Naaraskoiramme (schäfer/belgi), 6 kk., oli jo edistynyt hyvin ToKo:ssa.
Ihmislaumaan kuuluu emäntä (minä), mieheni, ja kaksi varhaismurrosikäistä lasta. Minä olen perheen "pomo", myös koiralle.
Olin kaksi viikkoa työmatkoilla ja tänä aikana koiraa on muu perhe ulkoiluttanut ja ruokkinut.
Koira on saanut mennä ovista edellä, kulkee taluttajansa edessä siksakkia oikeaan, vasempaan, kova veto päällä. Hyppää välillä vasten taluttajaa ja pureskelee käsivarsia, haukkuu ja ryntää päin kaikkia vastaantulevia/ohikulkevia ihmisiä.
Jos annan juosta vapaana, ei tule luokse enää.
Olenko menettänyt pelin kokonaan? Ensilenkki työmatkan jälkeen oli järkytys kun koira esitti kaikki temppunsa - harmoonisesta yhdessäolosta ei ollut tietoakaan. Eniten järkytti ja pisti kiukuksi tuo minua vasten hyppiminen ja pureskelu!
Perhe sanoi omien lenkkeilykokemustensa olevan aina tuollaisia! Ja he hyväksyvät sen! "Sinun koirasi." Oli vastaus.
Pahinta asiassa on se, että olen vain viikon kotona ja lähden taas ensi torstaina reissuun; nyt tosin vain viikoksi. Sen jälkeen alkaa säännöllinen kaksviikkoisrytmi: 2 vk työreissussa, 2 vk vapaalla, jne.
Perheestäni en näköjään saa koulutustukea, ainakaan en uskalla enää luottaa heihin.
Löytyisikö lukijoiden joukosta aikuisia, kasvatuksessa kokeneita konkareita, jotka osaisivat neuvoa?
Olenko menettänyt tilanteen hallinnan?
Onko tässä nyt tyypillinen tilanne, jossa ulkopuoliset näkevät asianosaisia paremmin, että koira on väärässä perheessä?
Onko mahdotonta tuollaisella kaksviikois-työaikataululla saada enää otetta/koulutusta pennulle?
Olen halukas kokeilemaan kaikkia mahdollisia asiallisia neuvoja koirani suhteen. Rakastan sitä niin paljon, että poissaollessanikin ajattelen koiran kanssa viettämiäni hetkiä ja erossaolo tuntuu kipeältä.
Paras puoli kotiinpaluussani oli, että olen ilmeisestikin vielä tärkeä koiralle, koska se seuraa minua jopa vessan ovelle, tervehtii iloisena myös silloin, kun olen vain käväissyt ulkona tupakalla, kun herään aamulla, jne. Ihan kuin jotain mahdollisuuksia voisi olla mutta entä tuolla aikataululla!?
Kiitos, jos osaatte neuvoa.
Ihmislaumaan kuuluu emäntä (minä), mieheni, ja kaksi varhaismurrosikäistä lasta. Minä olen perheen "pomo", myös koiralle.
Olin kaksi viikkoa työmatkoilla ja tänä aikana koiraa on muu perhe ulkoiluttanut ja ruokkinut.
Koira on saanut mennä ovista edellä, kulkee taluttajansa edessä siksakkia oikeaan, vasempaan, kova veto päällä. Hyppää välillä vasten taluttajaa ja pureskelee käsivarsia, haukkuu ja ryntää päin kaikkia vastaantulevia/ohikulkevia ihmisiä.
Jos annan juosta vapaana, ei tule luokse enää.
Olenko menettänyt pelin kokonaan? Ensilenkki työmatkan jälkeen oli järkytys kun koira esitti kaikki temppunsa - harmoonisesta yhdessäolosta ei ollut tietoakaan. Eniten järkytti ja pisti kiukuksi tuo minua vasten hyppiminen ja pureskelu!
Perhe sanoi omien lenkkeilykokemustensa olevan aina tuollaisia! Ja he hyväksyvät sen! "Sinun koirasi." Oli vastaus.
Pahinta asiassa on se, että olen vain viikon kotona ja lähden taas ensi torstaina reissuun; nyt tosin vain viikoksi. Sen jälkeen alkaa säännöllinen kaksviikkoisrytmi: 2 vk työreissussa, 2 vk vapaalla, jne.
Perheestäni en näköjään saa koulutustukea, ainakaan en uskalla enää luottaa heihin.
Löytyisikö lukijoiden joukosta aikuisia, kasvatuksessa kokeneita konkareita, jotka osaisivat neuvoa?
Olenko menettänyt tilanteen hallinnan?
Onko tässä nyt tyypillinen tilanne, jossa ulkopuoliset näkevät asianosaisia paremmin, että koira on väärässä perheessä?
Onko mahdotonta tuollaisella kaksviikois-työaikataululla saada enää otetta/koulutusta pennulle?
