Lapsuuden ankarimmat kuritukset

Ehdottomasti ankarin kuritus oli ensimmäinen kerta kun sain isän remmistä, taisin olla noin 10 vuotias. Muistan pelon kun tiesin mitä oli tulossa, pieni kilahdus kun vyön solki avattiin, vyö vedettiin housuista, taitettiin kaksinkerroin. Komento, housut alas, sitten räjähdys pakaroilla, muistan tunteen "nyt täytyy totella", kipua en edes oikein muista ainoastaan tuo tunne, ei tehnyt mieli enää länkyttää vastaan, en edes katkeruudella muista tapahtunutta, jotain kuitenkin tapahtui mielessäni, saattoi olla että tarvitsin tuon kurituksen.

Olihan se vähän painajaismaista aikaa, vaikka itse ei perheen pienimpänä juuri kuritusta saanutkaan. Kerran huusin jotain isälle, kun hän hakkasi remmillä veljeäni ja olisin saanut selkään, jos en olisi juossut metsään pakoon. Kerran kun olin äidin kanssa saunassa, kysyin hänen takapuolen mustelmista. Oli kuulemma kaatunut johonkin. En edes silloin uskonut, vaan tiesin heti, että oli saanut remmistä. Itse näin hurjia painajaisia ja kastelin sänkyä aika usein vaikka olin jo 6-7 vuoden ikäinen.

Muistan että sain ensimmäiset kuritukset isän kädellä takapuolelle, mikä oli noloa ja hämmentävää mutta ei ehkä niinkään sattunut. Olin varmaan 9-vuotias kun jouduin ensimmäistä kertaa maistamaan vitsaa. Se kun oli naapurissakin käytössä ja olivat suositelleet sitä "parempana" välineenä ylläpitää kuria. Toden totta vitsa kirpaisi sen verran lujaa, että aloin miettiä miten sitä voisi välttää. Nuorena oltiin kuitenkin sen verran ajattelemattomia, että eihän sitä piiskaa voinut välttää.

En muista mitään tiettyä kertaa, milloin olisin saanut kovimman kuritukseni, mutta se oli varmasti silloin kun se tuli "kovennettuna". Se tarkoitti, että piti hakea normaalia pidempi vitsa, joka puraisi takalistossa vielä kivuliaammin, ja lisäksi sivalluksia tuli ylimääräisiä. Veikkaan että piiskaan jollain tavalla tottuikin, mutta välillä en kestänyt ja se päättyi huutoon.

14-vuotiaana jäätiin parin tytön kanssa kiinni lintsaamisesta koulussa ja siitä hyvästä jälki-istuntoa. Sama juttu kun kärähdettin tupakanpoltosta välitunnilla. Molemmilla kerroilla tuli kotona remmiä paljaalle takapuolelle 14 iskua. Ne kuritukset jäi kyllä mieleen.

Aika hyvältä näyttää kun ei omia kokemuksia juurikaan ole tänne kirjoitettu, on merkki että lasten kuritus on vähentynyt tai peräti loppunut.

Sannakin oppi huijaamaan kertomalla olevansa isätön.

Ankarimman selkäsaunan olen saanut n. 10 vuotta vanhemmalta velipuolelta. Ilmeisesti hän ei tiennyt kuinka lujaa piiskaaminen tuntuu. Vaikka olin jo 15- tai 16-vuotias niin kyllä pääsi parku. Tuntui, että tämä ei lopu koskaan.

Me oltiin kaatamassa koivuvesaikkoa rasille kuivumaan ja minä marisin ja urputin koko ajan, työnteko laiskotti. Veli varoitti muutaman kerran ja kun se ei auttanut, niin pisti koivunoksan töihin. Täytyy myöntää, että mietin pari kertaa lyöväni häntä kassaralla. Mutta järki voitti.

Hän on kyllä jaksanut antaa "jälkihoitoa" puhumalla. Mikä on lisännyt häpeän tunnetta.

