"Haluatko kuulla mitä todistaa uskonnollinen kokemus?", kysyi joku tuossa toisessa ketjussa. Minä ainakin haluan kuulla.
Ajattelin että jos arkiselle uskolle myös annettaisiin oma ketjunsa, kun ihan asiallista pohdiskelua ollut näistä suurista asioista ja kysymyksistä tälläkin foorumilla.
Jos muistelen vuosikymmenten taa, niin herralla peloteltiin tiuhaan vielä meitä 60 luvulla syntyneitä tuonne vuoteen 1981 paikkeille saakka meilläpäin Hämeessä. Herranpelko muuttui jumalanpelosta sitten poliittisten herrojen peloksi, mutta kai se iso herra vieläkin vaikutti taustalla.
Vaikkei meidän kotiseutu ollut mitenkään erityisen uskonnollista, niin kyllä monien vanhemmat siteerasivat Raamattua ja kymmentä käskyä, eikä me ipanat kyseenalaistettu vanhempien ohjeita ennen uhmaikiä, eikä sittenkään ääneen. Herranpelko eli meissä vahvana perintönä.
Vielä lukiossa oli pari harrasta uskovaista, jotka kertoilivat tarinoita Raamatusta ja tosielämästä. Jotkut tarinat upposivat ja jotkut haiskahti vähän liikaa pakkosyötöltä. "Jos teet näin niin sinulle käy noin".
Perhepappimme, joka kastoi lapsemme, on hieno persoona ja oli todellinen henkinen tuki siinä perhearjessa. En moiti enkä epäile millään tavalla ev.lut kirkon merkitystä sekä meidän että meidän lastemme kasvatuksessa.
Ei tarvinnut uskoa välttämättä Jumalaan, Jeesukseen eikä Raamatun sanoihin, mutta se yhteisöllinen, hyvään tähtäävä lämminhenkinen taustavoima oli aina läsnä ja kyllä ne perheraamatut hyllyssä on tänä päivänäkin.
Kotonani 100 vuotta vanhan pöytätasoni hyllyssä tököttää mummon minulle antama 160 vuotta vanha perheraamattu, nahkakantinen 35x40x14cm ja painaa nelisen kiloa. Se siirtyy vanhimmalle pojalleni jossakin vaiheessa ja hänkin sitä osaa arvostaa.
Sitten tuohon käytännön uskoon, mikä merkitys sillä on aivan kaikkeen.
Jos et usko itseesi jossakin tekemisessä, se ei tule todennäköisesti onnistumaan. Uskon puute estää usein edes yrittämästä.
Jos uskot varmasti epäonnistuvasi, niin on melkoisen varmaa että epäonnistut. Et edes yritä parastasi tai et uskalla kokeilla ollenkaan.
Jos et usko mihinkään, vaan olet tunnekylmä, sinusta puuttuu se sisäinen voima ja se viimeinen pinnistys, vaikka kuinka olisit valmistautunut.
Esimerkiksi huipputasolla urheilussa, musiikissa, oopperassa ja vaikka baletissa ei riitä pelkkä harjoittelu ja geenit. Tarvitaan henkistä voimaa, spiriittiä, tsemppiä, asennetta, sisäistä voimaa tai millä nimellä sitä halutaan kutsua.
Jokainen meistä tietää mikä voima voi olla kannustavilla sanoilla, ilmeellä, pelkällä nyökkäyksellä tai pienellä kosketuksella. Jokainen ymmärtää että se mekanismi ei ole mekaaninen eikä fyysinen, vaan henkinen.
Jokainen tietää mikä merkitys voi olla myös negatiivisilla teoilla ja sanoilla. Niistä jää tekijälle ja sanojalle paha karma päälle tavalla tai toisella. Se on ihmiseen sisään rakennettu se synnin taakka. Sen poistamiseen pitää tehdä töitä ja hyvitystä.
