Vittuilija rankemmalla viihteellä

Automatkaa valtiattaren luokse pääkaupunkiseudun paremmalta puolelta kertyy puolisen tuntia. Tällä kertaa ajaessa mietin motiivejani. En tullut tänne uutta kaveria etsimään. Tulin tänne vittuilemaan. Kortit mulla on vähissä, kun en tunne ihmistä roolin takaa.



Valtiattarella on kaikki kiusaukset piilossa vaatteiden alla. Omat vaatteet jäi eteiseen ja sessio käynnistyy heti. Saan talutusnuoran tiukaksi sidottuna kaulani ympärille ja kävelemme alakertaan, jossa valtiatar alkaa sitoa minua ensimmäiseen härpäkkeeseen kiinni. Pääsen vatsamakuulle pöydäntapaiseen telineeseen ja olen pian käsistäni, rintakehästä ja vyötäröltä tiukasti vyötettynä.



Saan ylleni koko pään peittävän mustanahkaisen hupun jossa on peitettävät silmänreiät. Vaan kun päällä oleva vetoketju suljetaan ja hengitystiet tukitaan on tunnelma nopeasti melko tukala. Ennen kun vetoketju vedettiin kiinni ehdin havainnoida session monipuolisen astalotarjonnan.



Olen vuoroin vatsallani ja kyljilläni ja piiskaaminen sekä hengityksen estoleikit pääsivät alkuun. Ensitahdit antoi tsambok piiska, sitten oli vuorossa piikikäs lätkä. Tämän jälkeen minulle yllätys ja uusi tuttavuus. Sain tutustua sokkona tähän mysteeriseen piiskaan. Kädensija, joo... useampi lyhyehkö naru joiden päässä painavia piikikkäitä palloja. Piikit ovat teräviä eivätkä sormella painaessa jousta yhtään. Alkoi jännittämään. Helpotuin huomatessani kuinka kevyesti Villi-Ira käytti tätä pallopiiskaa ympäri kroppaani. Pakarat saivat osumansa vain aavistuksen voimakkaammin kuin muu kroppa ja heti tuli verta iholle. Minä se vain makoilen sokkona Iran siivotessa jälkiään. Kohta taas pidättelen hengitystä, kun sierainteni päällä on joko kädet tai tyyny. Hupun vetoketju raottuu ja saan näköni osittain takaisin.



Piikikäs lätkä alkaa paukuttaa vasenta reittä ja pakaraa Iran samalla kysyessä minulta jotain mitä en huomaa. "Onko kivaa" kysymys toistuu moneen kertaan solvauksilla maustettuna ja iskut kovenee ja jatkuu vain. Minä panen mykkäkoulun käyntiin. Anna tyttö paukkua vaan, siksi tänne tulinkin. Makaan oikealla kyljellä, joten iskut ovat täysin toispuoleisia ja saankin pian tarpeekseni.

- On kivaa kiltti tyttö! Hehee, sehän flippas! Ja pystyihän se vielä paukuttaa kovempaa ja nopeammin! ...Joo nyt riittää. On kivaa valtiatar! Oikea vastaus ja Ira hakee seuraavan piiskan. Saan nähdä puolikaaren muotoisen muovitetun metalliketjun ennen kuin näköoikeuteni viedään taas pois.



Kuten rakas vaimoni missä ikinä nyt lieneekään, sekä kaikkivaltiasharhoissaan tiuskiva valtiatar, niin myöskin turvasana on tänään lyhyt ja yksinkertainen. Eli vaimon etunimellä mennään Tiina. Ja nyt olen siihen valmis. Vaikka minua täällä viedäänkin kirjaimellisesti kuin pässiä narussa on tuo talon emäntä Villi-Ira myös oikeilla lauseilla johdateltavissa. Sinä kun olet tommonen kiltti tyttö, niin Hellä Aina Ilona tuli ekana susta tulee mieleen.



Ensimmäinen turvasana.



Sanotaan että tarkoitushakuisuutta oli havaittavissa, kun metalliketju pamahti reidessä aina samaan kohtaan. Kipu oli hirvittävä. Pahinta minulle on kuitenkin sokkona olo, kun mieleni alkaa nopeasti elämään omaa elämäänsä. Luovutin heti, kun olin varma ihon rikkoontuneen ja veren lentävän ympäri kämppää. Kiva olla joskus väärässä.
Vittuilija rankemmalla viihteellä


Jos tuo useamman turvasanan minusta irti tänään haluaa niin tämä menee ylitöiksi. Sanon tuon tietenkin ääneen ja Ira vain naurahtaa itsevarmasti, vapauttaa minut pöydästä ja istuttaa minut viereiseen keinuun päässäni edelleen se vitun nahkahuppu. Pysyn sokkona, kaikista raajoistani keinun metalliketjuihin sidottuna ja harmikseni huomaan ettei Ira saanut vielä ketjupiiskasta tarpeekseen.



Toinen turvasana.



Niin siitä ketjusta päästiin. Vihdoinkin. Samalla minulle valkeni etten tätä taistelua voita. Viides turvasana tulee väistämättä vastaan tämän session aikana. Vetoketju raottuu taas hieman ja saan nähdä mitä sieltä pöydältä taas haettiin. Sähköpiiska, vanha tuttu. Vetoketju takaisin kiinni ja pian on pääni taas sekaisin. Latausääni kertoo, että piiska on valmis iskemään. Ahdistun miettiessäni minne pamahtaa. Toinen reisi saa iskun ja keinun kahleet helisevät sätkystäni. Toinen latausääni ja sama piinallinen odotus. Vastakkainen reisi kärähti ja protestoin jo mylvimällä. Kipu on melkoinen, mutta pahinta on epätietoisuus mitä tapahtuu huppuni ulkopuolella.



Kolmas latausääni. Hengitys tihenee. Heilutan päätäni kuin kuvitellen löytäväni hupusta rakosen josta näkisin edes jotakin. Edelleen pamahti reiteen, nyt vain lähemmäksi kassejani. Näin koitti minun vuoro päästä testaamaan kartanon äänieristystä. Neljäs latausääni. Panen rimpuiluvaihteen päälle. Pysähdyn hetkeksi. En kestä.



Kolmas turvasana.



Luovutin niin nopeasti, että sain syystäkin suoraa palautetta. Pyydän työntämään sähköpiiskan takaisin sinne mistä tulikin ja pääsenkin siitä eroon. Pian on seuraava piiska paukuttamassa ympäri kroppaani ja huomaan rajojeni olevan liian lähellä. Pyydän