ohjeita

Kanin hoito
Kanin hoitoa ei voi sanoa kovin vaikeaksi, se vaatii vain omistajalta aikaa ja tietämystä. Onnellisen kanin elämä edellyttää omistajan säännöllistä hoitoa ja huolenpitoa!

Sisäsiisteys

On hankala pitää vapaana epäsisäsiistiä kania; papanat lentelevät sinne tänne ja nurkkiin ilmestyy raivostuttavia lammikoita, jotka on vain kärsivällisesti korjattava pois. Homma helpottuu huomattavasti, kun kani on opetettu sisäsiistiksi; tämä voi liikuskella vapaasti omistajan huolehtimatta sattumista pitkin poikin huonetta, kani osaa käyttää omaa vessaansa. Jo heti kanin kotiin tulon jälkeen on vessalaatikkoon opettaminen aloitettava. Ja jos omistaja tietää, miten toimia, ymmärtää usein kanikin homman jujun.

Vessalaatikkoon totuttaminen
Siistinä eläimenä kani valitsee hyvin usein häkistään yhden nurkan, jota käyttää vessanaan; onhan mukavampi oleskella häkissä muuten, kun vain yksi tietty nurkka on vessa-asioille! Purujen/maton läpi kanin pissa pääsee pohjalaatikkoon, johon samaan kohtaan syntyy virtsakiveä. Kani haistaa aina tuon saman paikan, ja käy siellä vessassa.
Jos nurkassa on alunperin ollut puruja, on asia hyvin yksinkertainen; siirrät vain nurkan likaiset purut vessalaatikkoon ja vessalaatikon kanin valitsemaan vessanurkkaan. Kani haistaa likaiset purut vessanurkassaan, jossa onkin nyt erillinen vessalaatikko, ja käy vaistomaisesti jälleen täällä samaisessa nurkassa asioillaan. Kaikilla kaneilla tämä ei kuitenkaan toimi; kani saattaa pitää yksinkertaisempana valita vain uusi paikka vanhan tilalle, kaikkia ei siis vessalaatikko miellytä.
Mikäli kanillasi on pohjalla matto, on sinne alunperinkin hankittava erillinen vessalaatikko; kukapa haluaisi oleskella märällä matolla?


Turkin hoito

Kanin turkinhoito ei harjaamisen lisäksi vaadi omistajaltaan paljoakaan vaivaa; kani pitää itse turkkinsa puhtaana pesemällä sen huolellisesti lukuisia kertoja päivittäin. Turkin kiiltävyyteen vaikuttavat oikenlainen ja monipuolinen ruokinta, harjaus ja kanin terveys. Kania ei tarvitse pestä kuten koiraa, mikäli tämä ei ole todella likainen! Turha siis alkaa pestä kania aivan turhaan! pesun aika on silloin, kun valkoinen kani muuttaa väriään kellertäväksi tai jos kani ei jostakin syytä itse pidä turkistaan huolta; tämä on harvinaista ja silloin kanilla on terveydellisiä ongelmia. Pesussa on huolehdittava, ettei kanin silmiin tai korviin joudu vettä, naamaa on siis turha alkaa pesemään. Likaiset tassunpohjat voi puhdistaa vaikkapa kostutetulla pyyhkeellä, johon lisää hieman kaneille/kissoille/koirille tarkoitettua shampoota ja muistaa lopuksi huuhdella se tassuista huolellisesti pois! Ei ole järkevää laittaa koko kania pesuun likaisten tassunpohjien takia... Peräpään takkuuntuneen turkin voit selvittää haalealla vedellä kostutetulla pyyhkeellä. Katsothan myös, ettei kanin sukupuoliaukon eteen ole jäänyt ulostetta; kanin on pystyttävä ulostamaan ja virtsaamaan!

Kanin harjaus
Lyhytkarvaista kania tulee harjata karvanlähdön aikaan pehmeällä, luonnonharjaksisella harjalla ja tiheällä kammalla, pitkäkarvaista kania useita kertoja viikossa karstalla, jonka piikkien kärjet ovat kaarevat. Takut kanin turkissa tulee selvittää, kammalla saa parhaiten takut suoriksi. Kania voi tietenkin - ja mielellään harjata useamminkin; harjaus parantaa kanin verenkiertoa, ja useimmat kanit rakastavat harjausta, eli myös ihan vain kanin mielihyvän tuottamiseksi! Harjauksessa kanin turkissa irronneet karvat tarttuvat kiinni harjaan, eikä kani esimerkiksi vahingossa nielaise karvoja pesun yhteydessä; harjauksella voidaan siis jopa estää ummetusta.


Kynnet

Kynsien pituudesta on omistajan pidettävä huolta; liian pitkät kynnet haittaavat kanin touhuamista, ja kynsi kiinni jäädessään saattaa jopa irrota! Kynsien leikkauksesta tulisi huolehtia noin joka toinen kuukausi, tosin jos kanin kynnet näyttävät ennen sitä hyvin pitkiltä, voi ne toki leikata useamminkin. Jos kani kuitenkin asustaa suuurimmaksi osaksi häkissään, eikä kuluta kynsiään yhtä tehokkaasti, tulee kynsien leikkaamisesta huolehtia useammin!
Kynsiä leikatessa tulee muistaa, että kanilla kulkee kynnen tyvessä verisuoni. Vaaleakyntisillä kaneilla se erottuu helposti, mutta tummemmista kynsistä sitä ei aina niin helposti huomaakaan. On muitettava, että verisuoneen asti ei missään nimessä saa leikata! Kanilla on etutassuissaan viisi kynttä - peukalon kynsi mukaan luettuna, takatassuissa kanilla on vain neljä kynttä.
Mikäli kani on kova rimpuilemaan, tai et itse uskalla leikata kynsiä, voit viedä kanin esimerkiksi eläinlääkärille tai pyytää jotakuta asian osaavaa leikkaamaan ne. Jotkin eläinkaupatkin ottavat kaneja kynsien leikkuuseen pientä maksua vastaan (halvempaa kuin eläinkaupassa), joten on ihan hyvä viedäkin ensimmäistä kertaa katsomaan, miten homma menee ja koittaa vaikkapa seuraavan kerran itse. Kynsisaksiksi kelpaavat kissoille tarkoitetut kynsisakset, jotka saata ostettua eläinkaupasta. Tavalliset sakset eivät missään nimessä käy!