Kyllä ne ankarimmat tuli saatua alaaste ikäisenä 70-luvun lopulla.Pahinta ja nolointa oli,jos käskettiin itseä noutamaan pajupiiska pusikosta .Sen oli aina oltava ohut mutta riittävän kestävä.Se täytyi ojentaa isälle tarkistettavaksi.Kun sitten kaikki oli valmiina,tuli käsky mennä omaan huoneeseen.Housut piti ottaa kokonaan pois,ei riittänyt että olisi vain laskenut alas.Sitten piti kumartua kirjoituspöydän päälle.Ennen aloitusta isä vielä kertoi syyn miksi selkäsauna annetaan.Yleensä jo siinä oli kyyneleet silmissä.Isä löi vitsalla aina lujaa,ja käsiä ei saanut edes yrittää laittaa eteen.Jos laittoi niin sitten lyötiin sormille niin kauan että oli pakko ottaa kädet pois.Kipu oli valtava.Pajupiiska aiheutti pakaroille todella pahat jäljet.Yleensä ne kesti parantua 2 viikkoa.Olen poika,mutta ei tullut edes mieleen lähteä karkuun tai estellä isää lyömästä.Siinä olisi vain pahentanut tilannetta.Kyllä siinä oltiin nöyrää poikaa.Onneksi en saanut kovin usein selkääni,ehkä n. Kerran vuodessa.

Omassa lapsuudenkodissa annettiin piiskaa aika useasti. Pikkutyttönä piiskattiin avokämmenellä, mutta vanhempana vitsalla. Pahimmat piiskaukset sain vitsakimpulla 11-14 vuotiaana keittiöjakkaran päällä. En voi sanoa piiskaukseen liittyneen kovaa voimaa tai julmuutta, ne vain tuntuivat aina kestävän ikuisuuden.

Itsellä häpeän tunne oli voimakkain ennen piiskausta ja sen alussa. Kipu kuitenkin voitti ja lopulta laski vain sekunteja piiskauksen loppumiseen.

Nämä kokemukset ovat siis 80-luvulta.

Meillä saatiin vielä 2000-luvun lopulla pyllylle piiskaa. Kotikurin kannattajana isä oli sitä mieltä, että pari kertaa vuodessa selkään tekee vain hyvää. Itse piiskaaminen suoritettiin paljaalle takapuolelle kädellä läpsimällä.

Jotain kymmenen oli ikää ja piti lähteä johonkin "seuroihin", mutta en aikonut lähteä, vaikka muu perhe oli lähdössä. Uhattiin piiskan antamisella, ellen lähde. En lähtenyt, ja soitin suutani jostakin muustakin asiasta. Seuraus oli, että joku haki piiskoja pihalta ja joku piti kiinni ja joku otti takapuolen paljaaksi ja joku piiskasi ja kovaa piiskasikin. Koko perhe taisi olla katsomassa. En päästänyt ääntäkään koko aikana ja sain sitten parannella takamusta loppupäivän ihan rauhassa. Tästä asiasta ei puhuttu koskaan jälkeenpäin, eikä muistakaan piiskauksista, joita aina joskus tuli nähtyä.

Sain vyöstä ja minua raahattiin lattiaa pitkin tukasta kiinni pitäen omaan huoneeseeni. T. 46 v, ex uhmaaja

Oli neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Pojat oli nuorempia kuin tytöt.Vanhemmat lähtivät jonnekin muutamaksi päiväksi ja vanhempi tytöistä sai tehtäväkseen pitää porukka kurissa sillä aikaa ja kuulin omin korvin, että jos ei muu auta, niin piiska auttaa.
Se tarkoitti sitä, että saatiin joka päivä piiskaa ja usein päivässä. Piiskaaja oikein nautti siitä.

Kuinka vanhaksi piiskattiin, siitä on minulla tietoa omien kavereiden joukossa. Tunsin kaksi poikaa 70- ja 80-luvuilla, jotka olivat saaneet ainakin yli 16-vuotiaana piiskaa. Kummankin pojan isät olivat sellaisia miehiä, että moni aikuinenkin mies olisi selkäsaunan ottanut.

Muistan kuinka kaverit välttelivät kyseisten poikien kanssa reuhaamista, jos asia oli yhtään arveluttava. Isien tavat yleisesti tiedettiin.

Kyllä sen sukulaisista ja naapureista näki, ketkä nauttivat piiskaamisen katselusta. Se on yllättävän yleinen ilmiö. Oli myös ihmisiä, jotka mielellään puhuivat aiheesta, varsinkin toisten selkäsaunoilla herkuteltiin.

