Kertokaa kokemuksista kun, päätitte lyödä kaksi perhettä yhteen. Kun toisella perheellä muuttuu kaikki, asuinpaikka, lasten koulu/kaveripiiri.
Miten selvisitte alku myllerryksestä? Sopeutuivatko lapset, vaikka ensin vastustivat muuttoa?
Kestikö rakkautenne?? Aina välillä pelottaa, vaikka rakastankin sitä miestä ja erilläänkään ei voida olla.
Miten selvisitte alku myllerryksestä? Sopeutuivatko lapset, vaikka ensin vastustivat muuttoa?
Kestikö rakkautenne?? Aina välillä pelottaa, vaikka rakastankin sitä miestä ja erilläänkään ei voida olla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
taustoista.Millaista uusperhettä olette perustamassa,montako lasta,minkä ikäisiä,millaiseen paikkaan olette muuttamassa ja millaisesta paikasta,onko lapsilla monta eri isää ja monta eri äitiä,eli siis kuinka monesta suhteesta lapsia on.Kauanko olette sen miehen kanssa tunteneet,mikä on suhtautuminen lapsiin ja sinun suhtautumisesi hänen lapsiinsa.Muuttaako sekä miehen lapset teidän kanssanne että sinun lapsesi vai vaan jomman kumman.Ja iiiiiso kysymysmerkki perään ja kun tähän vähän annat lisäselvitystä niin jatketaan jutustelua :)
Me olemme jokin aika sitten perustaneet uusioperheen. Minulla on tytär ja poika edellisestä liitosta ja miehelläni 2 poikaa. Me muutimme uudelle paikkakunnalle, heidän luokseen. Lapsillani vaihtui kaikki mitä elämässä yleensäkin on koulut, kaverit jne. Sen haluan sanoa ihan aluksi että valmistautukaa huolella tilanteeseen. Kuvitelkaa mitä ongelmia voi tulla, mistä asioista voi ensimmäiset kahnaukset tulla....jne. Sopikaa yhteisistä pelisäännöistä ja jos lapset on senverran isoja että kykenevät pohtimaan näitä asioita, ottakaa heidät mukaan suunnitteluun. Koululaiset ovat jo valmiita keskustelemaan asioista. Meillä sovittiin jopa ruoka asioista etukäteen. Kaikilla perheillä on omat ruokatottumukset ja siksi se vaatii pohdiskelua. Me otimme käyttöön sellaisen tavan että yksipäivä viikosta tehdään toisen perheen jotain "erilaista" ruokaa mistä toiset eivät pitäneet ja toinen päivä sitten meidän ruokaa. Kaikille tulee pikkuhiljaa tutuksi ruoat. Viikkorahoista kannattaa sopia kuin myös nukkumaan meno ajoista, mitä telkkarista katsotaan, mitä tehtäviä lapsille arkena kuuluu....jne. Kannattaa huomioida kaikki pienimmiltäkin ja vähäpätöisimmiltäkin tuntuvat asiat, on sitten mihin nojata kun vaikeuksia tulee. Niitä nimittäin varmasti tulee. Lapset kun ovat helposti kateellisia toisiilleen. Aivan ykkönen on sitten se asia että kuka on perheessä pomo. Lapset käyttävät helposti ilmaisua että "et sä mua määrää kun et oo mun äitikään". Mutta kannattaa heti tehdä selväksi että perheessä on 2 aikuista ja he ovat isä ja minä ja me määrätään mitä täällä tehdään ja kuinka tehdään.(aikuisen oikeus ja velvollisuus). Mitä exiin tulee, keskustella kannattaa kuinka tapaamisista ja muutoksista sovitaan heidän kanssa. Meillä sovitaan niin että asiat (vaikka olisi miten selkeitä ja vähäpätöisiä) tulevat ensin meidän "pöydälle" ja kun niistä on sovittu ja keskusteltu ilmoitetaan päätös/ratkaisu exälle. Exien on hyvä tietää myös rajat. Meillä on nyt perhe ja me sovimme ja päätämme meidän elämään vaikuttavista asioista itse, kunnioittamalla toki kumminkin myös heidän toiveitaan.
Olemme puolisen vuotta harjoitelleet tätä uutta arkea. Myötä-ja vastamäkiä on ollut mutta koen että niistä on kaikki osapuolet selviytynyt suhteellisen hyvin tähän mennessä, avoimen keskustelun ansiosta.
Ollaan kiinnostuneita siitä miten meidän kaikkien lapset kokevat ja elävät tätä arkea, se on mielestäni koko jutun tärkein asia.
ps. yksi tosi iso plussa on uusioperheen arjessa. Kun on toisen lapset ja meidän lapset jne. Aina joskus saa järjestymään vapaa viikonlopun. Me olemme laskeneet niin että kerran kuukaudessa kummankin lapset ovat yhtäaikaa toisen vanhemman luona ja se on sitten ihan meidän kahden aikaa.
lapsia, jotka joutuvat munahaukan perässä muuttamaan outoon ympäristöön.
Niimpä jos nainen on munahaukka onks se mies se pillun metästäjä..sä sen taidat tietää
Ihanaa todella lukea että jotkut ovat pelisäännäöistä samalla aaltopituudellani.
Mieheni ei halunnut lapsilleen sääntöjä kun muutimme yhteen (tai keskustella porukassa) Nyt on pommi valmis he ovat kumpikin lähestymässä
murkkuikää ja minä olen vain ainakin vanhemmalle (14v)tuo, et mua määrää jos isä puuttuu asiaan
tyttö huutaa ja itkee ettei tule tänne ja näinhän se isänkin on parempi olla hiljaa.