Ajatuksella on suuri voima ja se yhdistettynä henkeen tuottaa yhdessä sen spiriitin, valon tai ihan mitä vaan mihin se ikinä valjastetaan. Jokainen voi harjoittaa itsessään tuota kombinaatiota ja mitä valmiimpi se on niin sitä vähemmän tarvitaan rationaalista ajattelua.
Sitä tilaa voi kutsua sitten vaikka nimellä uskonnollinen hurmostila tai valaistuminen. Asioiden edelle meneminen ei johda maaliin. Maalia voi kutsua myös tilanteen hallinnaksi, elämän hallinnaksi tai mikä se tavoite on.
Itse olen kaukana omista tavoitteistani, mutta se auttaa että tiedän mitä ne on ja millä työkaluilla niihin on mahdollista päästä. Askel kerrallaan.
Koska me ollaan energiaa kaikki tyynni ja verkostoituneita ja lomittuneita, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Älkää vähätelkö omaa merkitystänne kaikkeen eikä myöskään liioitella.
Siteeraan lopuksi taas "Paluu viattomuuteen" Enigman laulun sanoja: "Älä pelkää olla heikko, äläkä ole liian ylpeä voimistasi. Katso sydämeesi ystäväni ja voit palata takaisin omaan itseesi ja palata viattomuuteen"
Silloin on synnin taakat poissa 8)
Ajattelin että jos arkiselle uskolle myös annettaisiin oma ketjunsa, kun ihan asiallista pohdiskelua ollut näistä suurista asioista ja kysymyksistä tälläkin foorumilla.
Jos muistelen vuosikymmenten taa, niin herralla peloteltiin tiuhaan vielä meitä 60 luvulla syntyneitä tuonne vuoteen 1981 paikkeille saakka meilläpäin Hämeessä. Herranpelko muuttui jumalanpelosta sitten poliittisten herrojen peloksi, mutta kai se iso herra vieläkin vaikutti taustalla.
Vaikkei meidän kotiseutu ollut mitenkään erityisen uskonnollista, niin kyllä monien vanhemmat siteerasivat Raamattua ja kymmentä käskyä, eikä me ipanat kyseenalaistettu vanhempien ohjeita ennen uhmaikiä, eikä sittenkään ääneen. Herranpelko eli meissä vahvana perintönä.
Vielä lukiossa oli pari harrasta uskovaista, jotka kertoilivat tarinoita Raamatusta ja tosielämästä. Jotkut tarinat upposivat ja jotkut haiskahti vähän liikaa pakkosyötöltä. "Jos teet näin niin sinulle käy noin".
Perhepappimme, joka kastoi lapsemme, on hieno persoona ja oli todellinen henkinen tuki siinä perhearjessa. En moiti enkä epäile millään tavalla ev.lut kirkon merkitystä sekä meidän että meidän lastemme kasvatuksessa.
Ei tarvinnut uskoa välttämättä Jumalaan, Jeesukseen eikä Raamatun sanoihin, mutta se yhteisöllinen, hyvään tähtäävä lämminhenkinen taustavoima oli aina läsnä ja kyllä ne perheraamatut hyllyssä on tänä päivänäkin.
Kotonani 100 vuotta vanhan pöytätasoni hyllyssä tököttää mummon minulle antama 160 vuotta vanha perheraamattu, nahkakantinen 35x40x14cm ja painaa nelisen kiloa. Se siirtyy vanhimmalle pojalleni jossakin vaiheessa ja hänkin sitä osaa arvostaa.
Sitten tuohon käytännön uskoon, mikä merkitys sillä on aivan kaikkeen.
Jos et usko itseesi jossakin tekemisessä, se ei tule todennäköisesti onnistumaan. Uskon puute estää usein edes yrittämästä.
Jos uskot varmasti epäonnistuvasi, niin on melkoisen varmaa että epäonnistut. Et edes yritä parastasi tai et uskalla kokeilla ollenkaan.
Jos et usko mihinkään, vaan olet tunnekylmä, sinusta puuttuu se sisäinen voima ja se viimeinen pinnistys, vaikka kuinka olisit valmistautunut.
