähän vaikeeta.. en tajua ees miksi niin tein..