Olen niin erimieltä asiasta kuin voin olla ,
mut nyt tajuaa isäkin mitä tarkoitin kaksi vuotta
sitten heti kun on todellakin pienistä säännöistä kysymys miten täällä eletään tyttö soittaa äidin hakemaan ja äiti tulee. Ja varmaan
vielä virittää tytölle meistä kauhujuttuja.(
Me olemme vanhempia ja sanomme mitä teemme ei lapsemme siihen he ovat vielä aivan liian kypsymättömiä säännöt ja rajathan ovat rakkautta.
Puolisonikin nyt ymmärtää että tässä tarvitaan jo ulkopuolisten apua kun kotiäidin mielestä on parempi ettei tyttö tule tänne. Meillä on pakko olla säännöt (4 lasta). Äidillään vain kaksi omaa
jotka ehkä eivät hänen mielestä tarvitse sääntöjä. Tsemmppiä teille ja koko potretille.
Muutimme uusperheeksi miehen taloon josta ex-oli lähtenyt.
Miehen lapset ievät hyväksyneet,alkoi kiusa ja eristäminen.Mikään ei kelvannut.
Koulussa poikaa kiusattiin ja lopussa alkoi sairastelu.
Nyt olen muuttamassa takas ykin ja entiselle paikkakunnalle lasteni takia..
Mieheni ei osannut tukea,asettui vain omien lasten puolelle joista vnhin jo 18v ja tarvii isin huolenpitoa.
Kehoitan miettimään todella tarkkaan, ennenkuin hyppää uusioperheeseen. ( Tai samahan koskee kyllä kaikenlaisia ihmissuhteita..)
Uusperhe jakautuu helposti "perheen sisällä oleviin pienperheisiin", jotka klikkaavat toisiaan vastaan. Jokainen vanhempi varmasti rakastaa ja puolustaa hanakammin omaa biologista lastaan, kuin vierasta, vaikka tästä välittäisikin!
Säännöistä todellakin kannattaa sopia jo etukäteen, samoin siitä, kuka komentaa ja ketä, kellä on vastuu jne. Niitäkin ihmisiä löytyy, jotka eivät salli muiden komentavan heidän lapsiaan.
Todellinen plussapuoli tuossa uusperheessä on se, että sitä yhteistä aikaa löytyy, jos vain molempien exät välillä pitävät lapsia luonaan.
Itselläni tilanne on sikäli erilainen, että mieheni pojan äiti on kuollut, eikä sukulaisia ole lähellä, joten yhteistä aikaa meillä on seuraavan kerran ehkä kymmenen vuoden päästä, kun poika pärjää jo itsekseenkin hetken...
Siitä ehkä tämä mahdollisesti katkeralta kuulostava vuodatus...
Ja tosiasiahan on, kuten jo alussa vihjaisin, että myös ihan perinteisen (!?) ydinperheen perustaminen vaatii etukäteissuunnittelua ja kovaa työtä onnistuakseen! Helpoimmallahan sitä taitaa päästä pysymällä sinkkuna ja käyttämällä tarpeeseen yhden illan hoitoja (:
Saattaa vaan käydä pidemmän päälle yksinäiseksi..
Mutta joka tapauksessa, onnea teidän tulevalle perhekokonaisuudelle!
18v. tarvitsee isän huolenpitoo! Olisi kannattanut ensin katsella sopeutuuko kahden eri perheen lapset yhteen, ennen kuin muuttaa saman katon alle!
Omalle lapsellesikin annat huolenpitoo niin pitkään kun hän sitä tarvitsee, toivottavasti. Kylläpä lapsesi kärsimykseen laitoit pelkän uuden miehesi takia jos kerran poikasi jo ehti sairastua siitä perhe systeemistä.
Miten vanhemmat voikaan olla niin sokeita ja typeriä? Lapsetkin uhrataan jotta saadaan asua jonkun kanssa yhdessä. Minä pitäisin lapsilleni oman kodin niin kauan kun kotona asuvat. Ja lähtisin vasta sen jälkeen asumaan jokun kanssa saman katon alle.
Voimia sinulle ja perheellesi jaksaa, vaikka olettekin taas kerran uuden alussa. Ikävää ettei yhdessä asuminen sujunut, mutta toivon sinun olevan vieläkin sitä mieltä, että kannatti yrittää.
Todellakin asiasta puhuttiin,tehtiin työvuorolistoja ja tuettiin jne...
Pian alkoi sitten kait kateus ym...en tiedä.
Mieheni asettui riitatilanteessa lastensa kanssa minua vastaan,puolustamaan omiensa tekemisiä.
Tuli niin sanottu kaksi perhettä lopuksi samantalon alle. En enään jaksanu jatkuvaa rosesointia ja keskutelua.
Poika alkoi sitten kertomaan kun hänelle sanotaan koko ajan häipykää täältä,tää ei oo teijän talo ja jne..
Lopukis koulussa haukuttiin kun miehen lapset "olivat siinä mukana".
Hän sai jopa tappo-uhkauksia ja saa vieläkin..
Onko tervettä että nuoren lapsen elämään astu pelko?..
Ja tki tuen poikaani jos hän muuttaa 16-17 asuntolaan asumaan ja tue itsenäistymistä en sitä että hän makaa kotona ja on minun elätettävänä ym vielä sitten 18-20v.
Tuettu nuoruus ja lapsuus on se joka kantaa...ei paapominen ja puolesta tekeminen,siinäpä on sitten niitä uusavouttmia naisen alkuja jotka ei osaa pottuja keittää,ja kysympähän vana katteleeko se oma mieskään tulevaisuudessa kun ei osaa edes pyykkiä itse pestä kun isi senkin tekee? Haloo...