Kynsien leikkaus
Tähän hommaan on hyvä varata saman tien kaksi ihmistä; toinen pitää kania sylissään, toinen leikkaa kynnet. Ota kani tukevasti syliisi niin, ettei tämä pääse rimpuilemaan itseään irti kesken leikkauksen, ettei vain satu vahinkoja! Voit myöskin istua tuolilla ja pitää kania sylissäsi niin, että asetat sen polviesi päällä ja pidät "kainalossa" niin, että nostat aina sen tassun, jonka kynsien leikkauksen aika on. Kani rauhoittuu päästessään piiloon; kani luulee olevansa piilossa silloin, kun se ei näe, voit siis laittaa käden kanin silmien päälle ja silitellä sitä rauhoittaaksesi.
Mikäli vahingossa satut leikkaamaan verisuoneen, älä itse mene paniikkiin, vaan pidä kania edelleen tukevasti sylissäsi. Jos itse hermostut, hermostuu kanikin ja tuntee itsensä epävarmaksi! Puhdista kynnen pää mieluiten desinfiointiaineella, taikka sitten vain pelkällä vedellä. Älä anna kanin rimpuilla!


Hampaat

Kanin etuhampaat ovat avojuuriset, joka tarkoittaa sitä, että ne kasvavat koko tämän elämän ajan 2-3mm viikossa. Lisäksi kanin poskihampaat kasvavat jatkuvasti. Kani kuluttaa normaalisti kovalla purtavalla ja -jyrsittävällä sekä riittävällä kuivan heinän nakertelulla ym. hampaitaan riitävän paljon, mutta purentavikainen kani ei välttämättä kuluta hampaitaan riittävästi. Tällöin kanin hampaita on lyhennettävä säännöllisesti; kani ei pysty syömään liian pitkillä hampailla! Etuhampaat pystytään lyhentämään ilman rauhoitusta viilaamalla; tämän voi omistaja monesti hoitaa kotona itsekin. Poskihammaspiikkien katkaisua ja tasoitusta varten on kani rauhoitettava.

Hammasongelmien syyt
Synnynnäinen purentavika ilmenee yleensä etuhampaiden liikakasvuna. Jos hammas katkeaa, aiheutuu siitä yleensä vastakkaisen hampaan liikakasvua. Leukaan ja hampaisiin kohdistuvat vauriot aiheuttavat häiriöitä hampaiden normaalissa kasvussa. Monet hammasongelmat kuitenkin aiheutuvat väärästä tai puutteellisesta ruokavaliosta. Hampaiden vähäinen käyttö ja siitä aiheutuva hampaiden kulumisen hidastuminen ovat usein seurausta liian energiapitoisesta ja kuituköyhästä ravinnosta; tällöin kani syö varsinkin kuivaa heinää vähemmän kuin hampaiden normaali kuluminen edellyttää.


Päivittäinen käsittely ja seurustelu

Kanin kanssa tulee viettää päivittäin paljon aikaa jutellen, leikkien, silitellen, touhuillen. Seurallisena eläimenä kani haluaa omistajansa aikaa niin paljon kun vain mahdollista. Aivan kuten opettaminen vessalaatikkoon, on opettaminen käsikesyksikin tehtävä; tämä edellyttää kanin sylissä pitoa päivittäin, hampaiden ja kynsien tarkastamista, harjaamista. Opeta kanisi alusta alkaen tottumaan käsittelyyn, mahdollisesti näyttelymielessä myös vieraiden ihmisten kädittelyyn, ihmisen seuraan ja kosketukseen. Näin on sinun huomattavasti helpompi suorittaa välttämättömät toimenpiteet ja tarkastukset.
Mikäli omistaja ei osaa käsitellä kaniansa oikein, saattaa kani alkaa pelkäämään ihmisen kosketusta, eikä päivittäisestä käsittelystä tule silloin mitään! Kanin omistajan on siis tiedettävä hyvin tarkaan oikea ote!

Sylissä pitäminen
Aseta toinen käsi kanin takapuolen alle ja toinen käsi kanin etutassujen alapuolelle. Pidä kania tukevasti sylissäsi niin, ettei tämä pääse rimpuilemaan itseään irti. Jos olet epävarma, tuntee kanikin itsensä epävarmaksi ja turvattomaksi.
Kania ei saa ikinä pakottaa syliin! Hätääntyessään se saattaa potkaista niin kovaa, että venäyttää selkänsä! Kania kantaessa sama juttu; pidä tukevasti ja varmasti kiinni; jos kani pääsee hyppäämään korkealta, se saattaa satuttaa itsensä!


Vapaana juoksutus

Kani on aktiivinen ja liikkuvainen eläin, ja pelkkä häkkielämä ei sille riitä. Oli häkki sitten miten suuri tahansa, kanin on päästävä juoksemaan vapaana päivittäin häkin ulkopuolellakin. Tilan on oltava sen verran suuri, että kani mahtuu ottamaan juoksupyrähdyksiä, ja touhuamaan muutakin. Tietenkin kanin kannalta on parempi, mitä kauemmin se saa päivittäin vapaana liikkua. Noin 1-2h/päivä on mielestäni minimiaika. Kanin omistajan on vahdittava kaniaan, mikäli tämä tekee tuhotöitä. Jos kani osaa käyttää omaa vessaansa, ei jyrsi huonekaluja ja käyttäytyy muuten hyvin, ei ole mitään estettä pitää kania vapaana vuorokauden ympäri? Häkin oven voi jättää auki, niin kani saattaa itse mielensä mukaan mennä takaisin pesäänsä.
Kesäisin kani nauttii päästessään valjasretkille ja tuoreitta herkkuja mupsuttamaan. Kania ei tule missään nimessä viedä ulos paikassa, jossa on a)koiria, kissoja/muita eläimiä b)liikennettä ja autoja c)asfalttimaa. Kanin ulkoillessa tulee myös katsoa, ettei pikkukaveri pistä suuhunsa mitään sopimatonta.

Virikkeitä jaloittelupaikalle
Mikä olisikaan kanista mukavampi, kuin seikkailumaa? Sellaisen saat itse rakennettua kanille helposti ja halvasti keräämässä luonnosta puun oksia, pyytämällä kaupasta pahvilaatikoita, joista voi ikkunoita ja ovia leikkaillen tehdä tunneleita ja majoja, tehdä säilytyslaatikoista tähystys"tornin" ja mitä vain mieleen juolahtaakaan! Näin kani ei kyllästy ainaiseen samassa paikassa juoksenteluun, vaan saa mielenkiintoa jaloitteluhetkiin omistajan pienellä vaivalla.
(katso kuvat alempaa)


Kanin sairastuessa

Kanin sairastuessa tämä on vietävä välittömästi eläinlääkäriin! Ei kannata jäädä odottelemaan minkään palstan vastauksia, tai vain "katsoa jos kani parantuisi itsestään" -tällainen ajattelu voi koitua kanin kohtaloksi. Eläinlääkärissä käynti toki maksaa mahdollisesti paljonkin, mutta ei tule alunperinkään ottaa kania, jos ei ole valmis kustantamaan sen täydellisen hoidon kuluja.
Joihinkin sairauksiin on toki kotihoito-ohjeitakin. Kun kaninomistaja on lukenut sairauksista, niiden ennaltaehkäisystä ja hoidosta, useilta ikäviltä väärinkäsityksiltä voidaan välttyä. Monilla kaniaiheisilla internet-sivustoilla ja kirjoissa on tarkat ohjeet joihinkin kanin sairauksien hoitoon. Tulee kuitenkin muistaa, että pahemmassa sairastapauksessa kani on oitis vietävä eläinlääkäriin!


