Eli kertokaas myöhäisherännäiset tai kaapissa kauan olleet, että miten olette kertoneet olevannekin lesbo?Kenelle kerroitte ensimmäisenä? Oliko teillä kenties jo suhde vielä kaapissa ollessanne? Odotitteko ensin sitä oikeaa, vai kerroitteko heti kun tajusitte asian?
Olen itse elin 30 vuotta heteron elämää uskonnollisen sukuni vuoksi. Nyt minun olisi korkea aika kertoa heille, jotta voisin koskaan elää vapaata elämää lesbona ja löytää elämänkumppanin. Mutta miten helvetissä sen voi tehdä? ”Tadaa, olenkin valehdellut teille koko ajan?!” Olisi ihanaa, jos voisi mennä ajassa taaksepäin, niin olisi voinut tehdä sen ulostulon siinä samassa rytäkässä teinikapinan kanssa.
Olen itse elin 30 vuotta heteron elämää uskonnollisen sukuni vuoksi. Nyt minun olisi korkea aika kertoa heille, jotta voisin koskaan elää vapaata elämää lesbona ja löytää elämänkumppanin. Mutta miten helvetissä sen voi tehdä? ”Tadaa, olenkin valehdellut teille koko ajan?!” Olisi ihanaa, jos voisi mennä ajassa taaksepäin, niin olisi voinut tehdä sen ulostulon siinä samassa rytäkässä teinikapinan kanssa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitähän seuraavaksi?
Mikä tuossa aloituksessa ärsytti sinua?
Kaapissa en ole koskaan ollut, ellen sitten itselleni. Olen nelikymppinen.
Sytyin erästä nasta kohtaan, enkä aluksi tajunnut itsekkään mistä kyse. Aluksi hänen etäisyytensä vähän ärsytti, sitten siitä tuli jännite. Rupesin ihailemaan hänen persoonaansa ja tajusin ihastuneeni. Jännite vain kasvoi. Todella ihastuin! Vieläkin on mielessä...
Ihastumisvauheessa puhuin asiasta, miehelleni (aluksi yhdessä nauratti, että musta on tullut lesbo, enään ei naurata, kun lesbous on tullut jäädäkseen, enkä tiedä kylenenkö ollenkaan mieheen...) äidilleni kerroin, velikin oli kuulemassa. Äitini oli aika hiljainen, hänen piti saada miettiä asiaa. Nyt vihjailee hyväksyviä juttuja. Veljeni kommentoi sarkastisesti, että se on syntiä, koska olen itse uskovainen ja ollut ennenmustavalkoinen 😅, siskoni hyväksyi tietty, hän on avarakatseinen, kertoi jos on nähnyt ihastukseni jossain. Hyvälle psykologi ystävälleni kerroin samaisessa teatteri esityksessä johon ihastukseni oli sattumalta tullut samaan aikaan, arvatkaa tuliko esityksen seuraamisesta mitään😅. Ystäväni suhtautui hyvin! Eräälle papille puhuin asiasta, joka tätä sateenkaariseksuaalisuuden asiaa pitää jonkinverran esillä työssään, hän oli iloinen kasvustani ihmisenä.
Tavallaan minun piti tulla itselleni kaapista ja siinä samalla kun jaoin elämääni lähimmille. En ole kyennyt hyväksymään aikaisemmin homoseksuaaleja, koska en ollut kokenut itse mitään. Nyt asia on ihan päivän selvä.
Ihastukseni oli yksipuolista, nyt pitäis ratkaista tuo mies asia. Lapset kuviossa niin ei helppo. Ehkäpä aika tekee tehtävänsä. Muulle lähipiirille kerron asiasta, jos tapaan vastavuoroisen ihastuksen jossain vaiheessa. Jokaisella on niin oma tapa tuoda asiat esille, itse olen muutenkin avoin ja en halua padota varsinkaan hyviä tunteita. Äidilleni kerroin ensin että olen ihastunut, en sukupuolta vaikka hänellä oli toki mies oletus. Luulisi, että läheiset iloisia, jos itse onnellinen, toki tuo uskovaisuus voi olla roplematiikka, mutta se on heidän ongelmansa ei sinun.
Meni taas vahingossa väärän viestin perään
Kiitos jakamisesta.