Yksi kerta on jäänyt mieleen. Minulla oli yläkerrassa oma huone, pieni koppero, johon mahtui sänky ja jotain muuta. Katselin sen aikuista "pornolehteä" ja olin hieman kiihoittuneessa tilassa, kun ovi aukaistiin ja vanhin siskoni astui ovesta ja huomasi, mitä touhusin. Hän kimmastui, haki nahkavyön ja veteli takapuolen mustelmille. Samalla jo liipaisimella ollut laukeaminen tapahtui.

Olin jo kuusitoista täyttänyt, kun isä uhkasi selkäsanalla. En suhtautunut asiaan vakavasti, sillä minua ei oltu koskaan aikaisemmin piiskattu. Ajattelin, että turhaan uhkailet, minua et taatusti nolaa, sen verran on papua minullakin.

Kohta oli ukko niskasta kiinni ja määräsi laskemaan housuni. En laskenut, syykin oli selvä, minä jämähdin kuin suolapatsas. Minkäänlaista järjellistä kamppailua en saanut aikaiseksi. Isä repi housuni alas ja kellisti minut syliinsä. Pakaroilla akoi paukkua ja minä sain jo vähän sätkittyäkin. Mutta kovasti sain isän kädestä, ihan marina pääsi. Perusteellisen piiskauksen jälkeen pääsin hänen otteestaan vapaaksi.

Isä määräsi minut pyytämään anteeksi pahoja tekojani. Kun se ei heti lähtenyt, niin sain kuulla, että voidaan ottaa uusinta ja vielä kipakampana. Ei yhtään tullut mieleen, etteikö ukko voisi vielä uudestaan piiskata, joten pyysin anteeksi.

Se oli elämäni noloin päivä.

Olin jonkin matkaa toisella kymmenellä, kun olin töpeksinyt jotakin, vaan en muista mikä se rikokseni oli. Kunnolla piiskaa oli tuomio. Minua pelotti hirveästi vitsan saaminen, pelotti enemmän kuin nuorempana, siksi tappelin hirveästi vastaan. Kesken kaiken minulta karkasi pissa, vaikka olen poika. En tiedä huomasiko isä mitä tapahtui, mutta ei se ainakaan minua piiskalta pelastanut. Eikä lattiallekaan mitään lammikkoa tullut, kaikki oli kadonnut vaatteisiini.

En myöskään muista, oliko tuo viimeinen kerta tuota lajia.

Taisin olla 17- 18 ikäinen, kun sain viimeksi (aikuisten leikkejä ei lasketa mukaan) piiskaa. En muista syytä, mutta äiti sanoi, että niin kauan kuin asut kotona, häntä on toteltava ja sääntöjä on noudatettava, tai tulee piiskaa. Olin jo töissä, kävin illat ulkona ja tanssessa ja aikuisen kokoinen, mutta säännöt oli sääntöjä ja oman edun takia piti ottaa piiskaus vastaan.

Ankarinta selkäsaunaa ei tarvitse kauaa miettiä. Sain sen niinkin myöhään kuin 11-vuotiaana, ollessani jo oppikoulussa. Olimme serkkupoikien kanssa mummulan rannassa lainanneet ukin venettä luvatta. Mitään erityisen vaarallista emme sillä tehneet, lähinnä soudimme ympyrää näköetäisyydellä rannasta. Kaikille oli silti selvää, että venettä ei olisi saanut ottaa. Kun temppumme paljastui, ukki antoi piiskaa. Eihän se mitenkään tavatonta ollut. Meidät käskettiin maihin, ja kaikki neljä poikaa marssitettiin jonossa rantasaunalle. Saunan pukuhuoneessa riisuimme uikkarit ja kävimme sitten vuorotellen ukin polvella ottamassa oppia. Minä olin meistä vanhin ja rehellisesti sanottuna pääsyyllinen venevarkauteen. Ukki taisi tietää tämän, joten sain odotella vuoroani pisimpään ja katsella kuinka nuorempien serkkujen takapuolet vaihtoivat väriä. Kun tuli minun vuoroni, päätin mielenosoituksellisesti olla päästämättä ääntäkään.