Kanin ruokinta
Kani on kasvissyöjä. Omistajan tulee tietää kanin oikeanlainen ruokinta tämän onnellisuuden ja terveyden vuoksi.


Kuivattu heinä ja raikas vesi
Kanin perusravintoa ovat kuiva heinä sekä vesi. Näitä tulee olla aina tarjolla; hyvälaatuista kuivattua heinää sekä raikasta vettä. Hyvälaatuisen heinän tunnistaa hyvästä hajusta. Heinää ei tule säilyttää suljetussa paketissa, ettei se pääse homehtumaan! Aseta heinät kanin häkissä niin, etteivät ne pääse kosketukseen ulosteen/virtsan kanssa (heinäverkko/aitaus). Vesi vaihdetaan päivittäin.


Kanipelletti
Täysrehupelletti on lisukkeena kanin ruokavaliossa heinän lisänä. Täysrehupelletti sisältää sopivassa suhteessa kanin tarvitsemat vitamiinit ja hivenaineet. Myös heinäpellettiä on saatavana, mutta kani syö mielummin heinän heinänä, joten varmista ostaessasi ostavasi täysrehupellettiä. Heinäpellettiä kani saattaa syödä silloin, jos ei jostakin syystä pysty/syö heinää muuten. Täysrehupellettiä on saatavana montaa eri merkkiä, tosin vain eläinkaupoista.
Täysrehupelletti on siemensekoitusta parempaa ravintoa kanille; kani EI OLE siemensyöjä, siemensekoitus on rasvaisempaa ja kani noukkii sieltä vain herkkupalat; ne terveellisemmät osuudet jäävät kupin pohjalle.


Siemensekoitus
Kuten jo aikaisemmin perustelin, tämä ei mielestäni ole kanille tarkoitettua ravintoa. Varsinkaan ruokakaupoista saatavat siemensekoitukset sisältävät liikaa rasvaa ja esimerkiksi auringonkukan siemeniä, jotka eivät sovellu kanin ruuaksi! Ikinä ei ole liian myöhäistä vaihtaa siemensekoituksesta terveellisempään vaihtoehtoon - kanipellettiin, totuttelemisen on kuitenkin tapahduttava pikkuhiljaa - anna vain pieniä määriä pellettiä simensekoituksen joukkoon lisättynä, ja lisää annosta päivittäin.


Tuore ruoka
Tuore ruoka kuuluu kanin ruokavalioon myös sekin heinän lisukkeena. Vaihtoehtoja on monia - myös kanille mieluisaa on tuorean ruuan vaihtelemisella taata monipuolisempaa ruokavaliota. Hyvin käyvät muun muassa porkkana naatteineen, banaani, omena, kurkku, päärynä, salaatti, kesäisin lisäksi voikukanlehdet ja tuore ruoho. Kaalia ei tule antaa suuria määriä, (ei mielellään ollenkaan), se ei ole hyväksi kanin vatsalle.


Kova purtava
Kanilla tulee olla tarjolla säännöllisesti myös kovaa purtavaa, joka pitää hampaat kunnossa.
- Porkkana käy mainiosti - on myöskin terveellistä eikä juurikaan lihota. Saisi antaa vaikkapa päivittäinkin.
- Puiden oksia nakerreltaviksi; haapa, koivu, omenapuu, talvella kuusi. Älä vain kuori - juuri oksien kuorimisesta kani pitää. Ota vain ruiskuttamattomia ja puhtaita puunoksia, älä vain kerää kaupungista tai tien vierestä.
- Näkkileipä ja kova tumma leipä sopivat mainiosti nakerreltavaksi. Niitä tulee antaa noin pari kertaa viikossa. Älä anna pehmeää leipää - kani saattaa tukehtua palaseen, tai vaaleaa leipää usein, se on lihottavampaa kuin tumma leipä.
- Herkkutikut ja -tangot ovat varmasti kanille mieluista nakerrettavaa, herkullista - ehkä liiankin, nakerrettavaa riittää ehkäpä vain muutamaksi tunniksi ;) Tosin ne usein annettuina lihottavat.

Jos kanilla ei ole tarjolla kovaa purtavaa ja sallittua nakerreltavaa, saattaa tämä tyydyttää jyrsimisen tarvettaan johonkin kiellettyyn, vaikkapa huonekaluihin, mattoon, johtoihin.


Herkut
Herkkua saa toki silloin tällöin antaa, pitää vain olla tarkkana ettei kani pääse lihomaan. Herkkumaku on toki yksilöllistä, mutta useimmat kanit pitävät ainakin rusinasta ja banaanilastuista, jogurttinapeista ja herkkutikuista. Isommissa eläinkaupoissa on usein hyvät valikoimat erilaisia herkkuja kaneille. Myöskin tuoreana herkkuna kelpaavat porkkanan naatit, persilja, kuivattu nokkonen ym.


Suola- sekä kalkkikivi
Jokaisella kanilla tulee olla tarjolla suola- sekä kalkkikivi. Vaikkei kani niitä ensin huomaisikaan, tulee ne pitää tarjolla. Niistä kani saa täydennettyä suolan ja kalkin tarpeensa. Telineidensä avulla ne saa kiinnitettyä kätevästi häkin pinnojen väliin.


Ruokintamäärä ja -aika
Kaninpoikasen ruokinta on vapaampaa, pellettiä saa syödä vapaasti ja useampaa tuoretta ruokaa voi tarjota päivittäin. Noin 4kk:n ikäisenä tulee aloittaa kanin ruuan säännöstely. Pellettien ja tuorean ruuan määrä riippuu myös kanin koosta. Pienelle naaraskanille pellettiä voi antaa noin 1-1,5dl päivässä. Urokselle hieman vapaammin. Tuoretta ruokaa voi antaa yhtä laatua päivässä noin kupillisen verran(salaatti tms.) / ½-1kpl(omena, päärynä tms.).
Pelletit ja tuorean ruuan voi mielestäni antaa aamulla samaan aikaan; pelletti todennäköisesti kestää iltaan asti. Jos kani kuitenkin ahmii kaiken kerralla, voit antaa aamulla puolet ja illalla puolet pelleteistä. Ruokinta-ajat ja -määrät ovat kuitenkin yksilöllisiä kanista riippuen, joten hyvin tarkkoja ohjeita ei voi antaa.