Olen halukas kokeilemaan kaikkia mahdollisia asiallisia neuvoja koirani suhteen. Rakastan sitä niin paljon, että poissaollessanikin ajattelen koiran kanssa viettämiäni hetkiä ja erossaolo tuntuu kipeältä.
Paras puoli kotiinpaluussani oli, että olen ilmeisestikin vielä tärkeä koiralle, koska se seuraa minua jopa vessan ovelle, tervehtii iloisena myös silloin, kun olen vain käväissyt ulkona tupakalla, kun herään aamulla, jne. Ihan kuin jotain mahdollisuuksia voisi olla mutta entä tuolla aikataululla!?
Kiitos, jos osaatte neuvoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse sen siis jo sanoitkin, valitan. Mikäli tilanne tulee olemaan tuo työsi osalta ja sinä olet se, jonka pitäisi olla koiran pääasiallinen ohjaaja, niin koira on väärässä perheessä. On minkään ikäiseltä koiralta valtava vaatimus, että sen pitäisi ymmärtää, että sillä on kaksi viikkoa pomo talossa ja sitten kaksi viikkoa pitäisi selvitä ilman ja sitten taas kaksi viikkoa pomo paikalla jne. Ja kasvaa siinä sitten sinua auktoriteettinä kunnioittavaksi, tasapainoiseksi yksilöksi. Tuolla rotuyhdistelmällä voi kyllä olla aika hankalaa, valitan. Ton ikänen koira vaatisi kyllä juuri sitä tiivistä ohjaajasuhdetta - ensimmäinen murrosikä sieltä varmaan myös jo alkaa kolkutella.
Mä näen kolme vaihtoehtoa, joista kaksi on todellisia.
1. Joku muu ottaa perheessä täyden koulutusvastuun ja siirtyy koiran ohjaajaksi, sinä luovutat pomon pallisi kokonaan ja joku toinen taas todella sitoutuu siihen.
2. Annatte koiran pois.
3. Koira saa elää kuin pellossa, koska sillä ei ole täysipäiväistä motivoitunutta ohjaajaa. Tämä tosin ei ole vaihtoehto, ja koiran kannalta aivan sieltä mihin aurinko ei paista.
Ei ole synti laskea omat resurssinsa väärin, mutta synti on, jos ei sen tajuttuaan järjestä eläimelleen oloja, jotka se ansaitsee.
Tilanteesi kuulostaa todella ikävältä. Koira tarvitsee oppiakseen johdonmukaisen kasvatuksen, ja tässä tapauksessasi se vaikuttaa olevan hyvin hankalaa. Oppiminen ei nimittäin yleisty tilanteesta toiseen, ellei jokainen perheenjäsen velvoita koiraa noudattamaan oppimiaan asioita. Koira saattaa jatkossa olla nätistä vain kanssasi, kun se oppii että vain sinä haluat sen tottelevan. Muiden seurassa sitten voikin olla ihan miten vaan.
Onko mahdollista saada muita perheenjäseniä kiinnostumaan koiran kouluttamisesta? Mitä jos kokeilisit kouluttamista yhdessä muiden perheenjäsenten kanssa? Opettaisitte koiralle jonkin uuden jutun, antaisit tilanteessa opettamisvastuun jollekin muulle, neuvoisit, kehuisit ja kannustaisit ko. henkilöä. Tee opetustilanteesta tilanteesta mahdollisimman hauska ja kannustava kaikille. Ehkä kipinä koirankouluttamiseen lähtee siitä. Lisäksi voisitte sopia "perheneuvottelussa" (tällaista termiä käytettiin meillä ollessani lapsi, kun kaikki yhdessä juttelivat jostain tärkeästä asiasta) yhteiset säännöt miten koiran kanssa toimitaan. Älä ota kaikkea vastuuta koulutuksesta itsellesi vaan anna sitä myös muillekin, se voi motivoida paremmin. Muista kuitenkin, ettet pakota ketään mihinkään vaan tee asioista mielenkiintoisia ja motivoivia! Onnea!
...ja ovat alkuun innostuneita mutta sitten kun on toiminnan aika, veltostuvat.
Pelottaa tämä tilanne, koska työtilanne tulee olemaan tällainen elokuun lopulle asti, sitten palaamme normaalin päiväjärjestykseen.
Ehkä 5 kk:n työmatkailu kaksviikkoisjärjestelmässä pilaa koiran ja tavoitteeni?
Myönnän olleeni itsekäs kun ajattelin, että koira on minulla vähintään 10 v, ellei enemmänkin jos vaan terveenä säilyy eikä kuolo korjaa. Suostuin työjärjestelyynkin koska saan talouspuolen kuntoon matkapäivärahojen ansiosta.
Kuinka myöhään koiria ylipäätään kannattaa vielä kouluttaa? Onko myöhäistä tarttua tositoimiin elokuussa kun koira on silloin 11 kk?
