mites ne pääsiäisnoidat

Kirkkojen ovet on lukossa, papit pitävät videosaarnoja.
En ole ikinä käynyt pääsiäisenä kirkossa, voi itseään viihdyttää mukavamminkin.
Lapsenlapsen kanssa äsken videopuhelua käytiin, kerroin pyytäneeni isäänsä ostamaan hänelle pääsiäismunia, jos niitä vielä kaupasta löytyy.

Me äsken keskusteltiin pääsiäisen vietosta miehen ja pojan kanssa ja vaikka en olekaan uskovainen seuraan kristillisiä perinteitä. Pitkänäperjantaina ei siivota eikä syödä punaista lihaa. (Kala on sallittua). Uskonnolliset kulkueet katolisissa maissa kiehtovat kaikkia aisteja ja tunnen aina silloin miten pinnalista ja kaupallista meidän länsimaalainen pääsiäisenviettomme on, pääsiäismunineen, jänöineen ja pääsiäisliljoineen. Virpominen ja pääsiäisnoidat liittyvät vanhempaan kansanperinteeseen vaikka hahmotus ja estetiikka on vähemmän dramaattista ja tummista varjoista riisuttu. Kirkon ulkopuolella pääsiäinen, kristikunnan suurin juhla, on muuttunut keveäksi ja leikkimieliseksi lasten juhlaksi.
Olemme voittaneet jotain, nimittäin kuolemanpelkomme ja kirkon hallintaoikeuden elämäämme ja ajatuksiimme ja samalla kadottaneet jotain vaihtamalla uskonnon kaupallisuuden ja rahan mahtiin.
Oliko ennen vanhaan parempi?