Esimerkiksi huipputasolla urheilussa, musiikissa, oopperassa ja vaikka baletissa ei riitä pelkkä harjoittelu ja geenit. Tarvitaan henkistä voimaa, spiriittiä, tsemppiä, asennetta, sisäistä voimaa tai millä nimellä sitä halutaan kutsua.
Jokainen meistä tietää mikä voima voi olla kannustavilla sanoilla, ilmeellä, pelkällä nyökkäyksellä tai pienellä kosketuksella. Jokainen ymmärtää että se mekanismi ei ole mekaaninen eikä fyysinen, vaan henkinen.
Jokainen tietää mikä merkitys voi olla myös negatiivisilla teoilla ja sanoilla. Niistä jää tekijälle ja sanojalle paha karma päälle tavalla tai toisella. Se on ihmiseen sisään rakennettu se synnin taakka. Sen poistamiseen pitää tehdä töitä ja hyvitystä.
Ajatuksella on suuri voima ja se yhdistettynä henkeen tuottaa yhdessä sen spiriitin, valon tai ihan mitä vaan mihin se ikinä valjastetaan. Jokainen voi harjoittaa itsessään tuota kombinaatiota ja mitä valmiimpi se on niin sitä vähemmän tarvitaan rationaalista ajattelua.
Sitä tilaa voi kutsua sitten vaikka nimellä uskonnollinen hurmostila tai valaistuminen. Asioiden edelle meneminen ei johda maaliin. Maalia voi kutsua myös tilanteen hallinnaksi, elämän hallinnaksi tai mikä se tavoite on.
Itse olen kaukana omista tavoitteistani, mutta se auttaa että tiedän mitä ne on ja millä työkaluilla niihin on mahdollista päästä. Askel kerrallaan.
Koska me ollaan energiaa kaikki tyynni ja verkostoituneita ja lomittuneita, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Älkää vähätelkö omaa merkitystänne kaikkeen eikä myöskään liioitella.
Siteeraan lopuksi taas "Paluu viattomuuteen" Enigman laulun sanoja: "Älä pelkää olla heikko, äläkä ole liian ylpeä voimistasi. Katso sydämeesi ystäväni ja voit palata takaisin omaan itseesi ja palata viattomuuteen"
Silloin on synnin taakat poissa 8)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elokuvassa "Grey" sankari on lopussa yksin, matkalla suden suuhun ja sanoo sanat taivaalle jotka monelle hädässä olevalle tulee mieleen.
"Tee jotakin. Tee jotakin senkin teennäinen ja petollinen runkku. Tee jotakin, antaa tulla, todista se! Vitut uskosta, todista se, ansaitse se usko! Näytä jotakin aitoa! Tarvitsen sitä nyt, enkä myöhemmin! Nyt. Tee se nyt niin uskon sinuun kuolemaani saakka! Vannon sen, haastan sinut!"
Mutta puut ne vain huojuivat tuulessa ja taivas oli harmaa. Ei tullut Jeesus eikä Jumala hätiin. Eipä siinä sitten muuta kuin suden suuhun. Ei pelastanut usko eikä tuonut edes lohtua. Mitä virkaa siis on sellaisella Jumalalla joka ei oikeasti auta?
Minäkin voin omalta osaltani kertoa, että uskonnollinen kokemus voi olla mielenkiintoinen asia..Koska kuitenkin erilaisia mystisiä kokemuksia voi saada eri lähteistä, niin niiden kanssa kannattaa olla tarkkana..
Sain avun omaan elämääni Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen sanansa on kirjoitettu Raamattuun, ja kun kuka ihminen tahansa ottaa Jeesuksen vastaan omana pelastajanaan, niin hän saa syntinsä anteeksi. Uusi valo syttyy elämään ja alkaa nähdä asiat uudella tavalla. Kaikkien vaikeuksien keskellä saa turvata Jumalaan ja luottaa hänen apuunsa. Kenellekään ei ole luvattu helppoa tietä, mutta kun saa armosta kulkea Jeesuksen kanssa matkaansa, niin tietää ettei eksy tieltä, koska Jeesus on tie, totuus ja elämä..