Oletko ollut kouluaikana 60-luvulla tai 70-luvulla luokan silmälasipäinen kiltti oppilas ? Jos olet ollut, niin kerro kokemuksiasi.
Olitko kouluaikana rillipää-koululainen ?
Anonyymi
7453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Joo, olinpa niinkin, ja niitö rillejä saivat vanhemmat olla vähän väliä liimailemassa eihän ne kestäneet nyrkiniskua huonostikaan.
Helpompaa on ollut perheessä, jossa ei ollut silmälasipäisiä.
Silmälasittomat ei varmaan edes ajattele, miten helppoa heillä on.
Ei koska he eivät kiinnitä huomiota asiaan.
Olin. En tykännyt ollenkaan. Oi oi.
No kouluaikana ei rillipäisyys ollut kivaa, ei, mutta aikuisena ei rillipäisyys haittaa.
Aikuisena ei asiaan enää kiinnitä huomiota.
Likinäköinen.
Jotenkin muistelen, kun mentiin kansakouluun, kenelläkään ei ollut rillejä. Kaitpa siinä oli terveystarkastuksia ja toisella luokalla hyvin monilla oli polttimossa Klasu Järvismallin rillit.
En oikein muista, ei kai se likinäkö mulla niin paha ollut, mutta kun oppi lukeaan, jo alkoi dioptereita kertyä. Noh, se tasaantui aikanaan.
Olihan net aluksi keljut käyttää, lisäksi aina oli sanka tms poikki ja niitä sitten piti teippailla. Keljuinta kuitenkin oli, rillit ei suojanneet lestaatien pieksämiseltä. Mulla tuli herkästi verta nenästä ja kun no hokas sen, aina välitunnin aluksi ottivat mun rillit ja paukuttivat nokkaan.
Mutta juu kansakoulukin loppui aikanaan ja rilleihinkin tottui nopeesti. Jotkut tutut leikkauttaneet näköään, ite en ole innostunut, rillit ihan ok. Niinjuu, vanhemmiten ostanut vaan metallikehyksiä, niitä voi väännellä tarvittaessa.
=DW=
Pipo oli. Mutta sekin piti jättää naulakkoon. Ja toppatakki.
Piposta tuli mieleen, että koulussamme jos syyskuussa tai toukokuussa oli pipolakki, niin silloin sanottiin, että on "mamis".
Hassua, mutta toisinaan totta.
Minä pieni 7-vuotias koululainen en nähnyt taululle. Sain ekat silmälasit jo silloin.
Vuosien aikana linssien voimakkuus kasvoi koko ajan. Nyt on miinus -9,75.
-Likinäkörillitäti
Ja olen täysin riippuvainen voimakkaista silmälaseistani, joita joudun pitämään kokoaikaisesti. Jos olisin ilman laseja, näkisin vain pelkkää sumua. -Likinäkörillitäti
Ai sellainen näköaisti sinulla on.
Ei oo hauskaa.
Joskus minulla oli ns. kissamaiset silmälasit. Kuka muistaa 60-luvun loppupuolelta sellaiset silmälasit ?
Silloin 60-70 luvulla lasten ja nuorten rillit oli kamalan näköisiä. Jos nykyisin sellaiset hankkisi lapselle, saisi lastensuojelun kimppuun.
Hei, sen aikakauden rillit olivat siihen aikaan sen aikakauden tyylin mukaan aivan normaalit. Ei niissä mitään kamalaa ollut.
Minulla oli joskus kissamaiset silmälasit.
Niin oli minullakin. Hienot. Tyylikkäät.
T. Järki-ihminen
Semmoset ns. kissamaiset silmälasit muistan.
Kissamaisia silmälaseja oli hienoilla tädeillä ja hienoilla tytöillä.
Joo. Rillit päällä joka säällä.
Niinpä, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole.
Rillit päällä joka säällä on melko monella.
Tunnen yhden ihan kivan tyypin, joka oli jo koulussa paksulinssinen rillipää, hurjasta likinäköisyydestä johtuen. Nykyään hänen linssiensä voimakkuus -13,00
No onpa voimakkaat lasit.
Kyllä rillipäät pärjäävät, kun on myönteinen elämänasenne ja iloiset kasvot.
Juu, elämänmyönteisyys ja ystävällisyys ovat hyviä asioita.
Erittäin oleellisia asioita.
Ei minua kiusattu rillipäisyyden vuoksi.
Ei minuakaan kukaan kiusannut, mutta toki suunsoittajia oli kouluaikana, mikä on ollut ihan normaali ilmiö.
Suunsoiton voi jättää oman arvoonsa.
Kävisikö lukion viimeisellä rillien lisäksi yläpuolen kokotekarit?
