Teettekö te minkäänlaista taustatyötä romaanien/novellien eteen? Lähinnä romaanien...
Minkälaista kirjallisuutta luette, kun itse kirjoitatte? Samaa/eri lajia?
Miten tarkasti te suunnittelette työtänne?
Teettekö esim. piirroksia, kuvauksia ym.?
Olisi kiva kuulla muiden työtapoja!
Minkälaista kirjallisuutta luette, kun itse kirjoitatte? Samaa/eri lajia?
Miten tarkasti te suunnittelette työtänne?
Teettekö esim. piirroksia, kuvauksia ym.?
Olisi kiva kuulla muiden työtapoja!
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Teettekö te minkäänlaista taustatyötä romaanien/novellien eteen? Lähinnä romaanien..."
Romaanin työstäminen aloitettu. Pätkiä sieltä täältä laittelen paperille, itse kirjoittamiseen ehkä 2006, eli pitkä prosessi. Taustatyötä enempi syksyllä.
"Minkälaista kirjallisuutta luette, kun itse kirjoitatte? Samaa/eri lajia?"
Kaikenlaista, Raamatusta shampoopurkin tuoteselostuksiin. Mutta ei mielellään oman kirjoituksen tyylistä, koska siinä helposti sortuisi peesailuun.
"Miten tarkasti te suunnittelette työtänne?
Teettekö esim. piirroksia, kuvauksia ym.?"
Kyllä joskus piirroksia ja niin edelleen. Kun monta eri aiheita kirjaa on työn alla, hyvät ideat helposti hukkuisivat, ilman pikaista ylöspanoa, tekstein tai piirroksella.
"Olisi kiva kuulla muiden työtapoja!"
Mihin omasi unohdit? Sekin kiinnostaisi.
Sherlokki
Kun kyselit, että entäs minä itse...
Niin, minä kyllä yritän hirveesti etsiä tietoa asioista, joita käsittelen romaanissani. Kirjoittanut ensimmäistä raakaraakaraaka-versiota olen vastan. 10 arkkia. Pohjapiirrustuksia, henkilökuvauksia, lehtileikkeitä, valokuvia ja muuta tietoa on kerääntynyt ja välillä mietinkin, onko sitä liikaa!?
Jospa sitä sitten liian orjallisesti käyttää hyväkseen jokaista faktaa, jonka hankkii? Mutta toisaalta, vilkas mielikuvitukseni pitää siitä kyllä huolen, ettei niin pääse tapahtumaan...
Ehkä.
Itse en uskalla lukea paljon mitään kirjallisuutta, kun yritän itse tuottaa tekstiä, joka olisi minun näköistäni. Omaksun aivan liian helposti toisten tavan ja kielen, ilmaisut varsinkin.
Halusin vain kuulla, miten muut tekevät... Tällainen minä ja muutun koko ajan.
sillä se kehittää sinua kirjoittajana varmasti eniten, kirjoittamisen jälkeen tietenkin.
Voit ja omaksut lukiessasi varmasti itsellesi uusia ilmaisutapoja, mutta tekstisi on silti ehdottomasti aina itsesi näköistä.
Sinähän sen kirjoitat ja sinusta se tulee.
Tuo nimimerkkini kuvaa minua kirjoittajana. Iän ja kirjallisuuden tuntemukseni kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Taustatyötä vai?
Sitä minun kirjoittamiseni suurimmaksi osaksi on. Koko ajan kerään aineistoa, kiertelen pitkin maita ja mantuja hakemassa uutta innotusta ja tutkailen ihmisiä hyvin paljon.
Juonen kehittelen hyvin, hyvin tarkasti. Kaiken on oltava paikoillaan ja hahmot luon hitaasti miettien heidän menneisyyttään, luonnettaan, tulevaisuuttaan ja kaikkea sitä mitä yhteen hahmoon voi mahtua.
Kuten Sherlokki sanoi, kaikkea tulee luettua. Itse löydän kirjan jostakin hyllystä ja luen muutaman alkulauseen. Niiden perusteella joko alan lukemaan tai sitten en. Verraton Hölmö oli esimerkiksi yksi kirja, jota aloin lukemaan täysin sattumalta. Siivotessa löysin sen ja lukaisin sen läpi heti sinä iltana. Kirjoittaminen maistui uudelleen kirjan luettuani ja seuraavana aamuna olin kuin puoli kuollut.