Kanin tarvikkeet
Tarvikkeet kanin häkissä tekevät siitä viihtyisämmän ja kotoisamman tuntuisen. Häkkiä ei tule kuitenkaan laittaa liian täyteen - kanilla pitää olla tilaa myös liikkumiseen. Kaiken tarvittavan omistaja saa ostettua eläinkaupasta.


Kanin häkki
Valtaosa kaneista viettää suurimman osan ajastaan häkissään - tilaa on siis oltava riittävästi ja sisustus suunniteltava huolellisesti. Yhden kanin häkin minimikoko on mielestäni noin 90x50x50. Kaksi kania tarvitsevat suuremman häkin, suurempi kani tarvitsee suuremman häkin jne. Ikinä et voi ostaa liian suurta häkkiä; mitä suurempi, sen parempi. Häkkiin on ostettava tarvikkeina ruokakuppi, juomapullo/-kuppi, (vessalaatikko), suola- sekä kakkikivi, pesämökki sekä lisäksi mielen mukaan joitakin virikkeitä. Alla olen luetellut sopivat ja tarvittavat tarvikkeet kanin häkin sisustukseen.

Purut vai matto?
Kuivikkeina häkin pohjalla kelpaavat kutterinpuru, jonka päällä pahnaa, TAI sitten matto, joksi kelpaa aivan tavallinen räsymatto. Jos kanin häkissä on matto, on sillä oltava myös vessalaatikko; muuten matto kastuu, kun kani pissaa sille, eikä märällä matolla ole mukava oleskella. Purut ovat hyvä vaihtoehto silloin, kun kani ei käytä erillistä vessalaatikkoa. Kumman sitten valitset, se on pidemmän päälle tottumiskysymys. Kaikille kaneille ei siis sovi matto; kani saattaa ryntätä sen syrjään, eikä kovalla häkin pohjalla oleskelu ole hyväksi; tassut rasittuvat.


Pesämökki
Pesämökki antaa kanille turvallisuuden tunteen; kani saattaa vetäytyä mökkiinsä kun tahtoo olla rauhassa. Jos kani ei tykkää mennä sen sisälle, on katollakin kiva tähystellä yläilmoista. Valitse siis pesämökiksi tasakattoinen, jotta kani voi mennä sen päälle. Aluksi kani saattaa luulla pesämökkiä vessakseen, onhan suojaisa mökki kuin ilmetty vessa! Opettamalla kanikin oppii.


Ruokakuppi ja juomapullo
Ruokakupiksi valitse keraaminen ja vankka kuppi; muovista kani saattaa alkaa huvikseen viskelemään pitkin poikin häkkiä. Lisäksi muovikupista saattaa irrota joitakin palasia jotka kani nielaisee, eikä muovi ole hyväksi kanin ruuansulatukselle.
Juomapullo vai juomakuppi? Minä vastaisin että juomapullo. Juomakuppi on huomattavasti epähygieenisempi ja veteen tuppaa keräytymään kaikennäköistä roskaa. Lisäksi kani saattaa kaataa sen, jonka jälkeen häkki, sekä mahdollisesti myös kani ovat märkiä. Juomapulloon ei pääse keräytymään roskia. Siinä on suuventtiili, joka kanin juodessa liikkuu ja tiputtaa sopivan määrän vettä.


- Suola- ja kalkkikivi

Vessalaatikko
Vessalaatikko on hygieeninen; sen voi tyhjentää erikseen siivoamatta koko häkkiä. Vessalaatikkoa ei tule laittaa häkkiin, jos kani ei sitä käytä. Kuitenkin jos pohjalla on matto, on erillinen vessalaatikko oltava aina. Vessalaatikoksi kelpaa hyvin aivan tavallinen "lihalaatikko"/kissanhiekkalaatikko. Eläinkaupoissa näkee myytävän kaneille tarkoitettuja vessojakin. Nämä kuitenkin ovat sen verran pieniä, ettei kani siinä enää hieman isompana mielellään käy. Jatkuvasti vapaana juoksentelevalle kanille voi hankkia kissan vessan.
Purut vai kissanhiekka? Joillakin kaneille kissanhiekka vessalaatikossa toimii - aina taas ei; se saattaa ärsyttää kanin silmiä, kani saattaa syödä sitä tms. Tavalliset kutterinpurut kuitenkin käyvät aina varmasti.


Lisäksi:

- valjaat ( mini-flexi)
Sopivat valjaat pienille kaneille; säädettävät lenkit menevät pään ympäri ja etutassujen takaa. Mukana tulee myös talutushihna. Suosittelen lisäksi mini-flexin ostamista; kanin on helpompi kulkea nopeastikin, kun valjaat eivät koko ajan ota kiinni. Mini-flexin hihnan pituus on 3m. Isommille kaneille voi ostaa kissanvaljaat.

- harja ja kampa

- kynsisakset
Kaneille tarkoitetut kynsisakset.

- kuljetusboksi
Kani ei voi pidemmän päälle matkustaa jatkuvasti pahvilaatikossa, vaan tarvitsee oman kuljetusboksin. Kissoille tarkoitetut käyvät oikein hyvin. Pohjalle tulee laittaa pyyhe/matonpala/heinää. Voit kiinnittää kopin oveen pienen juomapullon matkan ajaksi - varsinkin kuumina kesäpäivinä tämä on välttämätöntä! Matkaeväiksi voit laittaa mukaan esimerkiksi porkkanan tai kurkunpalasen (hyvä kuumalla säällä, on erittäin nestepitoista) Älä kuljeta kahta/useampaa kania samassa boksissa.


Kanin hankinta
Kanin hankintaa harkitessa tulee monia hyvin tärkeitä asioita ottaa huomioon ja mietittävä tarkasti.


