Silmänkantamattomiin
keväisiä koivuja -
maisema punertaa
kuin hiillos.
Kuin kulo se odottaa
oikeata tuulta
räjähtääkseen
vastustamattomaan paloon.
Pienet vihreät liekit
pilkahtavat ensin,
syttyvät sitten,
leviävät yhä nopeammin.
Kuin kipinät,
sinkoilevat vihreyden pilkut
sytyttäen niityt ja vainiot
yhtäjaksoiseen tuleeen.
Jo nuolevat tulikielet
kuolleita puunrunkoja
ja oksien harsosta leimahtaa
lehtien kohiseva roihu.
Maanpiirin täyttää
elämän pyhä tuli
nousten kohti korkeutta
multaiselta alttarilta.
keväisiä koivuja -
maisema punertaa
kuin hiillos.
Kuin kulo se odottaa
oikeata tuulta
räjähtääkseen
vastustamattomaan paloon.
Pienet vihreät liekit
pilkahtavat ensin,
syttyvät sitten,
leviävät yhä nopeammin.
Kuin kipinät,
sinkoilevat vihreyden pilkut
sytyttäen niityt ja vainiot
yhtäjaksoiseen tuleeen.
Jo nuolevat tulikielet
kuolleita puunrunkoja
ja oksien harsosta leimahtaa
lehtien kohiseva roihu.
Maanpiirin täyttää
elämän pyhä tuli
nousten kohti korkeutta
multaiselta alttarilta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvää kerrontaa.
Tuli mieleen kuin itse olisi ollut istumassa koivikon lähellä ja kirjoittanut tuntojaan,mutta sitähän hyvä kerronta on,,se osuu kohdalleen.
runo ja ehdottomasti omaperäinen ja erilainen kevään kuvaus. Sanoisin että sisältä päin koettu.
Voimakas tunneruno; tunnetta kauneudelle, keväälle, elämän ihmeelle.
Herkkä ja kaunis runo,jonka olen jos useaan kertaan ajatuksen hiljaisella hartaudella lukenut.