Piirrän ja kirjoitan hahmoista, mutta valokuvaus on sen, joka aukaisee minulle uusia maailmoja. Kameran takaa on helpompi katsoa sitä mitä edessä näkyy ja huomata kuinka erilainen se on paljain silmin. Uusia kuvakulmia siis.
No, se siitä. Toivottavasti en pitkästyttänyt tuolla jorinalla.
Shiyo Chiji
Oman romaanini eteen tein taustatyötä liki 7 vuotta (kirjottanut olen 2,5 vuotta), ja tuntuu, ettei sekään ollut tarpeeksi. Tietysti sekin verottaa, että alotin taustatyön hyvin nuorena, mutta kummasti olen ylpeä itsestäni, kun on sata sivua pelkkää faktaa paperilla, miljoona piirustusta ja vino pino aiheeseen liittyviä faktakirjoja kertynyt vuosien varrella.
Sillon kun kirjotan, en missään nimessä lue, en yhtään mitään. Jos joku kirja on kesken, helposti ammennan sieltä sen kirjotustyylin, rytmin, kuvailun yms. ja näin oma kirjotus menee päin prinkkalaa. Muuten kirjottamisen välimaastossa pyrin lukemaan kaikkea ja paljon ja monipuolisesti. En pelkästään sitä omaa aihealuetta, mielellään kaikkea muuta paitsi sitä.
Itselläni on piirroksia paikoista, henkilöistä, tapahtumista, kohtauksista yms. Harrastan piirtämistä kirjottamisen ohella, joten niitä tuotoksia syntyy melkeinpä väistämättä. Kirjallisia kuvauksia teen harvoin muistiin, mutta kyllä niitäkin löytyy, mieluummin kuitenkin aina piirrän sen.
Ihan puhdasta tutkimista, tietysti kirjottelin jotain runkoja tuon tutkimisen ajan. Edelleen poimin tietoja, mutten enää etsi tietoisesti. Tuota ensimmäistä varten.
Toista olen ajatellut, mielessäni kehitellyt nyt kuukauden pari, taustatyö on sellasta kyselen, keskustelen asiantuntijoiden kanssa, luen aihetta käsitteleviä artikkeleita, katselen dokumentteja jne.
Kirjallisuutta olen ihan liian laiska lukemaan, joudun pakottamaan itseni sanojen ääreen, mikä on säälittävää koska kirjoittajalle kuulemma ehdoton edellytys on lukea, vai ...
Onko sittenkin niin että tuo on taas vain jonkun ihmisen totuus asiasta? Itse olen lukenut kaksikymmentä vuotta noin kirja/kaksi/kolme viikossa, ja nyt nämä viimeiset vuodet vain kirjoittamis kirjoja, elämänkertoja ja muuta asiatekstiä... Jos olen lukenut lukemis kiintiöni täyteen ja pitäisi ilman huonoa omaatuntoa keskittyä kirjoittamaan, ja lukea vasta kun lukuinnostus saa tarttumaan kirjaan.
Jostain syystä on niinkin etten enää millään löydä kirjastosta kirjoja jotka saisivat hengästymään fiksulla ideallaan, mikä on kyllä harmi, koska tunnen tavallaan jääväni vaille niitä upeita elämyksiä joita lukiessa koin...
Suunnittelusta, kirjoitan ruutuvihkoja täyteen suppeita ja laajoja suunnitelmia, henkilökemioita, kohtauksia, dialogeja, dokumentteja jne.
Kun alan kirjoittaa, käytän liitutaulua, kirjoitan sen päivän aikana puhtaaksi kirjoitettavat tapahtumat taululle, ja seuraan valmista runkoa, jolloin tarina vaikka hiukan karkaisi, ei karkaa käsistäni.
Valokuvia en käytä, muistin varaisia kuvia kyllä, paikoista, rakennuksista, kaduista..
ja juu piirtelen; istumajärjestyksiä, kylien karttoja, talojen pohjapiirroksia... jotta näen voivatko ihmiset liikkua rakennuksessa, nähdä toisensa tietyssä kohtaa, nähdä ovelle, tielle...
