Mieheni 7-vuotias poika sijoitettiin meille asumaan, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut huostaanotto. Tilanne tapahtu nopeasti ja hänet haettiin meille suoraan koulusta, ilman varoitusta, kun äiti sai skitsofrenisen psykoosin. Pikkuhiljaa yökastelu väheni ja loppui lähes kokonaan, kouluongelmat (raivarit ja tavaroiden hajottaminen) ovat laantuneet ja poika on alkanut integroitua perheeseemme, jossa on minun 11-vuotias poika ja yhteinen 3-vuotias tytär. Lapsemme käyvät nyt lastenpsykiatrialla kriisin jälkihoidossa (lähinnä pojat) koska tilanne oli kriisi ja yllätys joka iikalle tässä perheessä. Kummallisinta minun asemassani on se, että poika on selvästi enemmän kiintynyt minuun, kuin isäänsä. Onko tämä yleistä? Johtuuko se pojan iästä ja siitä, että edustan perheessämme hänelle, kuten muillekin lapsille äitiä, vai mistä tämä johtuu?
Uusi tilanne
ei ihan sijainen
3372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olet lapselle kiintopiste, joka tuo turvan ja ruuan ja tasapainon elämään. kaikki muutkin lapset turvaavat sinuun, joten tulokaskin seuraa heidän esimerkkiään.
lisäksi lapsi SAATTAA syyttää isäänsä äidin sairauden pahenemisesta. jos hän ei syytä itseään, hän voi ajatella, että JOS isä EI OLISI aikoinaan lähtenyt, äiti olisi terve. lapsen mieli kaikkinen ajtuskuvioineen on monimutkainen. ja näiden ajatusten takia hän tässä vaiheessa karttelee isäänsä. lisäksi mies jatkuvasti läsnä on hänelle uusi kuvio. hän on tottunut elämään äitinsä seurassa.
tärkeintä on, että poika on selkeästi asettumassa teillle osaksi perhettä. se keneen hän tässä alussa ensin kiintyy on toissijaista. tärkeää on, että kiintyy. se, että hän on valinnut sinut ei ole isältä eikä bioäidiltäkään pois. anna hänen tuntea yhteenkuuluvuutta sinuun. silloin hän tuntee yhteenkuuluvuutta kaikkiin muihinkin.
kv1!!
...tosin isän ja äidin tilanne on alunperin ollut sellainen, että isä ei ole kahden oikeusasteen päätöksenkään jälkeen saanut tavata poikaansa. Hän oma-aloitteisesti kävi tekemässä isyydentunnustuksen ja dna-testit, koska lapsi sai alkunsa yhden illan jutusta. Isä on virallisesti saanut alkaa tavata poikaansa, kun hänet ensikerran otettiin huostaan hänen ollessa 4-vuotias. Tapaamiset tapahtuivat tuolloin sijaiskodissa. Poika palautettiin jossain vaiheessa äidille asumaan ja isän ja pojan suhde katkesi, kun äiti ei suostunut tapaamisiin. Pikkuhiljaa kuitenkin sosiaalitoimi sai tilannetta laukseamaan ja poika on saanut tavata isäänsä. Äiti siis sairastui uudelleen samaan sairauteen ja nyt asuu meillä. Asiasta on väliaikaispäätös. Oikeudenkäyntiä odotellaan, kunhan sosiaalitoimi saa thetyä asiasta lausuntonsa. Pahin tapaus minusta olisi se, että poika muuttaisi takaisin äidille, kun äiti on alkanut kuntoutua. Minusta se ei olisi pojan edun mukaista, kun hän on pikkuhiljaa oppinut luottamaan meihin ja kiintynyt perheeseemme, sisaruksiin ja talon tapoihin. Kuinka usein tällaista tapahtuu sijaiskodeissa, että lapsi sijoityetaan takaisin alkuperäiseen kotiinsa?