Oli muuten ntiukka paikka. Ensin kesä tiilitehtaalla urakkatyössä liemiruualla ja kuukuauden "kuivumisen" jälkeen loppukesäksi klonksuvat, kellosepän tekemät kalut. Sai halvalla.
Kävisikö lukion viimeisellä rillien lisäksi yläpuolen kokotekarit?
Oli muuten ntiukka paikka. Ensin kesä tiilitehtaalla urakkatyössä liemiruualla ja kuukuauden "kuivumisen" jälkeen loppukesäksi klonksuvat, kellosepän tekemät kalut. Sai halvalla.
Silmälasit ja kiltteys eivät niinku välttämättä liity yhteen. Paitsi kyllä mun kohdallani :) Olin kiltti oppilas.
Sain silmälasit varmaankin ekalla. Opettaja oli soittanut meille kotiin ja sanonut, että en näe kunnolla taululle ja minut pitäisi viedä silmäläkäriin.
En yhtikäs ollenkaan muista tuota, että en olisi taululle nähnyt, mutta en kai sitten nähnyt, kun lopputulos oli toi.
Sain siis klasit naamaan.
Ei ole kertomista kokemuksista kouluajoilta, kun lasit naamas oli.
Minua ei koskaan kiusattu silmälaseista eikä myöskään punaisista hiuksista.
Olis siis kiusaton.
Mutta ennen noita laseja, niin voinen siitä jotakin sanoa.
Äitini ihmetteli, kun pienenä tyttönä yhtäkkiä sanoin iloisesti ja innokkaasti, että "kaksi äitiä". Noh heh. Onhan se ihan kivaa, jos joku kolme vee tai neljä vee näkee kaksi äitiä vieretysten seisomassa :) Onhan se turvallisempaa ku on kaks äitiä siinä ja tossa, kuin että vain vaivainen yks äitee.
Usein kun menin nukkumaan sanoin, että pelottaa, että talo kaatuu.
Äitini yritti kysellä, että miten niin että talo kaatuu.
Olin sen verran pieni, etten osannut selittää, että seinät olivat vinossa. Makuuasennossa sen huomasi selvästi.
JA jos seinät vinoilee, niin tyhmempikin lapsi olisi älynyt, että vinolu saattaa kallistua vinommaksi, jonka seurauksena mahdollisesti koko tönö kaatuu.
Tämmösiä juttuja. Vanhempani eivät ajatelleet, että nämä mun puheet liittyisivät silmiini. Olin mielikuvituksia käyttävä lapsi ja helposti voisi mielikuvissaan nähdä kaksi äitiä tai että talo kaatuu.
Totuus oli se, että toden totta ja todella Näin kaksi äitiä. Näin vinot seinät.
Minulla oli silmissä hajataitto. Ja tämän takia suorat seinät vinoilivat ja ihmiset kaksintuivat. :)
Meillä oli ehkä (en muista mut aattelen jos..) taloo täynnä ihmisiä mun silmissä, vaikka todellisuudessa ei niitä ollutkaan niin paljon :)
Silmälasit auttoivat. Käytin silmälaseja n. 15 vuotiaaksi. Silmät korjaantuivat. Nykyään en näe kaksosia vierekkäin tallustelemassa.
Itse näkö on ollut hyvä. Nykyään otan lukulasit, kun luen tai olen tietokoneella. Muuten en tarvitse. Kaukonäköni on hyvin kauas näkevä.
Eli ei hätiä mitiä.
Heikunkeikku
Kiltti olin kyllä (valitettavasti), mutta ilman rillejä, jotka tulivat kuvaan vasta, kun ikänäkö alkoi vaivata. Se oli kova paikka, kun siihen asti olin ollut se, joka näki pienimmänkin tekstin tuotteista.
Nyt on kahdet okulaarit, toiset lukiessa ja tässä koneella näpytellessä, toiset autoa ajaessa. Muuten en osaa vieläkään niitä pitää. - Nm. Pitäisikö
Olin sekä rillipää että jälki-istunnossa istuja.
Eipä oo sinulla ollut helppoa, ai ai.
Sain likinäöstä johtuen lasit 12v ikäisenä. Suurin haitta ole, että valmistautuminen poikien väliseen mittelyyn oli turhan ilmeinen.
pidin sankalaseja 52 vuotta. Viimeisten vahvuudet oli -6 diopteria.
64v ikäisenä leikkautin molempien silmien kaihit yksityisklinikalla koska haitta-aste ei riittänyt julkiseen.
Samalla korjattiin kaukonäkö -0,25D ja 0,5D. Jos olisin arvannut miten paljon näön korjaus merkitsi niin olisin teetättänyt korjausleikkauksen jo paljon aikaisemmin.
