Ojennan käden,
varovasti,
ehkä vain harhaa.
Säde kultainen kuitenkin
hyväilee kämmenpohjaa.
Nyt jo todeksi uskon
taas luonani on.
Kuinka kauan
en tiedä.
Melkein kyynelen
ilosta vieritän.
Kuitenkin vain hiljaa
valosta nautin,
tuskin hengitän.
varovasti,
ehkä vain harhaa.
Säde kultainen kuitenkin
hyväilee kämmenpohjaa.
Nyt jo todeksi uskon
taas luonani on.
Kuinka kauan
en tiedä.
Melkein kyynelen
ilosta vieritän.
Kuitenkin vain hiljaa
valosta nautin,
tuskin hengitän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kevätkö saapui?
Kauniisti muotoiltu ja koskettava runo.
vaan hän.....
sellainen haikea.
Toivo myös mukana,vaikkakin arasti.Hyvä!
varmaan kahdessa paikassa tämä runo... Tänne ei sen pitänyt tulla, vahinko.
Mutta ei haittaa..
Kiitos molemmille!!