- Ovatko kaikki perheenjäsenet yhtä mieltä kanin hankinnasta?
- Onko kukaan kanin kanssa tekemisissä oleva allerginen kanille?
- Löytyykö tilaa, jossa kani saa päivittäin juoksennella vapaana? Raivostutko jos kani jyrsii matonreunaa tai sohvaa? Entä jo ostamasi kani ei olekaan sisäsiisti, jaksatko kärsivällisesti korjailla papanoita ja lätäköitä lattialta?
- Jaksatko/ehditkö seurustella useita tunteja kanisi kanssa päivittäin?
- Kanin hoito ei ole ilmaista, -entä kulut? Oletko valmis ostamaan kaikki kanin tarvitsemat ruuat ja muut tarpeelliset asiat? Lisäksi eläinlääkärikulut, oletko valmis maksamaan eläinlääkärille jopa enemmän, kuin kani aikoinaan maksoi?
- Mihin viedä kani loma-ajoiksi? Voitko ottaa kanin mukaan matkalle tai löytyykö tuttavapiiristäsi kanille luotettava hoitaja, joka osaa/ehtii/tahtoo hoitaa kaniasi?
- Oletko valmis peruuttamaan lomamatkan, kun kanisi sairastuu?

Kanin hankinta ei siis olekaan niin yksinkertaista. Kaikkia seikkoja on mietittävä HYVIN tarkkaan, ja luettava kaneista paljon. Lue kirjoja, selaile internetissä hyviä kanisivuja, kysele ohjeita.


Kuinka monta, sukupuoli?

Kanit ovat laumaeläimiä. Yksi kani tarvitsee todella paljon aikaasi joka päivä. Kaksi kania pitävät toisilleen seuraa, ja eivät vaadi niin paljoa aikaasi. Mutta sukupuolesta riippuen kaksi kaniakaan eivät tule aina toimeen keskenään.

Jos otat kaksi kania, on ne hyvä ottaa samasta poikueesta, silloin ne ovat olleet syntymästään lähtien yhdessä, ja tuntevat jo toisensa. Kaksi alle 10- viikkoista kaninpoikasta tulevat yleensä muitta mutkitta toimeen keskenään, mutta aisat saattavat ajan myötä muuttua...

Kaksi naarasta tulevat usein hyvin toimeen keskenään, (tosin poikkeuksiakin saattuu).
Uroksen ja naaraan yhdessäpito tietää kaninpoikasia. Jatkuva poikasten saanti rasittaa naarasta, ja kanit ovat nopeita lisääntymään. Uros on kastroitava poikasten saannin ehkäisemiseksi. Kastroitu uros ja naaras tulevat usein hyvin toimeen keskenään.
Kaksi urosta eivät monesti ole ollenkaan hyvä vaihtoehto. Ne saattavat tapella, ja siitä saattaa koitua jopa kanin kuolema.
Kaksi kastroitua urostakaan eivät tule aina toimeen. Vaikka ne eivät heti tappelisikaan, myöhemmin saattaa ilmetä erimielisyyksiä.


Mistä hankkia kanin?

Voit hankkia kanin eläinkaupasta tai suoraan kasvattajalta.
Eläinkaupasta ostaessasi pyydä kanillesi mukaan sukupapereita 2kpl. Eläinkaupasta ostettujen kanien vanhempia/ sukua ei kuitenkaan aina tiedetä. Kysäise myös kanin ikä, sillä alle 7-viikkoinen kaninpoikanen on liian nuori uuteen kotiin luovutettavaksi. Kysy myös kanin sukupuolta, tai tarkista se vaikkapa itse.
Kasvattajalta kanin ostaessasi saat todistukset mukaasi "automaattisesti".


Kani uudessa kodissa

Kani kiintyy omistajaansa, joka antaa tälle ruuan, siivoaa tämän häkin ja touhuaa kanin kanssa. Kun kani saapuu uteen kotiinsa, eikä tunne vielä uutta omistajaansa, on tärkeää antaa kanin ymmärtää, että ihminen on sen ystävä.

Kanin häkin on oltava täysin valmis uuden perheenjäsenen saapuessa uuteen kottiinsa. Kanin luottamuksen saavuttaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
Joka kerta, kun menet kanin luokse, lähesty kania edestäpäin ja hitaasti, kyykisty kanin eteen. Puhu tälle rauhoittavalla äänellä ja anna kädestäsi vaikka jotakin herkkupalaa. Näin kani oppii, että kädestäsi löytyy hyvää. Vältä äkkinäisiä liikkeitä ja kirkuvia ääniä - ovien paukuttelua yms. -joita kani vaistomaisesti pelästyy. Voit aloittaa tutustumisen ensin häkin ulkopuolelta kanin kanssa seurustellen ja herkkuja tarjoillen. Kani ei heti voi tietää, voiko uuteen ihmiseen luottaa. Seurustele uuden ystäväsi kanssa hyvin paljon, jotta pieni tulokas oppii tuntemaan hajusi ja äänesi.
Ensimmäisen jaloittelutuokion koittaessa aseta kanin oviritilän eteen vaikkapa kiviluiska, jota pitkin pienen kanin on paljon helpompi tulla ulos. (Rijalle rakensin tiilistä portaat) Houkuttele vaikkapa herkkupalalla. Asettele kanin jaloittelupaikalle pahvilaatikoita, jos huone on iso ja avara. Näin kani saa turvallisuuden tunnetta ensimmäisiin jaloitteluhetkiin. Totuta kani vähitellen paikkoihin/ paikkaan, jossa aijot tätä pitää vapaana päivittäin.


Kanin aistit, elekieli ja ääntely
Kani ei osaa puhua ihmisen tavoin, mutta tuntemalla kanin käyttäytymistä omistaja saattaa tulkita tämän mielialoja ja tarpeita.


Kanin näkö
Kanin näkökenttä on todella laaja, sillä tämä näkee paitsi ympärilleen, samalla silmäyksellä myös yläpuolelleen. Kanin silmät reagoivat pienimpäänkin liikkeeseen. Toisin kuin meillä ihmisillä, kanin silmät sijaitsevat päälaen molemmin puolin, ja ovat lievästi ulkonevat, joka selittää sen, että kani näkee lähes joka puolelle. Sen sijaan kanin kolmiulotteisessa näössä on puutteita. Kani näkee maailman yksiulotteisena (=samalla lailla, kun sinä näet sulkiessasi toisen silmäsi). Kani on aktiivisimmillaan hämärässä, sen näkö soveltuu heikkoihin valaistusolosuhteisiin. Kani välttää auringonpaistetta, sillä se ei pysty supistamaan silmäteriään.

Kanin kuulo
Kani pystyy liikuttamaan korviaan erikseen eteen- tei taaksepäin päätään kääntämättä, niin, että se kerää ääniärsykkeitä joka suunnalta täydeltä 360 asteen ympyrältä. Kani oppii erottamaan ihmisen toisesta äänen perusteella.