Kiitos kun jaoit kokemuksistani. :)
Minulla itseasiassa kävi samalla tavalla, että puitiin asiaa ensin silloisen mieheni kanssa. Olin pettänyt häntä tuttavani kanssa, johon olin tulisesti rakastunut. Hän ei jostain syystä kantanut minulle kaunaa. Samalla tavalla nauroimme, että ehkä hän teki minusta lesbon. :D No kerroin, että valitettavasti olen aina tiennyt olevani. Hän otti senkin hyvin. Ehkä koska suhde oli romanttisesti lopahtanut kuiviin hänenkin puolelta. Erottiin kavereina.
Meni silti vielä pari vuotta, että uskalsin kertoa kavereilleni. Elin yksin ja ajattelin, että taidan jäädä vanhaksi piiaksi. Mutta sitten eteeni tupsahtikin nainen ja se oli menoa! Koko suhteen ajan jahkasin ja jahkasin, miten kerron perheelleni. Olin pelkuri ja eihän se suhde voinut kaksoiselämänä enää jatkua. Joten olen taas alkupisteessä. Ja ymmärrän, että minun tulee kertoa perheelleni, ennen kuin voin lähteä uuteen suhteeseen. Jos sellaista joskus tulee.
Ap
Mulle se oli hämmentävää itsellekkin tajuta kuinka paljon virtaa ja energiaa saa kun näkee sitä ihastusta, sitten tajuta omia jättisuuria freudilaisia lipsahduksia, huokailla miten ihana toinen on ja sitten tajuta olevansa ihan lesbo. Tavallaan mun ”kaapista tulo” tapahtui vain aitona itsenäni olemalla ja samaan aikaan puhuin ne asiat ulos miehelle ja läheisille, kun ne tapahtui.
Niitä freudilaisia lipsahduksia olen ajatellut, että en olisi ikimaailmassa antanut tulla ulos suustani, jos olisin ollut tietoisempi mitä mulle tapahtui, en olisi uskaltanut. Työpaikan porukasta saattoi jotkin tajuta mua ennen, että ole lesbo.
Kuka nainen haluaa olla kanssasi kun olet niin kovasydäminen että ihastuksen vuoksi olet valmis hylkäämään ihmisen joka rakastaa sinua. Varmasti täysin vilpittömästi toisin kuin sinä ja on halunnut kanssasi lapsetkin. Särjet puolisosi sydämen täysin vailla omantunnon kolkutusta.
Mieheni on hyvä ihminen, hän jos kuka ansaitsisi rinnalleen enempi kaltaisensa, työmyyrän. Olen kipuillut seksuaalisen yhteensopimattomuutemme kanssa monen monta yksinäistä vuotta. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää kaikkia asioita kenenkään suhteesta, vaikka jotkin asiat tuotaisiinkin esiin näennäisen kepeällä vireellä.
Valitettavasti jokainen vastaa itse omasta sydämestään. Ei kenenkään kuulu uhrata elämäänsä toisen rakkauden tai sydämen särkemisen vuoksi jos ei itsestä siltä tunnu. Toihan on ihan absurdi ajatus. En itsekään haluaisi että minun kanssa ollaan vain sen vuoksi ettei haluta särkeä sydäntä vaikka oma sydän on oikeasti ihan toisaalla.
Kyllä sen parisuhteessa vaistoaa ettei kaikki ole hyvin, jos toisen ajatukset on muualla ihastus mielessä. Toki ihastus voi ohi mennä vaan ellei mene...
Nimenomaan. Omaa sydäntään kun ei voi säädellä. Toki voi toimia sydämensä vastaisesti mutta mitä tai ketä se palvelee?
Helpointa on ensin tutustua muihin lesbo/bi-naisiin kaverimielessä ja etsiä vertaistukea. Ystäville kertominen on matalamman kynnyksen askel. Perheelle voi kertoa myös siinä vaiheessa, kun on tavannut jonkun ja alkaa seurustella, silloin on konkreettisempaa ja uskottavampaa, eikä niin helposti kyseenalaisteta eikä tarvitse puhua seksuaalisuudesta, mikä voi olla vaikea aihe.
