Nortamo-seura osallistui laitilalaisen kirjailijan Heli Laaksosen pääsiäismunapelleilyyn seuran arvoa laskevalla tavalla.
Seuran kannattaisi harkita tarkemmin julkisuuskuvaansa, sillä Heli Laaksosen kohellus alkaa kyllästyttää jo muitakin kuin laatukirjallisuuden ystäviä.
Muutama viikko sitten Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntainumerossaan artikkelin, missä tunnetut suomalaiset saivat kirjoittaa puheen USA:n presidentti Bushille. Parikymmentä kirjoitusta, useimmat asiallisia kommentteja ja toiveita sisältäviä lauseita. Ainoa poikkeus oli Heli Laaksonen, jonka murteella kirjoitettu juttu käsitteli, sikäli kun siitä mitään ymmärsin, sienimetsään menoa.
Heli Laaksonen pääsi pääsiäisen alla taas Hesarin sivuille, nyt turkulaisen rehvelitoimittajan kanssa yhdessä kirjoittamansa munakirjan ansiosta. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun H. Laaksonen yhdistetään muniin - hänen koko uransa sivujuonne tyhjänpäiväisten murrejuttujen lisäksi on ollut kaksimielisten munajuttujen kertominen. Hänhän on kotoisin Laitilassa ja sillä paikkakunnalla munat ja kanat ovat elämää suurempi asia.
Ovatko muuten kaikki laitilalaiset sitä mieltä, että heidän kuntansa julkikuvaan pitää itsestäänselvyytenä kuulua kananmunat? Itse en ainakaan haluaisi, että omasta kotikunnasta ei muualla tiedettäisi mitään muuta kuin munamarkkinat.
Ihmemuna-Heliä ei tämä asia näytä vaivaavan, vaan hän jatkaa patrioottista muna- ja murrevouhotustaan taukoamatta kotiseudullaan ja muualla.
On sinänsä hyvä, että joku saa Länsi-Suomenkin näkymään kirjallisuudessa. Pääkaupunkiseutu ja Itä-Suomi hallitsevat kulttuurielämää muutenkin niin, että toisinaan tuntuu, ettei muualla elämää ole lainkaan. Pitääkö näkyvyys silti hankkia pelleilemällä ja kaksimielisillä vitseillä?
Tämän alueen kirjailijoista tunnetuimpia on Juha Seppälä. Ei voi kuin ihailla hänen selkeän analyyttistä ilmaisutapaa kirjoissa ja lehtiartikkeleissa ja ennen kaikkea sitä, että hän ei huoraa julkisuudella niin kuin H. Laaksonen tekee. H. Laaksonen sai nuorena ja nättinä blondina ilmaista vetoapua heti uransa alkuvaiheissa. Oli sivuseikka, mikä hänen kirjallisen tuotantonsa sisältö on - riitti, että joku kirjoittaa jollain harvinaisella murteella keskinkertaisia juttuja.
Helillä on kova ääni ja kova pätemisen tarve - sille ei voi mitään. Pitääkö silti tällaisen kiljukanan olla maakunnan kirjallisuuden keulakuva?
Seuran kannattaisi harkita tarkemmin julkisuuskuvaansa, sillä Heli Laaksosen kohellus alkaa kyllästyttää jo muitakin kuin laatukirjallisuuden ystäviä.
Muutama viikko sitten Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntainumerossaan artikkelin, missä tunnetut suomalaiset saivat kirjoittaa puheen USA:n presidentti Bushille. Parikymmentä kirjoitusta, useimmat asiallisia kommentteja ja toiveita sisältäviä lauseita. Ainoa poikkeus oli Heli Laaksonen, jonka murteella kirjoitettu juttu käsitteli, sikäli kun siitä mitään ymmärsin, sienimetsään menoa.
Heli Laaksonen pääsi pääsiäisen alla taas Hesarin sivuille, nyt turkulaisen rehvelitoimittajan kanssa yhdessä kirjoittamansa munakirjan ansiosta. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun H. Laaksonen yhdistetään muniin - hänen koko uransa sivujuonne tyhjänpäiväisten murrejuttujen lisäksi on ollut kaksimielisten munajuttujen kertominen. Hänhän on kotoisin Laitilassa ja sillä paikkakunnalla munat ja kanat ovat elämää suurempi asia.
Ovatko muuten kaikki laitilalaiset sitä mieltä, että heidän kuntansa julkikuvaan pitää itsestäänselvyytenä kuulua kananmunat? Itse en ainakaan haluaisi, että omasta kotikunnasta ei muualla tiedettäisi mitään muuta kuin munamarkkinat.