Hajuaisti
Näön ohella hajuaistimukset ovat kanin maailmassa tärkein tiedonlähde. Se tulkitsee lajitovereiden jättämät hajuviestit ympäristöstä, ja haistaa ystävät ja viholliset. Sierainten sisäpinnan ihopoimut nousevat ja laskevat rytmikkäästi. Sillä tavalla kani haistelee ja säätelee sisään hengittämänsä ilman määrää ja ilmavirtauksia. Limakalvot sieraimissa ovat hyvin herkät.

Makuaisti
Kanin makunystyrät sijaitsevat suuontelossa ja nielussa. Kani erottaa toisistaan makean, happaman, kirpeän ja suolaisen.

Tuntoaisti
Kani pystyy tuntokarvojensa (nenän molemmin puolin, silmien yläpuolella ja poskissa) avulla kulkemaan pimeässä sekä määrittämään kulkuaukkojen leveyden ja korkeuden täsmällisesti.


Elekieli ja ääntely


Nuoleminen
Kun kanisi nuolee sinua, se tahtoo sanoa "minä pidän sinusta". Kani osoittaa kiintymystään myös lajitoveriaan kohtaan nuolemalla.

Hampaiden narskuttelu
Kun kani narskuttelee hampaitaan, sillä on kovia kipuja.
Hiljaisella hampaiden narskuttelussa kani osoittaa hyvää oloaan -esimerkiksi sitä silittäessäsi.

Takajaloilla rummuttaminen
Näin kani varoittaa lajitoveriaan uhkaavasta vaarasta. Samalla kani ilmaisee myös pelkoa.

Kiljuminen
Kani kiljuu vain hengenhädässä, esimerkiksi loukkaantuessaan pahasti.

Piipitys
Pienet, vielä pesässä asustavat kaninpoikaset saattavat pesästä ulkopuolelle joutuessaan piipittää peloissaan hätähuutoa.

Vikisevä vastalause
Lyhyitä, nopeasti toistuvia protestoivia äännähdyksiä. Kani saattaa vastustaa tällä tavalla esimerkiksi silloin, kun se otetaan kiinni ja siirretään häkkiin.

Sähinä ja murina
Ilmaisevat aina agressiota ja ovat uhkaus, jota saattaa seurata salamannopea hyökkäys. Jos kania ärsytetään lisää, se saattaa purra. Valitettavasti ihminen ei kuule kunnolla kanin uhkausääniä.

Mouruaminen
Useimmiten mouruaja on uroskani, joka ääntelee tällä tavalla perittelun jälkeen. Myös naaras saattaa joskus äännellä näin, kun sitä kosiskellaan.

Takajaloilleen nouseminen
Kun kani näkee tai kuulee jotakin huomiota herättävää, se nousee takajaloilleen nähdäkseen paremmin.

Kierittely
Näin kani tahtoo sanoa "minulla on tosi hyvä olla".

Kuopiminen ja raapiminen
Jos kani kuopii maata silittämisen jälkeen, se tahtoo että silittäisit vielä. Kuopiminen ja raapiminen ovat kanin synnynnäistä käytöstä. Sukukypsät urokset ja kiimaiset naaraat kuopivat häkkinsä kuivikkeita levottomasti.

Kuonolla tökkiminen
Tämä on kanin tapa tervehtiä. Kani saattaa myös tökätä kuonollaan, jos olet sen tiellä.

Käden pois tönäiseminen
Kani tahtoo sanoa, että nyt silitys riittää. Jos et lopeta silitystä, kani saattaa seuraavaksi näykätä.

Umpisuoliulosteen syönti
Tämä on kanilla aivan normaali toiminto ja kanin kannalta elintärkeää. Et välttämättä huomaa tätä toimitusta. Kani syö suoraan pesäaukostaan pehmeän umpisuoliulosteen, joka tulee uudestaan ulos kovina papanoina.


Vaaran paikkoja
Kanin uteliaisuus, varomattomuus tai omistajan tietämättömyys saattavat koitua kanin kohtaloksi. siksi kaninomistajan tulisikin tietää ainakin nämä perusasiat, jolloin mahdollisilta ikäviltä vahingoilta voidaan välttyä.


Sähköjohdot
Kaikki kanit eivät jyrsi sähköjohtoja, mutta jotkut jyrsivät. Kani ei yleensä jyrsi niitä, jos tarjolla on puita, näkkileipää tai kovaa leipää, herkkutankoja ym. joita saattaa nakertaa. Jos kani kuitenkin jyrsii johtoja voit toimia näin:
- nostaa sähköjohdot kanin ulottumattomiin
- ripotella johtojen päälle (tai mahd. muulle jyrsittävälle pinnalle) maustetta, esimerkiksi pippuria tai tapascoa
-suojata johdot muoviputkien sisään

Jyrsiminen saattaa ilmetä myös muissa huonekaluissa, nojatuolin kulmassa, matossa, sohvassa, ym.


Myrkylliset kasvit
Myrkylliset huonekasvit tulee aina nostaa kanin ulottumattomiin, jottei kani missään nimessä saa syötyä niitä. Pitää muistaa, että kani saatta hypätä melko korkeallekin, eli mahdollisimman ylös tulee ne sijoittaa.


Varovaisuus
Ovia ei tule paiskoa paitsi siitä tulevasta kania häiritsevästä äänestä myös sen takia, että kani saattaa jäädä väliin! On oltava myös varovainen, ettei kani jää jalkoihin ja satuta itseään. Kani on luottavainen, eikä osaa itse samalla lailla varoa.


Vaaralliset esineet
Vaaralliset esineet, sakset, veitset, neulat, sahat ym. tulee aina nostaa pois lattialta, kanin ulottumattomiin, sillä kani saattaa astua niiden päälle ja satuttaa itsensä.

Sijoita esineet turvallisesti
Katsothan, ettei mitään painavaa pääse tipahtamaan kanin päälle?

Varovaisuus ulkona
Ulkoaitauksessa tulee olla katto ja pohja; kani saattaa kaivaa itsensä ulos sieltä, ja katottomassa häkissä olevaa kania uhkaavat linnut. Lisäksi muut eläimet, kuten ketut, minkit ym. täytyy muistaa, eivätkä ne saa joutua kanin kanssa tekemisiin! Teethän siis kanin ulkoaitauksesta erittäin turvallisen kaikin puolin! Kania ei tule missään nimessä ulkoiluttaa vapaana!