Kiitos. Tämä muihin tutustuminen onkin nyt ensimmäisenä mun listalla. En tosiaan tunne ketään vähemmistöön kuuluvaa sen paremmin. He ovat sellaisia tutun tuttuja. Suurin osa ystävistäni elävät miehiensä ja lastensa kanssa. Ja entinen naisystävänikään ei ollut mukana ” skenessä”.
Onneksi kuitenkin muutama sinkkukaverikin tällä hetkellä löytyy, ja yksi heistä onkin luvannut minulle seuraa erääseen ”matalan kynnyksen paikkaan”, kun tämä korona on ohi. :)
Minä en ole myöhäisherännyt, mutta minusta sinä et ole valehdellut kenellekään, semmoinen ei ole valehtelua, jos kerran ei ole itsekään tiennyt, ja mitä sitten, jos olisitkin valehdellut uskonnollisille sukulaisille, jos he ovat omalla käytöksellään tehneet kertomisen mahdottomaksi, niin vika on minusta heissä, eikä sinussa, eli syyttäkööt itseään. Minä olen kuullut monesta vastaavasta tilanteesta, niistä kyllä kuulee näissä kuvioissa, joissakin sukulaiset ovat vähitellen omaksuneet asian, mutta kaikilla valitettavasti ei, jotkut ihmiset vaan on semmoisia kapeakatseisia ja rajoittuneita.
Niin, nyt minä huomasin, että oletkin aina tiennyt, mutta ei se muuta tämmöistä asiaa miksikään, jos joku ihminen tekee avoimen keskustelun omalla käytöksellään mahdottomaksi, niin semmoinen ihminen ei voi odottaa muiden kertovan itselleen mitään, eli sinä ap olet tässä jutussa uhri, eikä sukulaiset.
Kiitos tästä kommentista! Tuo on totta ja hienosti muotoiltu! Olen itse todella huono pukemaan ajatuksiani sanoiksi.
Ap
Tämä mun vastaus on nyt ihan hervoton. Mitä jos heittäytyisi yhtä mahdottomiksi kuin uskovat ja sanoisi vaan ihan räävittömän rajuja kommentteja...samalla mitalla. Hyökkäys paraspuolustus mentaliteetilla esim: ”rakastan kirkkoveneitä”. tai ei mikään maailmassa ole kauniimpaa kuin naisten välinen rakkaus. Ajatusleikkinä hervoton, eikö Raamatussa sanota, että vastaa heille heidän hulluutensa mukaan.
Yhtenä vaihtoehtona tuo sopisi persoonalleni ihan hyvinkin. :D
Raamatun oppeja kyllä löytyy takaisin iskuiksi vaikka millä mitalla.
Siinä antaisit heille heti eteen heiden oman ongelmansa lähimmäisenrakkaudesta. Et suostuisi kumartelemaan tai kieltämään osaa itsestäsi.
Oikeasti kannattaa olla lempeä, ei näitä asioita voi välttämättä käsittää, vaikka haluaisi, jos on kovin vahvat mustavalkoiset uskonnolliset vaikuttimet syöpynyt ajattelumalliin , itse opin ymmärtämään vasta kun ihastuin sydänjuuriani myöden naiseen. Uskovilla nämä asiat on niin sidoksissa tunteisiin, omaantuntoon ja vilpittömään haluun elää synnyttämästi.
Voi tehdä kipeää, mutta varaudu etteivät välttämättä koskaan tule hyväksymään elämäntapaasi. Ei voi tietää, hiljalleen saattavat alkaa prosessoida asiaa, vaikka aluksi kieltäisivät sen. Rukoillaan heille sydämen maaperän pehmenemistä ja viisautta, että Jumala puhuisi heidän sydämiin ja valmistaisi heitä kuulemaan asian🙏 Ja sinulle voimia ja rohkeutta elää omannäköistä elämää, se on lahja!
Mitä nuorempana tulet ulos kaapista ja alat elää rohkeasti omanlaista elämää, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on löytää sopiva nainen, etenkin jos sinulla ei ole lapsia hidasteena. Valitettavasti vapaiden valikoima pienenee vuosi vuodelta ja monilla vanhemmilla lesboilla voi olla enemmän traumoja erojen myötä, päihdeongelmia ja haluttomuutta asettua millään tavalla tavalliseen parisuhteeseen. Tasapainoiset tavalliset naiset eivät puissa kasva.
Tämäpä juuri! Joten siksi juuri tämä aloitus.
Ap