Onko kellään kokemusta osatyökyvyttömyys eläkkeestä, miten paljon se tuntuu kokonais ansiossa,onko se helpottanut elämää ja onko työ todella helpottunut vai teetetään nyt sama työ puolessa ajassa? Olen itse sitä ajatellut, takana noin 30 v työ ura ja monta kremppaa, työ päivät välillä yhtä tuskaa. Mietin vaan että korjantuuko elämä sillä todella? Jos kellä kokemusta, kuulisin mielellään.
osatyökyvyttömyys eläke
Liisa parka
107246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sen verran asian kanssa joutunut tekemisiin että tiedän mistä puhun.
Tuttavanainen, 59v on tarjoilijatar ja sairastaa reumaa. Kädessä on nivelten paksunnoksia ja selkä on kipeä ja takajalka usein sellainen ettei sillä kävellä ontumatta.Saatikka tarjottimen kantamisesta. Ystävätär on hakenut sairaseläkkeelle, ei päässyt, samaten osasairaseläkkeelle, vastaus ei Kelan lääkäriltä. Käskettiin vaan ottaa sairaslomaa jos ei työhön kykene.
Olisinkin sillä mielellä että jos on niin terve, että kyselee voiko päästä osasairaseläkkelle, ei pääse. Sille kuulema joudutaan kun ei kykene enää hommiin ollenkaan saatikka kyselemään. Ja kun on puolikuollut, voi saada kokosairaseläkkeen. Muitakin tuttuja on samassa tilanteessa, vastauksena aina Kelasta päin ei.Kelan lääkärit tietää paremmin kuin omalääkärit.
olla vuosi sairaspäivärahalla eli -lomalla, sen jälkeen yleensä joutuu sairaseläkkeelle, ellei sitten Kelan kuntoutuksista ole apua eikä uudelleen koulutuskaan tule kysymykseen.
tekee diaknoosin potilasta näkemättä, siinä ei auta vaikka sinulla on erikoislääkäreiden B-lausuntoja työkyvyttömyydestä ja he suosittelevat eläkettä.
Kelan lääkärit tosiaan sitä mieltä että ihmisen pitää olla liikuntakyvytön ja pääkoppa ei saa enää toimia lainkaan , silloin vasta voivat tehdä päätöksen eläkkeestä.
Voihan se näin olla, mutta voi olla ettei ole. Ei ole ehto.
sairaseläkkeelle poikkeaa tietysti siinä tapauksessa, että saat äkillisen sydänkohtauksen tms. vakavan äkillisen sairauden, jolloin on ilmeisen päivänselvää, ettei työkuntoasi saada enää palaamaan millään opilla.
Ennen vanhaan tai muutamia vuosia sitten liikuntaelinsairausdet, esim. selässä olivat varma tie sairauseläkkeelle, vai työkyvyttömyyseläkekö se oli, mutta ei ole enää.
Sen verran kokemusta tuosta eläkkeestä on, että mieheni aikanaan joutui osa-aikaiselle työkyvyttömyys eläkkeelle. Seurauksena, että työnantaja pudotti työaikaa tunnilla päivää kohti, ja maksoi puolipäiväisen palkan. Kun sitten voimat kokonaan loppui ja joutui työkyvyttömyys eläkkeelle, pienensi tämä aika eläkkeen kokoa huomattavasti. Siis tuo aika vaikutti koko hänen loppuelämänsä tuloja heikentävästi, eikä ainakaan hänen tapauksessaan helpottanut elämää niinkuin oli tarkoitus.
(Tiedän että tähän tullaan sanomaan, että ei tuollaiseen työajan lyhennykseen olisi tarvinnut suostua, mutta sairas ihminen ei ole kovinkaan vahva vaatija ja totta kait hänestä silti otetaan kaikki mahdollinen irti mitä saadaan).
Mutta Liisa, tämä on vain yksi kokemus, jollekkin se on saattanut olla ihan hyväkin vaihtoehto.
Tästä surullisesta kertomuksesta huomaa, miten tärkeää on kuulua alansa ammattiliittoon. Luottamusmies olisi hoitanut asian kuntoon yhdellä palaverilla työnantajan kanssa, jolla ei olisi ollut pienintäkään tsanssia pullikoida vastaan..
tarkoitus ei ollut mainostaa itseäni vaan ammattiliittoon kuulumista..
ei sitten varmasti aja muitten kuin työnantajan etua. Eikä ammattiliittoa kiinnosta pätkääkään mikään muu, kuin se, että jäsenmaksut tulevat ajallaan. Omakohtaista kokemusta on yli 30 vuodelta useammastakin työpaikasta. Valitettavasti.
sitroen on valitettavasti oikeassa. Ei tässä asiassa saanut liiton taholta minkäänlaista apua *(se kun ei riitä että luottamusmies vaan kiroaa herroja)* Ammattiliitoiltahan on pudonnut kokonaan hampaat ja ikenillä kun ei paljon purra. Niin että se siitä liittoon kuulumisesta.