Mitä muuta, kirjoitan jutun aina uudelleen, koska olen perfektionisti, haluan päästää tekstin käsistäni vasta kun en enää sille itse mitään osaa tehdä.
Arvostelu kirpaisee aina ensin, mutta kun tutkin mistä kritiikki tulee, näen yleensä aina että se on aiheellista.
Jota kautta osaan toivottavasti ottaa opikseni, ja noissa kohtaa muistan, että mielipiteitä on yhtä monta kuin lukijoita, mutta jos lukijan mielipide tukee omaa intuitiota siitä, että joku tekstissä mättää, tiedän olleeni oikeassa ja saan ehkä suoran viitteen mikä mättää jne..
Että kyllä tekijöitä on erilaisia kuin lukijoitakin, oman tapansa tehdä löytää parhaiten kokeilemalla kaikkia eteentulevia ideoita, toiset voi todeta toimiviksi, toiset unohtaa samantien sopimattomina.
Kovin kunnioitettavia on nuo teidän taustatyönne... mutta ovatko oikeasti kaiken vaivan arvoisia? Siis käyttävätkö kaikki kirjailijat muka noin mittavaa arsenaalia? Mitäs jos vaan istuu koneen ääreen ja antaa tarinan tulla, pään sisältä? Mistä yleensä kirjoitatte, kun tarvitsette asiantuntijaneuvoja ja karttoja ja rakennusten pohjapiirustuksia?
Ja vielä, ei millään pahalla, mutta kammottava työmäärä siihen nähden, että kukaan teistä ei taida olla julkaissut kirjailija.
Lainaus:
"Ja vielä, ei millään pahalla, mutta kammottava työmäärä siihen nähden, että kukaan teistä ei taida olla julkaissut kirjailija."
Yleistäminen johtaa lähes varmaan virhearviointiin.
Julkaistu on!
Ammattikirjailija ei.
T. Sherlokki
Voi kirjoittaa niinkin, että istuu ja alkaa naputtaa. Itselläni tuo jättiläinen vain sattuu ajoittumaan tuonne sodan jälkimaininkeihin, joten siihen ei ihan omasta päästä noita faktoja voi vedellä...
toinen mitä nyt mielessäni pyörittelen, tapahtuu tässä ajassa ja omassa ympäristössäni, mutta siihenkin jos haluan toden tuntua, tarvitsen taustoja.
Mitä kirjoitan että tarvin karttoja ja pohjapiirroksia? voisin pitää nuo kartat päässäni, mutta voi olla että silloin astuisin harhaan, kulkisin alussa risteyksessä ja kirjan loppupuolella tiet eivät enää muistaisi risteytyä keskenään :)
eli enimmäkseen nuo piirrokset toimivat itselleni muistutuksena mitä olen jo kertonut, ja miltä talo näytti jossain, miltä sen täytyy läpi tarinan näyttää, ellei siellä tehdä remonttia jne.
Vaikka kirjoittaisi vain ja ainoastaan fantasiaa omasta päästään, luulen että jossain kohtaa joutuu tutkimaan jotain, miettimään taustoja, kokonaisuuksia, muuten tarinasta voi tulla sekava läpijuoksu, jolla ei ole selkeää runkoa johon kehittyä.
Ja todella minä en ole julkaissut mitään mainittavaa :) mutta koska minä tulen julkaisemaan, teen sen työn joka on tehtävä että saa tekstinsä julkaistua.
Kirjoittaa voi huvikseen miten tahtoo, millä intensiteetillä tahtoo, mutta jos asettaa tavoitteeksi julkaista, täytyy paneutua asiaan, taustoihin ja tekniikkaan.
Kaikki kunnioitus niille joilla riittää päänsä sisällä materiaalia pitkän tarinan luomiseen, itselläni se ei ihan riitä, joten kerään alati materiaa ympäristöstäni ja muokkaan ja jatkojalostan sitä käyttööni.
Nyt kyllä todella kiinnostaa mitä olet julkaissut. Tänne kirjoittamasi perusteella et vakuuta, yhdyssanatkin tuntuvat aiheuttavan sinulle vaikeuksia.