No ei koiran kouluttamiselle ikärajaa ole, mä alotin alkeet 2,5-vuotiaalle. Kyllä ne kaaliin vajoaa silloinkin, mutta enemmän se vaatii työtä toki. Plus että tietyt herkkyyskaudet on auttamatta ohitettu ja mikäli kuvauksesi teidän muiden perheenjäsenten motivaatiosta pitää paikkansa, niin paljon ehtii ehkä kertyä myös ei toivottavaa ja poisopetettavaa siihen oheen. Eli sinun kiireidesi vuoksi koira joutuu tekemään asiat vaikeamman kautta.
Eniten mua huolestuttaa, että koira on yhden tärkeimmistä elinvuosistaan vailla selkeää laumanjohtajaa, silloin kun se sitä kipeimmin kasvukivuissaan tarvitsisi. Ei ole tarkoitus ruoskia, mutta musta se on itsekästä ja väärin koiraa kohtaan.
Ikä ei ole todellakaan koulutuksen este, mutta toki koira oppii nopeimmin juuri pentuna. Eli ei ole mahdotonta aloittaa alusta 11 kk ikäisen koiran kanssa, mutta haasteellista se varmaan tulee olemaan. Jos perheesi tapoihin ei tule muutosta, joudut todennäköisesti myöhemmin korjaamaan jotain koirasi käytösongelmia, mikä on luonnollisesti hankalaa. Yritä kuitenkin luoda pohjaa tulevalle koulutukselle silloin kun olet vapaalla, eli opeta silloin koiraasi mahdollisimman paljon. Toisaalta, sanoitkin ensimmäisessä viestissä, että koirasi menestyi hyvin tokossa ennen kuin työkuviosi muuttuivat, eli pohjakoulutusta on jo koirallasi, se helpottaa huomattavasti asiaa!
Koirasi alkaa piakkoin olemaan (ellei ole jo) haasteellisessa iässä, eli murrosiässä. Tällöinhän koiran uuden oppimisen vastaanottokyky ajoin heikkenee ja koira saattaa unohtaa kokonaan mitä on aiemmin oppinut eli voisi luonnostaankin alkaa käyttäytymään kuvaamasi lailla tai ainakin kokeilemaan rajojaan. Murrosiässä opetusta tulisi toki jatkaa koiran ehdoilla, eli vain silloin kun se on koiralle motivoivaa ja palkitsevaa.
Ehdottaisin kuitenkin vielä, että neuvottelisit tarkkaan perheesi kanssa säännöistä, joita tulee ehdottamasti noudattaa. Eli vaikka perheesi ei motivoidu riittävästi koiran koulutukseen, heidän kuitenkin tulisi asettaa rajat koiralle sinun poissaollessa. Mitä koira saa tehdä ja mitä ei ja miten koira palkitaan oikeasta käytöksestä. Ymmärrän kyllä jos perheesi ei ole kiinnostunut (mikä on sinänsä tosi ikävää, sillä koiraharrastus voisi olla hyvin yhteinen perhettä yhdistävä tekeminen), mutta kyllä heidänkin tulisi sitoutua jonkinlaisiin velvollisuuksiin koiranpidossa. Nimittäin ongelmia voi tulla vaikka olisitkin kokoaikaisesti kotona, jos kaikki perheenjäsenet eivät kohtele koiraa johdonmukaisesti samanlailla. Silloin opittu ei yleisty kaikkiin tilanteisiin, jos vaikka isännän kanssa saa vetää lenkillä mutta emännän ei (vai onko ulkoilutus täysin sinun vastuulla vaikka olisitkin kotona?).
Summa sumarum, älä heitä hanskoja tiskiin, olethan kuitenkin tehnyt hyvän pohjatyön koirasi kanssa ennen 6 kk ikään asti! Mieti vielä onko mitään keinoa saada perheesikin motivoitumaan koulutuksesta, jos ei ole, niin ota tosiasiat haasteena mutta älä mahdottumuutena. Onnea!
Ottaisit koiran mukaan sinne työmatkalle? Koita järjestää, että saat pidettyä koiralle kuria ja järjestystä. Muuten se koira rassukka sekoaa teihin kaikkiin.
Työskentelen laivalla.
Nykyajan laivoissa ei enää pidetä laivakoiria eikä kissoja rottajahtiin. :(
Hei! Tuli mieleeni sellainen vaihtoehto, että tuttavapiiristäsi tai sen ulkopuolelta palkkaat oikean koiraihmisen kerran päivässä ulkoiluttamaan koiraasi. Sovitte tarkasti, miten sinä olet koirasi kanssa ollut ja tämä toinen tukee samaan malliin. Ettei ihan se lanka katkea tässä jutussa. Eli koulutus jatkuu muun perheen lusmuilusta huolimatta.