Kanin sairauksia
Lähteenä käytetty kirjaa Lemmikkien kotihoidon opas, sekä Monika Weglerin kirjaa kääpiökanit


Ripuli
Sairastumisen syynä saattaa olla äkkinäinen vaihdos kuivaruoasta viherrehuun, pilaantunut, tai liian kylmä ruoka, kemikaalien myrkuttämät vihannekset, kosteuden tai vedon aiheuttamat ruoansulatushäiriöt tai vilustuminen. Ripulissa uloste on pehmeää, lähes juoksevaa ja haisee pahalta, happamalta. Eläin ei juurikaan syö ja väsyy pian. Jos ulosteessa on verta, se on hälyttävä merkki!
Desinfioi kanin häkki, pese ruoka- ja juoma-astiat kuumalla vedellä ja vaihda kuivikkeet pari kertaa päivässä. Älä anna kanille ruoaksi viher- tai tuorerehua, ainoastaan mahdollisimman pehmeää heinää ja vähän kuivaa leipää. Voit antaa kanille haaleaa, viileätä kamomilla- tai minttuteetä, myös keitetty, suolaton riisi on hyväksi. Jos tauti jatkuu vielä parin päivän jälkeen, on kani syytä viedä eläinlääkärille. Ripuli on nuorilla eläimillä yleinen kuolinsyy.


Ummetus
Sairastumisen syynä saattaa olla nopea siirtyminen viherrehusta kuivaruokaan, veden puute tai vähäisyys, liikunnan puute. Sairastuessaan eläin lakkaa syömästä, kyyhöttää häkissään, vatsa on turvonnut ja kosketusarka. Kani ei juurikaan liiku eikä ulosta.
Lievässä ummetuksessa kanille annetaan huoneenlämpöistä juomavettä, jota tulee tottakai olla aina saatavilla. Kun kani osoittaa jälleen syömishaluja, sille voi antaa endiivi- ja lehtisalaattia sekä porkkanaa. Pahassa ummetuksessa kanille annetaan teelusikallinen oliivi- tai parafiiniöljyä kaksi kertaa päivässä. Ellei kani kahden päivän jälkeen edelleenkään ulosta, se on vietävä eläinlääkärille. Jos kääpiökania ruokitaan oikein ja sillä on aina juomavettä, ummetusta ei pitäisi esiintyä.


Nuha
Kaneilla esiintyy kahta erilaista nuhaa: nuha, jonka aiheuttaa virus tai bakteeri, ja nuha, joka ei tartu. Jälkimmäisen aiheuttaa esimerkiksi heinä- tai huonepöly tai syövyttävä pesuaine, joka ärsyttää limakalvoja. Jos ravinnossa on liian vähän vitamiineja, vastustuskyky laskee ja jos sen elinoloissa on vikaa, se sairastuu helpommin. Kummassakin nuhatyypissä nenä vuotaa ja kani aivastelee yhtenään. Tarttuvassa nuhassa yleiskunto laskee, kanin ilme on välinpitämätön, ruokahalu heikkenee ja kani yskii. Se ei pysty poistamaan sierainten paksua, limaista eritettä. Rinta ja etukäpälät ovat usein likaiset, sillä kani yrittää käpälillään puhdistaa nenäänsä.
Ensimmäiseksi eläin on pantava kuivaan mutta ei liian lämpimään paikkaan. Yleiskunnon kohottamiseksi sille annetaan monivitamiinivalmistetta, jota saa eläinkaupasta. Jos nenän vuotaminen jatkuu, olipa erite sitten kirkasta tai limaista, kani on vietävä eläinlääkärille. Vain lääkäri osaa määritellä nuhan laadun ja antaa tarvittavat hoito-ohjeet.


Lämpöhalvaus
Sairastumisen syynä on ruumiinlämmön kohoaminen, joka tapahtuu silloin, kun eläin joutuu suoraan auringonpaisteeseen ja kovaan kuumuuteen. Lämpöhalvauksen välttämiseksi älä aseta kanin häkkiä aurinkoon niin kotona, kuin automatkoillakaan. On myös huolehdittava, että juomavettä on koko ajan saatavana. Älä jätä kania odottamaan yksin kuumaan autoon! Lämpöhalvauksen saanut kani hengittää kevyesti ja läähättäen, sieraimet ovat laajentuneet ja koko vartalo vapisee. Ellei kani saa heti apua, se menehtyy.
Eläin on siirrettävä heti varjoon ja sille on tarjottava huoneenlämpöistä vettä. Kanin on hyvä päästä myös ulos jaloittelemaan valjaissa. Voit vilvoitella sitä kostealla, viileällä pyyhkeellä.


Puhallustauti
Sairastumisen syynä on ruoansulatushäiriö, johon liittyy kaasujen muodostumista suolessa väärän, kaasuja aiheuttavan ravinnon vuoksi. (puna-apila, kaali, liian märkä, kylmä, liian lämpimään varastoitu viherrehu) Puhallustautia esiintyy useimmiten nuorilla eläimillä, joiden suoliston bakteerikanta ei ole vielä sopeutunut täysikasvuisen kanin ruokaan. Kani on saattanut saada myrkytyksen myös homeisesta heinästä, tai muuten pilaantuneesta ruoasta. Puhallustauti voi olla myös jonkin tulehdussairauden sivuilmiö. Sairastuneen kanin vatsa on turvonnut, kani on levoton ja narskuttelee kivusta hampaitaan ja saattaa myös rummuttaa voimakkaasti ja pitkään takajaloillaan. Sillä on hengitysvaikeuksia, sillä maha painaa keuhkoja ja verenkierto vaikeutuu. Hyvin rajussa puhallustaudissa eläin kuolee.
Heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua on lakattava antamasta heinää ja rehua. Kani voi olla yhden päivän paastolla. Raikasta juomavettä on kuitenkin oltava runsaasti. Kolme tai neljä kertaa päivässä annetaan 1-2tl kuminateetä. Myös takaruumiin varovainen hierominen saattaa auttaa, jotta kaasuja muodostava suolen sisältö poistuisi nopeammin. Toisena päivänä anna vähän heinää ja edelleen paljon vettä. Jos oireet ovat todella rajut, kani on ehdottomasti vietävä heti eläinlääkärille. Lievemmässä sairastapauksessa voit hoitaa kania ohjeiden mukaan kotona, mutta jos oireet eivät toisena päivänä hellitä, eläin on vietävä lääkäriin. Kun oireet alkavat hellittää, annetaan aluksi vähän pehmeää heinää ja palataan hyvin hiljalleen normaaliin ruokavalioon, mutta muutamaan päivään ei anneta mitään vaikeasti sulavia ruokia (keräsalaatti, kaalilajit (joita ei tulisi mielellään antaa muutoinkaan), porkkana).