Ihmemuna-Heliä ei tämä asia näytä vaivaavan, vaan hän jatkaa patrioottista muna- ja murrevouhotustaan taukoamatta kotiseudullaan ja muualla.
On sinänsä hyvä, että joku saa Länsi-Suomenkin näkymään kirjallisuudessa. Pääkaupunkiseutu ja Itä-Suomi hallitsevat kulttuurielämää muutenkin niin, että toisinaan tuntuu, ettei muualla elämää ole lainkaan. Pitääkö näkyvyys silti hankkia pelleilemällä ja kaksimielisillä vitseillä?
Tämän alueen kirjailijoista tunnetuimpia on Juha Seppälä. Ei voi kuin ihailla hänen selkeän analyyttistä ilmaisutapaa kirjoissa ja lehtiartikkeleissa ja ennen kaikkea sitä, että hän ei huoraa julkisuudella niin kuin H. Laaksonen tekee. H. Laaksonen sai nuorena ja nättinä blondina ilmaista vetoapua heti uransa alkuvaiheissa. Oli sivuseikka, mikä hänen kirjallisen tuotantonsa sisältö on - riitti, että joku kirjoittaa jollain harvinaisella murteella keskinkertaisia juttuja.
Helillä on kova ääni ja kova pätemisen tarve - sille ei voi mitään. Pitääkö silti tällaisen kiljukanan olla maakunnan kirjallisuuden keulakuva?
Vastaukset 20
Vanhimmat
olet oikeassa, harmittaa ja ajoittain hävettää asua täällä samoilla seuduilla kuin tämä laaksonen.
Teidän on vaan elettävä tämän asian kanssa, kun ette tappaakaan voi. Kai?
Itse nautin Laaksosta pienin annoksin, muutama runo viikossa. Ylensyönti on pahasta myös hengen asioissa. Lähinnä Vakka-Suomessa asuvia vanhoja kavereita muistellessa pulu uis on hyvä tunnelmaan johdattaja.
Vaan olis se vielä hirviämpää, jos Nortamo eläisi ja toimisi mediassa kaikilla tasoilla H Laaksosen aktiivisuudella. Sitä molotusta ei kuuntelis pirukaan varttia pitempään.
Laitilan Murre!
Vaan oli se reipas tyttö eilen Stillerin Ruubenin ohjelmassa. Täyspäinen ja älyisästi rehellinen joihinkin muihin kontrojournalisteihin verrattuna. Ihan ilokseen sen hetken katsoi, mitä kesti. Pari tuntia olis ehkä liikaa, putkeen.
Tällä kovaäänisellä pimulla on hirvittävä pätemisen tarve. Turun kirjamessuillakin hän työntää nokkansa joka paikkaan ja yhdestäkään tv-esiintymisestä hän ei ole kieltäytynyt.
Rasittava tyyppi. Kirjallisessa mielessä Heli Laaksosen tähänastiset työt ovat täysin arvottomia. Kotiseututyötä harrastavat nurkkakuntaiset pölvästit ja laitilalaiset yrittäjät voivat olla tyytyväisiä, mutta sivistynyt osa kansasta on kurkkua myöten täynnä tätä kotkottajaa.
HYI SAATANA!
Rauhotu toki, ettei ohimosuoni repee. Aika hoitaa ja historia antaa tuomionsa. Mie en sitä ole näkemässä. valitettavasti.
Suomalainen naiskirjailija ei saa siis näkyä, kuulua eikä menestyä, saatikka olla hauska ja terävänäköinen ja -älyinen?Auta armias jos uskaltaa vielä heittää huumoria miehistä!? Jos kyseessä olisi mies, niin jopa kaikki ylistäisivät.. Heli on todella rohkea, ei mikään ryppyotsainen tosikko - kuten valitettavasti monet suomalaiset mieskirjailijat ovat; kertooko synkkämielisyys muka viisaudesta -paskan marjat!Tulevaisuus on Hein kaltaisten!
Joku kateellinen laitialainenko täällä haukkuu
kotipitäjänsä runoilijaa?
Hyvin on naamioitunut nortamolaisuuden ahdistavan kaavun alle. Laitilalaisethan ei ikinä eikä koskaan ole kateellisia.
Mie eppäilen jonkun kalantilaisen, lokalahtisen tai taivassalolaisen olevan asialla.