"Teettekö te minkäänlaista taustatyötä romaanien/novellien eteen? Lähinnä romaanien..."
Jonkin verran tulee tutkittua, mutta kun rupeaa hirveästi koluamaan taustoja niin ei enää kiinnosat kirjoittaa itse tarinaa. Nykyään tutkin taustn vain jos jokin kohta on minulle epäselvä enkä voi sitä mitenkään kiertää tai kikkailla
"Minkälaista kirjallisuutta luette, kun itse kirjoitatte? Samaa/eri lajia?"
Samanlaista. Tai pikemminkin samatyylistä. Yritän kyllä 'väritellä' sitä erilaisella kokeiluilla. Nykyjuttuni ovat aika -öh- päättömiä.
"Miten tarkasti te suunnittelette työtänne?
Teettekö esim. piirroksia, kuvauksia ym.?"
Karttoja, muistilappuja, lunttilappuja, lyhyitä dialogeja, juonikaavioita, lyhyitä esseen tapaisa kirjoitelmia aiheeseen liittyen...
Pöytälaatikot ja tiedostot pursuaa kaikenlaisia lappusia, papereita sun muita systeemejä, eikä puoletkaan niistä päädy ikinä tarinaksi asti
Taustatyö on puoli kirjaa, joten teen itse paljon taustatyötä. Yleensä kuitenkin samalla, kun kirja etenee. Ennen kirjan aloittamista pitää kuitenkin tehdä itselleen henkilöt selväksi, joten hion henkilöiden persoonat ja taustat kuntoon ennen aloittamista, mutta suuri osa syntyy kirjoittamisen yheydessä. Luen myös koko ajan kaikenlaista kirjallisuutta ja tutkin ties mitä aihetta. Luen sieltä täältä, tietokirjoja, romaaneja, nuortenkirjoja, lastenkirjoja, sarjakuvia, faktaa ja fiktiota. Lukeminen on yksi parhaista tavoista kehittää itseään kirjoittajana ja laajentaa sanavarastoaan. Ei kyllä aina tekisi mieli, mutta sellainen parikymmentä teosta tulee vuoden aikana luettua... Ennen luon enemmänkin, mutta nyt kun kirjoittamisesta on tullut vakavaa, niin ei ehdi lukea itse niin paljon, mikä on sääli... Mutta muista, että taustatyö on puoli kirjaa!
Koska kirjoitan aiheesta, mikä on ollut intohimo pienen elämäni, niin taustatyö on tehty normaalin elämän ohessa. Toki luen paljon asiasta kertovia lehtiä ja muuta materiaalia sekä haastattelen asian parissa työskenteleviä ihmisiä. Nämä ihmiset vaan sattuvat olemaan muutenkin ystäviäni, joten homma sopii tällaiselle laiskimukselle paremmin kuin hyvin.
Lukemista tulee harrastettua kirjoittaessa liian vähän, ainoastaan lähinnä lehtiä. Aika ei valitettavasti riitä lukemiseen tällä hetkellä.
Olen huono suunnittelemaan etukäteen mitään. Piirtää en osaa ja muutenkin olen enemmän hetkestä kiinni ottava kirjoittaja. Tosin omat projektini eivät vaadi hirmuista suunnittelua, vaan muutamat yksityiskohdat ranskalaisilla viivoilla riittää hyvin.
Taustatyön tekeminen riippuu aika paljon itse aiheesta. ¨
Minä itse kyllä olen melko huono tekemään taustatyötä, joten alan vain idean saatuani suunnittelemaan ensin runkoa, ja kun sen olen saanut valmiiksi, aloitan kirjoittamaan.
Taustatyötäkin teen, mutta se ei tapahdu kuitenkaan niin tietoisesti, vaan kun mietin itsekseni jotakin asiaa, niin sitten huomaankin, että se olisi sopiva kirjaani.
Sitten yritän sovittaa sen sopivaan kohtaan tarinaan.
Minulla on näin ja muilla voi olla jollakin toisella tavalla.
Jokainen kirjailija toimii omalla tavallaan, joka ei toisille välttämättä sovi.
Ei siis kannata yrittää liian kovasti tehdä kuten muut.
Tässä nyt oli vain pieni vinkki näin lopuksi