Avokämmen paukutti, mutta minä pidin pintani. Ukki alkoi jo puuskuttaa. Lopulta hän totesi ykskantaan, ettei tämä taida toimia. Hän työnsi minut sylistään, nousi ähisten jakkaralta ja alkoi irrotella vyötään. Tässä vaiheessa mahanpohjassa muljahti ja tiesin tehneeni virheen. Vakuuttelin että olin ottanut opiksi, mutta ukki ei ollut samaa mieltä. Serkkupojat näkivät nyt aitiopaikalta, kuinka käy sille joka ei tottele kieltoja eikä kadu tekojaan. Sain raikuvan ja perusteellisen remmiselkäsaunan, jota en todellakaan ottanut ääneti. Pauke ja kiljuminen oli kaikunut pitkin pihaa. Mummu sitä meteliä kovasti kauhisteli, ja ukkia vähän jälkikäteen toruikin lapsenlapsen pieksemisestä.

Minä otin kyllä opikseni ja luulen tapauksen toimineen herätyksenä koko poppoolle. Vältimme sinä kesänä monet harmit, kun muistimme, miten kovasti saattaisimme saada ukilta piiskaa. Nykyään koko tapausta on helppo muistella vain yhtenä lapsuuden kommelluksena. Totisesti olen saanut kuulla "siitä venereissun selkäsaunasta" moneen kertaan ja monelta taholta. Vielä aikamiehenäkin serkut siitä ovat muistuttaneet ja kiusoitelleet silloin tällöin. Ihan kuin eivät itse olisi olleet siellä selkäänsä saaneet lainkaan.

Isältä koivuniemen herraa ja äiti tukisti , ei ole jäänyt traumoja niistä, kun kaikki muutkin lapset saivat vitsa jos olivat tuhmia.
Se oli entisajan kasvatusta , pojat joskus kertoivat koulussa että olivat saaneet remi ä ja että otti kipeää.
Mutta halveksivat sanat jättivät jälkeensä ,arpien kanssa

Kolmen vanhana antoi isä piiskaa eka kerran , en tiedä mitä olin tehnyt , mutta pampulat kintuissa muistan vieläkin, mutta en pahalla se oli samaa touhua jokaisessa lapsiperheessä. Ajat muuttuneet , nykyään hyppii musikat silmille ja niille sanotaan vaan ettei niin saa tehdä

Ne muutamat selkäsaunat joita sain eivät olleet ankaria, vaan muodon vuoksi pientä läpsyttelyä. Tyyli oli yksinkertainen: housut alas, isän polvelle, isä laski boksereiden resorin takapuolelta alas ja antoi avokämmenellä muutaman läimäisyn keskelle paljaita pakaroita. Kyllä hävetti, ja siinä mielessä ankarin piiskaus oli 14-vuotiaana. Tuon ikäisenä pepun paljastaminen ja isän polvelle käyminen tehokkaasti kovensi rangaistusta, pienempänä tuota ei osannut hävetä.

Lapsuudessa vitsalla uhkailtiin ja sitä toisinaan annettiin. Sen verran arkista ja mietoa se kurinpito oli, ettei niistä kerroista paljoa muista. Toki sitten kun ikää oli yli kymmenen niin vitsan saaminen oli jo harvinaisempaa ja ne kerrat painuivat mieleen. Kerran lähdettiin kavereiden kanssa lupia kyselemättä rannalle koulupäivän päätteeksi. Reissu venyi melkein huomaamatta alkuiltaan asti. Äiti oli soitellut naapureiden ja muiden poikien koteihin ihmetellessään katoamistemppuani. Olipa samalla muistanut mainita mikä minua odottaisi kotona. Niinpä kotimatkalla kaverin mamma kailotti pihan poikki kuinka minun pitäisi painella heti kotiin saamaan piiskaa ja arestia. Hävettihän se, kun kaikki asiasta kuulivat ja minä varmaan viimeisten joukossa. Sinä iltana äiti tosiaan ripsutteli koivunoksalla paljaalle. Taisi olla sen ajan yksioikoinen tapa kitkeä tuhmuuksia. Mitään ei jäänyt hampaankoloon.

Ei tämä kerta varmaankaan kovin ollut, mutta parhaiten mieleen jäänyt. Sillä kertaa 5 vuotta vanhempi veli antoi piiskaa ja yleisönä olivat kolme muuta sisartani.

Olin itse n. 15-kesäinen ja osasin varmasti ärsyttää, veli taas oli kunnianhimoinen tavoitteiltaan, hän jopa kertoi ne koko yleisön kuullen. Ohjelman mukaisesti toiseksi vanhin veli sai lähteä valitsemaan koivupiiskaa. Minä olin jotenkin lamaantunut, että en edes karkuun yrittänyt. En oikein uskonut koko asiaa todeksi.