..joku, joka on kyllästynyt siihen, että kaikki menestys myös kirjallisuudessa menee mediaseksikkäille ja ääntä pitäville egoisteille.
Asiaan keskittyvät, luovat ihmiset jäävät pimentoon.
Heli Laaksonen tekee negatiivista pr-työtä runoudelle.
Helin runoista en itse pidä, enkä sen paremmin kyllä itse Helistäkään. Ja Laitilan munatouhu on kyllä vähän liikaa...! Mutta antaa ihmisten yrittää, vaikka nolaamalla itsensä. Ja minun tietääkseni Heli kirjoittaa runonsa ukin murteella, kun on sieltä alunperin kotoisin, eikä laitilan murteella. Ei pidä haukkua, ellei mistään mitään tiedä!
Onks niissä murteissa jotain eroo Ukin ja Laitilan välillä? Vissiin Kalannissa siinä välissä on viälä oma kiälensä?
Parasta mitä Laitilasta on maailmalle lähteny on Virvoitusjuomatehtaan tuotteet. Valitettavasti.
Uudenkaupungin, Lokalahden, Laitilan sekä Kalannin kiälet eivät mun mielestäni kauheasti eroa toisistaan.
Näitä murrekirjoja ja sarjakuvakäännöksiä ei saisi tehdä yhtään enempää. Suomen kieleen tulee muutenkin koko ajan uusia sanoja ja ilmaisuja, minkä sisällön ymmärtäminen vaatii opettelua. Jos murreilmaisujen osaamisestakin tulee jokin yleissivistyksen mittari, niin ollaan hukassa. Suomen kieltä uhkaa lainasanojen yleistyminen, englannin kielen vaikutus ennen kaikkea. Nyt ei tarvita enää murteita sekoittamaan pakkaa, vaan pitäisi keskittyä kirjasuomen osaamiseen ja antaa paikallisten murteiden elää omaa elämäänsä tai kuolla pois.
Heli Laaksonen on inhottavan populistinen tyyppi, joka tekee yhteistyötä c-luokan juorutoimittajien kanssa. Hänen kaltaisia kirjailijoita ei nyt kaivata.
Ooppas sää ny katkera. Murteet on rikkautta, ei riistoa. Eikä niistä kiinnostuminen tai niiden osaaminen ole kielitaidosta pois. Pahinta kielisyöpää on puolikäännetyt termit esimerkiksi enklantin kielestä. Kohista pyhä vihasi niiden vastustamiseen tai hyvien käännösten keksimiseen. Valollakuvaamissanastoon tunkee ulukomaisten ohjelmien myötä hirveesti huonoja sanoja, joita pökiöt käyttää ymmärtämättä mistä on kyse. Inhokkilistallani ykkösenä tällä hetkellä croppikerroin.
Alvari on litteroinut ja manifestoinut edellä defensiivisen tahtotilansa suhteessa kinematografisten laitteiden käyttöpyrkimysten edellyttämään vokabulaariin. On sanomattakin selvää, ja lähdemme siitä, että Alvarin taholta edustettu kanta kielen muutosvastarinnan approveeraamiseksi on perusluonteeltaan resessiivinen. Alvarin taholta jatkossa toivottavasti tullaan kiinnittämään huomiota yhä enenevässä määrin globaalien trendien maaltamme edellyttämään dynaamisuuden ja innovatiivisuusrajoitteiden purkamisen kaikinpuoliseen edistämiseen sekä maamme erityisosaamisen painopistealueilla saavutettavien synergiaetujen erityiseen win-win-luonteeseen.
Lisäksi hänen taholtaan saadaan otta valokuvia.
Ookkonää aatellu puheenkirjoittajan uraa europarlamentin laajassa helmassa. Puppugeneraattorin staattori ainakin on hyvin rasvattu.
Hjaa.. no vaik mnää ole laitlast kotosi ja asu siel, ni ei mua toi Laaksone kovi pali kiinnost..
Hää teke mitä tykkä ja ossa.. ei mul mittä valittamist ol..
ihmettelen, että tälläinen kanssaihmisen selkäänpuukottaminen ja nimettömänä verkossa parjaaminenko sitten nostaa laitilalaisten profiilia? Mihin suuntaan sitä haluaisit kehittää ja aiotko henkilökohtaisesti tehdä laitilalaisen julkisuuskuvan kiilloittamisen eteen jotain näkyvämpää kuin vain Varsinais-Suomen väkiluvun kohottaminen?