olen kolmekymppinen pienen oman biolapsen äiti. perheeseen kuuluu myös avomies, lapsi on yhteinen. nyt viimeistelen tutkintoni ja aloitan "uraputken" oltuani lapsen kanssa kotona muutaman vuoden. seuraavaan 10 vuoteen en halua lisää lapsia vaan aion panostaa työelämään.
kysyisinkin, että mistä maasta voi nelikymppinen pari adoptoida lapsen, kun meillä jo on lapsi eikä ole lapsensaantiongelmia. olemmeko liian vanhoja sitten? (toki lait voivat muuttua.) entä minkä ikäisenä adoptiolapset useimmiten tulevat? emme välttämättä haluaisi ihan vauvaa. kuinka monta vuotta aiemmin adoptioprosessi tulee aloittaa? voimmeko toivoa tervettä lasta?
motiivini adoptioon: haluan toisen lapsen joskus, mutta minulla ei ole pakkomiellettä olla raskaana ja synnyttää, sillä tiedän osaavani rakastaa toisen synnyttämää lasta omanani.
iso kiitos kysymyksiin vastaajille!
kysyisinkin, että mistä maasta voi nelikymppinen pari adoptoida lapsen, kun meillä jo on lapsi eikä ole lapsensaantiongelmia. olemmeko liian vanhoja sitten? (toki lait voivat muuttua.) entä minkä ikäisenä adoptiolapset useimmiten tulevat? emme välttämättä haluaisi ihan vauvaa. kuinka monta vuotta aiemmin adoptioprosessi tulee aloittaa? voimmeko toivoa tervettä lasta?
motiivini adoptioon: haluan toisen lapsen joskus, mutta minulla ei ole pakkomiellettä olla raskaana ja synnyttää, sillä tiedän osaavani rakastaa toisen synnyttämää lasta omanani.
iso kiitos kysymyksiin vastaajille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
45 vuotta on yläikäraja adoptoinnissa. Lapsi pyritään valitsemaan adoptoijille siten, että biologisestikin olisi hyvin mahdollista olla tuon lapsen vanhempi. Eli mitä nuorempi pari, sitä nuorempi lapsi, ja päinvastoin, noin karkeasti ottaen. Jotkut adoptiomaat suosivat vanhempia pareja, muistaakseni Kiina oli yksi tällainen. Naimisiinhan teidän täytyy mennä ennen adoptioneuvonnan aloittamista. Joissain kohdemaissa on jokin aika, joka täytyy olla naimisissa ennen adoption mahdollisuutta.
Lisää hyvää tietoa: http://www.ampiaisakka.com/