Viime yönä väsymys hiipi sieluni tyveen
Ja mursi sen kaikki sinetit.
En kyennyt enää pidättelemään
Kuohuvan henkeni vuolasta tulvaa.
Sinä kyselit silmieni kimalluksen syytä
Ja minä äkisti tahdoin perääntyä;
Jos rakastaisit minua oman paloni lailla,
Tietäisit tarkalleen sieluni liikkeet.
Me valvoimme yhdessä: sinä työsi parissa,
Minä yrittäen saada kyllikseni sinua.
Mutta vaikka kuinka koettelin itseäni
Kaikkosi lohtuni hetkestä toiseen.
Sinä kehotit minua syliisi lepäämään
Mutta tiedän: kiusoittelit vain.
Miksi antaisit ihmeiden tapahtua
Jos rakkautemme on oman sydämeni unta?
Ja mursi sen kaikki sinetit.
En kyennyt enää pidättelemään
Kuohuvan henkeni vuolasta tulvaa.
Sinä kyselit silmieni kimalluksen syytä
Ja minä äkisti tahdoin perääntyä;
Jos rakastaisit minua oman paloni lailla,
Tietäisit tarkalleen sieluni liikkeet.
Me valvoimme yhdessä: sinä työsi parissa,
Minä yrittäen saada kyllikseni sinua.
Mutta vaikka kuinka koettelin itseäni
Kaikkosi lohtuni hetkestä toiseen.
Sinä kehotit minua syliisi lepäämään
Mutta tiedän: kiusoittelit vain.
Miksi antaisit ihmeiden tapahtua
Jos rakkautemme on oman sydämeni unta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihana runo.
Pelkäsin että tämän hetkisten runojeni sävy on aivan liian synkeä, kun on kevätkin ja enemmän valoa.. Mutta sydämestä ne tulevat.