Kokkidoosi
Taudin aiheuttaa yksisoluinen eliö, joka pesiytyy suolen limakalvoon ja tuhoaa sen. Kokkidoosi leviää ennen kaikkea epäpuhtaiden kuivikkeiden kautta. Sairastuneen kanin vartalo on turvonnut, kuten puhallustaudissa, sekä esiintyy ripuli. Vahvemmassa tapauksessa kanin yleiskunto heikkenee nopeasti.
Eläin tulee heti eristää, sillä tartuntavaara on suuri, jos muut eläimet joutuvat kosketuksiin sairastuneen eläimen ulosteiden kanssa. Häkki on desinfioitava hyvin. Kani on heti vietävä eläinlääkärille. Ota ulostenäyte mukaasi.


Myksomatoosi
Tauti todettiin ensimmäisen kerran Saksassa vuonna 1953, ja se on saastuttanut villikaneja kaikkialla Euroopassa. Myksomatoosia levittävät verta imevät hyönteiset, joissa on taudin aiheuttava virus. Kani on tartuntavaarassa oleillessaan lähellä paikassa joissa on luonnonvaraisia jäniksiä. Kanin silmät alkavat vuotaa 2-5 päivän kuluttua tartunnasta, päähän ja sukupuolielinten seutuville ilmaantuu paiseita, jotka puhkeavat lyhyessä ajassa. Niiden tahmea erite likaa ruoan ja kuivikkeet ja levittävät tautia eteenpäin. Kani kuolee hengenahdistukseen muutamassa päivässä.
Tähän tautiin ei ole olemassa lääkettä. Yritä pitää hyttyset loitolla. Joskus kani kuitenkin toipuu tästä taudista, mutta on lopun ikänsä immuuni taudille. Paranemista auttaa erittäin huolellinen hoito, puhtaus häkissä ja tarvikkeissa ja hyttysten pitäminen loitolla.


Luunmurtumat
Luu saattaa murtua, jos kani pääsee esimerkiksi putoamaan sylistä tai loikkaa korkealta. Poikasilla saattaa jalka jäädä kiinni häkin verkon silmukoihin ja murtua (pidähän huoli ettei näin käy; laita esimerkiksi kiviliuska häkin oven eteen) Kani saattaa jäädä oven väliin tai joku saattaa astua vahingossa sen päälle. Eläin yrittää suojella vahingoittunutta kohtaa. Murtumaa ei ole aina helppo havaita. Kani on vietävä eläinlääkäriin, sillä ainoastaan hän voi päättää oikeista hoitotoimenpiteistä.


Pasteurelloosi
Pasteurella multocida -bakteeria esiintyy useimmilla kotieläimillä. Hyväkuntoisilla kaneilla se ei yleensä aiheuta mitään oireita. Jos kanin vastustuskyky on jostain syystä alentunut, voi bakteeri lisääntyä ja aiheuttaa vakavan sairastumisen. Pasteurelloosi aiheuttaa kaneilla ihonalaisia paiseita, hengitystie- ja sukuelininfektioita sekä voi johtaa yleiseen septikemiaan. Hoitamaton eläin voi menehtyä muutamassa päivässä.
Diagnoosi perustuu taudinkuvaan, bakteerieristykseen sekä kuolleelta ruumiinavaukseen. Useimmiten pasteurelloosi pystytään hoitamaan antibiooteilla.


Tularemia eli jänisrutto
Bakteeriperäinen jänisrutto on yleinen sairaus luonnonvaraisilla jäniksillä. Se tarttuu helposti kosketuksen, eritteiden sekä esimerkiksi sääskien välityksellä. Kanilla tauti aiheuttaa imusolukkeiden suurentumisen, voimakkaita yleisoireita sekä useimmiten nopean menehtymisen. Jänisruttobakteeri voi tarttua myös ihmiseen. Tämän vuoksi on suositeltavaa lopettaa jänisruttoon sairastunut kani.


Salmonelloosi
Kanin salmonelloosi on useimmiten Salmonella typhimurium- tai S. enteritidis -bakteerin aiheuttamia. Varsinkin S. typhimuriumille on tyypillistä, että se pystyy sairastuttamaan useimmat nisäkäslajit, myös ihmisen. Salmonellat leviävät sairastuneiden yksilöiden ulosteiden välityksellä.
Tavallisin salmonelloosin oire on ripuli, joka on usein pahanhajuista. Salmonelloosi voi aiheuttaa kohtutulehduksen tai abortin sekä herkillä yksilöillä verenmyrkytyksen. Osa kaneista voi olla täysin oireettomia. Diagnoosi tehdään osoittamalla salmonellabakteereita ulosteesta. Taudin ihmisiin leviämisen estämiseksi on salmonelloosiin sairastunut kani suositeltavaa lopettaa.


Yersinioosi
Yersinia pseudotuberculois -bakteerin aiheuttama yersinioosi eli pseudotuberkuloosi on laajalle levinnyt tartuntatauti, jota tavataan sekä linnuilla että nisäkkäissä. Tauti voi tarttua myös ihmiseen. Tartunta tapahtuu sairastuneen eläimen ulosteiden välityksellä.
Taudinkuva vaihtelee. Usein havaitaan ripulia, ruokahaluttomuutta, laihtumista sekä erilaisia hengitystiemuutoksia. Suuri osa sairastuneista kaneista menehtyy. Tautidiagnoosi tehdään elävältä kanilta joko eristämällä bakteeri ulosteesta tai veren vasta-aineiden perusteella. Tautiin kuolleelta kanilta diagnoosi saadaan yleensä ruumiinavauksessa havaittavien muutosten perusteella.
Koska yersinioosi voi aiheuttaa vakavan sairauden myös ihmisellä, suositellaan sairastuneen kanin lopettamista.


Listerioosi
Listerioosi on yleinen sairaus useilla luonnoneläimillä. Kanilla se voi aiheuttaa mm. ruokahaluttomuutta, luomisia, keskushermosto-oireita sekä verenmyrkytyksen. Kuten useissa muissakin kanin sairauksissa, oireet eivät ole selvästi tyypillisiä, vaan diagnoosi perustuu useimmiten bakteerin eristämiseen tai ruumiinavauksessa havaittaviin muutoksiin. Lievissä tapauksissa hoidosta on apua, mutta jos kanilla on selviä keskushermosto-oireita, on eläin suositeltavaa lopettaa. Listerioosi voi myös tarttua ihmiseen.

Itselläni on kani, mutta kaikkea tietoa en kyllä tiennyt..? Mutta taisi tuokin pätkä oltu kopioitu.. ;-)

Joo ehkäpä... mutta tossa oli paljon tietoa :)