Sinä.
Sinut minulle hetkeksi annettiin.
Kultalautasella kannettiin
Rakkaus meille näytettiin,ja
meitä kahta siinhen käytettiin.
Realiteetit maailman sitä hyväksyneet ei.
Arjen paineet sinut minulta vei.
Emme saaneet sitä yhteistä matkaa...
siis kulkuani täytyy mun yksin jatkaa.
Sinä kuitenkin aina sisällä mun,osana..
piilossa sielussa.Minäkin ..sun.
Rakkaani,rakkaani mun....
Ajatuksissani turvaan matkaasi sun.
Sinut minulle hetkeksi annettiin.
Kultalautasella kannettiin
Rakkaus meille näytettiin,ja
meitä kahta siinhen käytettiin.
Realiteetit maailman sitä hyväksyneet ei.
Arjen paineet sinut minulta vei.
Emme saaneet sitä yhteistä matkaa...
siis kulkuani täytyy mun yksin jatkaa.
Sinä kuitenkin aina sisällä mun,osana..
piilossa sielussa.Minäkin ..sun.
Rakkaani,rakkaani mun....
Ajatuksissani turvaan matkaasi sun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
surullisen kaunis, melkein kyyneleet silmissä minulla.
En uskonut voimaan rakkauden,
että sen vielä tuntea saisin,
kohtaisin arvaamatta,
tuntisin odottamatta,
mutta se tulikin!
Se leimahti, poltti, paloi kuumana.
Sinä sen teit.
Herätit minut huomaamaan sen,
huomasit minut,
annoit sen
minulle.
En minä tehnyt muuta,
annoin rakkauden tulla,
otin sen vastaan ja tiedän,
se asuu minussa, se asuu sinussa,
eikä se katoa koskaan.
Onhan tää koskettavaa, mutta eivätkö tunteet ole myös realiteetti. Ihmisen on kuunneltava niitä ja otettava ne huomioon, koska niiden varassa me kuitenkin elämme, vaikka kuinka järkeilisimme.
Joten miksi tuossa ensimmäisessä runossa oli luovuttava-tunnelma.. mietin vaan. Rakkauden edessä pitäisi olla todella nöyrä, niin nöyrä, ettei luovuta.
Rakkaus on aina.
Ei rakkaus itsessään katoa minnekään, rakkaudesta ei voi luopua, sillä rakkaus on.
Jokainen löytää sen, kun sille suodaan mahdollisuus. Rakkaus nukkuu välillä, herää unestaan, tekee kaiken, mutta katoa se ei koskaan!
Sille vain täytyy antautua ja ottaa se vastaan!
Rohkeutta rakkauden vastaanottamiseen tarvitaan paljon. Kun toinen osaa antaa ja toinen osaa ottaa vastaan, niin se on huimaa! :)
Ei se ei todellakaan katoa,päinvastoin.
Kasvaa vaikka on vailla mahdollisuutta.
Voi vain rakastaa ja antaa,mutta odottaa ja vaatia ei voi.
Jokaisen on itse antauduttava sille rakkaudelle,...ehdoitta,vapaaehtoisesti.
Kuitenkin....velvollisuudentunne voi olla se joka voittaa.....
Jossakin syvällä sitä miettii,miksi tämä rakkaus kuitenkin annettiin...Näytettiin.
Vainko,jotta sen menettäisi,vai jotta siitä syntyisi jotakin suurta...kenties joskus...
Ei rakkaus katoa. Minulle/Meille annettiin mahdollisuus..mutta juuri ne arjen reaaliteetit. Kun on kaksi ihmistä, jotka eivät voi nähdä toisiaan moneen vuoteen, pitäisikö ikävöidä jatkuvasti? Antaa toisen mennä..(ja ikävöi jatkuvasti)...ja kun muutaman vuoden päästä näkee...niin...ollaan molemmat naimisissa väärän ihmisen kanssa ja kasvatetaan omia lapsia.....pitää mennä,tuli kiire.. =D (Joskus kannattaa selvittää myös omia ajatuksia tällee..taisin juuri tajuta jotain
Kenties meille annetaan jotenkin nähtäväksi se, että Rakkaus on olemassa aina. Se ei ole katoava, se ei katso aikaa, ei paikkaa, ei ikää, ei mitään.
Se on yhtä vahvasti läsnä kuin kuolema. Rakkaus on vain kuolemaakin vahvempi, sillä vaikka kuolema veisi toisen pois, niin rakkaus ei silti kuole. Se on. Yleensä siitä syntyy jotain; vaikka runoja, lauluja, tauluja ... :)
Vahvempi ihminen syntyy.
Menetettynäkin,mutta tunnettuna,koettuna.
Pelkästään siitä,että on saanut kokea rakkauden.
Kaikille ei suoda edes sitä,pelkkiä ihastumisia.
Ne erottaa toisistaan vasta sitten ,kun se rakkaus on kohdalle osunut.
Tuntea,ja nimenomaan tuntea,että toinen oikeasti rakastaa,antaa sellaista voimaa jota ei usko edes omaavansa.
Kuitenkin jotenkin on myös heikko.......