Heti vitsan saavuttua veli kävi minuun käsiksi Minun oli edelleen vaikea uskoa, että hän oikeasti piiskaisi, mutta ryhdyin kuitenkin vastarintaan. Mutta veli oli jäntevä kuin painija ja piteli minua selälläni sylissään, minä yritin repiä hänen vasemman käden otetta irti minusta. Oikealla kädellään hän päästeli housujani ja se homma tuntui edistyvän hyvää vauhtia. Minusta alkoi tilanne tuntua melkoisen pahalta, koko kehoni kihelmöi sieltä sun täältä. Tunsin myös, että minulla oli melkoinen seisokki, joten oli suuri helpotus, kun minut käännettiin selkäpuoli ylöspäin.

Kun veli oli vakauttanut oloni hänen sylissää, niin sitten alkoi piiska laulaa. Siitä oli leikki kaukana. Yritin ponnistaa karkuun hänen polviltaan, mutta siitä ei tullut kerrassaan mitään. Veljen kunnianhimoinen kasvatusohjelma toimi niin hyvin, että minä paruin jo täyttä päätä.

Veli lopetti piiskaamisen ja esitti minulle vaatimuksensa. Niihin kuului myös uhkaus, että tarvittaessa hän piiskaa uudestaan ja taatusti paljon lujempaa. Viisaana miehenä lupasin käyttäytyä vaatimusten mukaisesti.

Pari päivää esitin hyvinkin loukkaantunutta, vaikka olin jo runkannut ajatellen esikoista piiskaamassa minua. Myöhemmin se kuvitelma on ilahduttanut minua satoja kertoja. Unessa veli on piiskannut minut pari kertaa. Vielä kolmekymppisenä uskoin, että veli pystyy minut piiskaamaan halutessaan, olin siitä aivan varma. Nykyisin haaveilen, että veli tulisi vitsan kanssa kylään ja näyttäisi kuinka oikea mies homman hoitaisi.

On me tästä asiasta silloin tällöin keskusteltu veljen kanssa. Toivossa on hyvä elää.

Miten jatkui kiinnostaa

Mä oon asunut uskovaisessa kodissa ja mua lapsena piiskattiin usein . Eka kerta oli 7 vuotiaana . Olin koulussa tehnyt väärin kodin sääntöjä vastaan. Kotiin tultua en vielä tiennyt mikä odottaa . Söimme koko perhe ruuan kun iskä tuli töistä . Isosisko oli koulussa ollut liian paljastavissa vaatteissa . Niin iskä sanoi pöydässä että
- ruuan jälkeen Elisalle ( nimimiutettu ) risua , isänkädestä ja remmiä .
- saanko edes omassa huoneessa ? ( Elisa)
Ruuan jälkeen näimme kaikki kuinka kuinka isosiskolle annettiin piiskaa . Siinä se iskän sylissä itki kun iskän kädestä tuli yli 12 läimäystä ja itkemisen takia iskä vielä lisäsi risulla 11 lisää . Äiskä haki iskälle risun .
- sä oli neiti seuraava Iskä mulle sanoi .
Tiesin jo siinä vaiheessa että iskä ei vitsaile . Elisa nousi itkuisena sylistä ja käveli nurkkaan
Mä hiljaa menin iskän sylin ja iskä kiskaisi huosut alas. Sain 7 napakkaa risun iskua .
Meillä kaikki sisaret kuritettiin toistemme nähden . Äiskä siivosi samalla keittiö ruokailun jälkeen .
-Elsalle voisi antaa perjantaina uudestaan kun ne kaverit täällä . ( äiskä )
- joo todellakin saa ( iskä)
-ja mun kavereita on meillä myös ( isoveljeni simeon) ( nimimuutettu).
Mua hävetti kun isoveljet näki kun mua piiskattiin
Ja kun vielä risulla vaikka oli eka kerta .
Kyllä nykypäivänä pitäisi lapset / nuoret kurittaa . Emme kukaan sisaruksista koe että meitä olisi ” pahoinpidelty ” aina tuli syystä , asiasta keskusteltiin ennen . Myös kotiarestia käytettiin pienillä sisaruksilla . Itselleni ja vanhemmille siskoille se oli kauheampaa kun iskän edessä takamus paljaana .
1995 elin 7 v ja hyvää se meille kaikille teki ollaan töissä , mielenterveys kunnossa.
Uskovainen kotikuri tuo turvaa …