Tuulee,alastomat puut huojuvat,
tuulen tuiverruksesta.
Taivaalla kulkee paksuja pilvilaivoja.
Yksinäinen lintu lentää,
läpi myrskyävän sään.
Tuulee,se soittaa ikkunan ruudun
takana viuluaan.
Tuulen kielet soi, koskettaa
sieluni kannelta.
Soittoon yhtyy ,myös koko elämäni!
Ne tuulet ja myrskyt ,jotka
ovat kulkeneet läpi elämäni.
Sulaudun tuohon tuulen soittoon,
lennän vasten tuulta!
Yhä ylemmäksi,läpi tuon paksun
synkän pilven!
Näen valon,taivaan sinen ,tuo kaikki
sydämeeni laskeutuu.
Kohoan kohti ikuista kesää.
Missä ei kylmä yllä riisumaan.
Eikä sielun kielet vapisten soi.
Tuulee,yhä tuulee,on talvi tulossa.
Tuulen soitosta kuulen ,on kesä tulossa!
Sielussani on pala taivasta,
se on kukkia täynnä.
Ikuinen kesä ,on elämäni määränpää.
Olen lähempänä ikuista kesää.
Katson ,vielä ikkunan takana tuulee.
Koen ,olen kaukana siitä,olen
lentänyt läpi paksun kylmän pilven.
Kohti ,ikuista kesää.
tuulen tuiverruksesta.
Taivaalla kulkee paksuja pilvilaivoja.
Yksinäinen lintu lentää,
läpi myrskyävän sään.
Tuulee,se soittaa ikkunan ruudun
takana viuluaan.
Tuulen kielet soi, koskettaa
sieluni kannelta.
Soittoon yhtyy ,myös koko elämäni!
Ne tuulet ja myrskyt ,jotka
ovat kulkeneet läpi elämäni.
Sulaudun tuohon tuulen soittoon,
lennän vasten tuulta!
Yhä ylemmäksi,läpi tuon paksun
synkän pilven!
Näen valon,taivaan sinen ,tuo kaikki
sydämeeni laskeutuu.
Kohoan kohti ikuista kesää.
Missä ei kylmä yllä riisumaan.
Eikä sielun kielet vapisten soi.
Tuulee,yhä tuulee,on talvi tulossa.
Tuulen soitosta kuulen ,on kesä tulossa!
Sielussani on pala taivasta,
se on kukkia täynnä.
Ikuinen kesä ,on elämäni määränpää.
Olen lähempänä ikuista kesää.
Katson ,vielä ikkunan takana tuulee.
Koen ,olen kaukana siitä,olen
lentänyt läpi paksun kylmän pilven.
Kohti ,ikuista kesää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
runo.
Tämä runo on syntynyt elämi
raskaissa hetkissä.
Mieheni oli kuollut,kesällä
ja oli ensimmäinen syksy.
Jossa olin yksin?
Sain kokea ,minua rakastetaan ,
iankaikkisella rakkaudella.