Olen ollut. Eipä se minua haitannut, koska en kuulunut mihinkään levottomaan porukkaan.
En minäkään pyörinyt levottomassa sakissa.
Ei levottomassa sakissa aina ole tuhmia.
Lapsuudenkotipaikkakunnalla ei ollut silmälääkäriä eikä optikkoa. Piti käydä lähikaupungissa, 15 kilometrin päässä.
On ollut melkoinen matka.
Sentään vielä kohtuullinen matka kylläkin.
Niinpä. Pohjois-Suomessa voi olla huomattavasti pitempiä matkoja.
Meidän lähin kaupunkimme on runsaan 10 km:n päässä, keskustaan 13 km. Ei matka eikä mikään autolla ja hyvä pyöräilylenkin pituus edestakaisin. - Nm. Pikkuinen pyrähdys
Ihan kohtuullinen matka.
Hyvä etäisyys kaupungista. Pääkaupunkiseudulta ekaa kertaa kylään tulijat kyllä olivat sitä mieltä, että korvessa asuimme ja liian pitkän matkan takana kaikesta. - Nm. Erilaiset näkemykset
Kuuusikymmentä vuotta kuljin samoilla silmillä. Sitten alkoi ikänäkö fuskata. Nyt moniteholasit, ei tarvitse riisua kuin yöksi.
Olin lukiossa 60-luvun lopulla rillipää, mutta ei siellä mitenkään rilleistä kiusattu tai huomauteltu. Rilleistä kiusaaminen tai nimittely taisi olla nuorempien ja sivistymättömämpien koululaisten "huvia".
Niin, ei lukiossa enää siitä asiasta kukaan virnistele.
Lukiossa ollaan jo melko järkeviä.
Lukiossa ollaan joissakin asioissa järkeviä, mutta joissakin asioissa lapsellisia.
Kun jälkeenpäin aattelee lukioaikaa niin lapsellisia oltiin lähes kaikki.
Joo mutta omasta mielestä oltiin jo isoja.
Niin ajat muuttuvat.
Jotkut aikuiset täti-ihmiset tuumailivat, että silmälasipäinen koululainen on viisaan näköinen.
Niin - moni on ajatellut, että silmälasipäinen on viisas.
Se on hienosti ajateltu.
Tuolla toisessa ketjussa kysyttiin, menitkö naimisiin rakkaudesta.
Palasin tähän ketjuun. Miehelläni oli vahvat lasit, mutten 'koskaan nähnyt' niitä.
Rakkaus on hyvä asia. Minusta ihmisissä on pieniä tekovikoja, rosoja; kellä heikompi näkö, kellä kuulo, kellä iho, kellä hampaat, mutta kun on paljon hyvääkin.
Beng
Kaikkei keljuin juttu, jos hajuaisti menee....
Makuaisti nyt on vähän monitahoisempi juttu...makuja on monia...miten kukakin mieltää.
Onko niin hienosti ajateltu?
Mistä johtuu että silmälasipäisiä pidetään viisaan näköisinä?
Ennen vanhaan taidettiin okulaareja pitää lukutoukan merkkinä. Ajateltiin, että jos lukee paljon, on viisas. - Nm. Ehkäpä
Geenit ratkaisevat aika paljon.
Jokainen valitse itse, miten ajattelee.
Totta. Jotkut yrittävät ohjailla toisten ajatuksia, huh.
Joo, mutta toisten tekemät ajatuksen ohjauksen yritykset pitää jättää omaan arvoonsa.
Nii-in, mutta fiksu ja viisas miettii ensin, onko jutussa jujua ja jättää "omaan arvoonsa" vasta sen jälkeen, kun on punninnut, mitä joku toinen sanoo ja tarkoittaa. - Nm. Vähemmistöä varmaan
Missä asiassa? Silmälaiseissa vai lukemisen määrässä? - Nm. Hah
Olihan mulla 70-luvulla lukiossa silmälasit, mut eihän sillä ole mitään tekemistä kiltteyden kanssa. Koko oppikoulun ja ukion aikana en tehnyt kertaakaan kotitehtäviä, ja oppikouluaikoina tuli istuttua jälki-istunnoissakin, tosin silloin ei vielä ollut rillejä. Rilleillä ei ole mitään tekemistä luonteen tai käytöstapojen kanssa.
Minä olin erittäin likinäköinen silmälasipää jo kansakoulun ekalta luokalta alkaen. Olin kiltti oppilas, mutta se kiltteys ei johtunut silmälaseista, vaan luonteesta. Oppikoulussa jouduin useamman kerran tunnin jälki-istuntoon, vaikka melko kiltti enimmäkseen olinkin. Olin siis silmälasipäinen jälki-istunnossa istuja.
Rillipäät ovat/olivat ihania/ihquja. 💓