Home ja asuminen

Homeita hyödynnetään monin tavoin.
Entsyymiteollisuudessa niillä tuotetaan pesuaine-, rehu- ja tekstiiliteollisuudelle entsyymejä, jotka nopeuttavat kemiallisia reaktioita.
Elintarvikkeissa hometta käytetään antamaan makua ja torjumaan muiden mikrobien kasvua.
Homejuusto, kuten camembert, brie ja gorgonzola, on homeen kypsyttämää. Hometta käytetään myös kuivien makkaroiden kuten salamin valmistuksessa. Viinin valmistuksessa voidaan käyttää homeiden tuottamia entsyymejä esimerkiksi viinin kirkastamiseksi tai rypäleiden maseroimiseksi eli uuttamiseksi.
Itämaisten ruokien, kuten soijakastikkeen ja tempen valmistuksessa käytetään useita eri sienikantoja.
Antibiootti penisilliiniä saadaan Penicillium chrysogenum -pensselihomeesta. Homeita käytetään myös viljelykasvien biologisessa tuholaistorjunnassa infektoimaan ja tuhoamaan kasvipatogeenisieniä, hyönteisiä, sukkulamatoja ja toisia homeita.

Oireita sisäilmasta ja omasta mielestä

Dekaanin ja allergologin mukaan tulee erottaa ulkoisten ja sisäisten tekijöiden vaikutus. Molempia on.
Ulkoiset tekijät, kuten homeen haju, voimakas hajuvesi tai tupakansavu voivat saada silmät ja nenän vuotamaan, äänen käheytymään ja ihon punoittamaan, koska hermopäätteistä vapautuu välittäjäaineita, jotka laajentavat verisuonia nopeasti. Samoja limakalvojen ja ihon hermopäätteitä voivat aktivoida myös ihmisen autonomisen hermoston itse tuottamat sisäiset vaarasignaalit.

Esimerkiksi aiemmin sisäilmaoireista kärsineen potilaan aivot ovat voineet ehdollistua aiemmasta kokemuksesta, jolloin ihminen saa oireita esimerkiksi oudosta hajusta, ja hän jo muutaman minuutin rakennuksessa oltuaan saattaa kokea henkeään ahdistavan, ihoaan kihelmöivän ja vatsaansa myllertävän.
Ihmisten hermostojen reagointiherkkyyksissä on eroja, mutta näidenkin potilaiden tulee kokea, että heidän oireensa otetaan vakavasti ja niihin etsitään paras hoito. Sitä on muun muassa liikunta luontoympäristössä.

Mikrobit voivat koostua yhdestä solusta tai solurykelmästä. Esimerkiksi bakteerit ovat yksisoluisia, homeet kasvavat solurykelminä ja alkueläimet taas ovat monisoluisia.

Mikrobien koko vaihtelee virusten 0,01 mikrometrin ja ripsieläinten 0,2 millimetrin välillä. Mikrobeita on monen muotoisia. Kokit ovat pallomaisia mikrobeja ja basillit pitkiä ja kapeita. Käyriä bakteereita sanotaan vibrioiksi, ja kierteiset ovat sprillejä.

Mikrobeja esiintyy kaikkialla biosfäärissä, myös elämän kannalta äärimmäisissä olosuhteissa. Maailmassa mikrobeja on joidenkin biologien arvioiden mukaan noin 5 kvintiljoonaa.

Ihmisen mikrobistossa on noin kaksi kilogrammaa mikrobeja, jotka säätelevät ihmisen terveyttä.
Bakteerit (kreikan sanasta βακτήριον, baktērion, ’sauva’) eli eubakteerit tai aitobakteerit on yksi kuudesta eliökunnan kunnasta. Bakteerit ovat yksisoluisia mikroskooppisen pieniä eliöitä eli mikrobeja. Bakteerit ovat esitumallisia eli niiden perintöaineksen ympärillä ei ole tumakoteloa. Ribosomeja lukuun ottamatta bakteereilla ei ole soluelimiä.

Bakteerit ovat evolutiivisesti hyvin vanhoja eliöitä. Niitä elää kaikkialla, missä on elämää: vedessä, maassa ja muissa eliöissä. Monet bakteerit elävät loisina muissa eliöissä ja voivat olla haitallisia. Jotkin bakteereista ovat kuitenkin hyödyllisiä tai jopa välttämättömiä kantajalleen.

Bakteerit muodostavat suuren osan ihmisen mikrobistosta. Nykyisen käsityksen mukaan keskikokoisessa ihmisessä on keskimäärin 200 grammaa bakteereita, lukumäärällisesti mitattuna yhtä paljon kuin ihmissoluja.

Kopioitu Wikipediasta