Hei!
Minulla on reilun viikon ikäinen tyttö ja kyselisin muilta, kuinka pitkät imetysvälit teidän vastasyntyneillä on. Tyyttö kun saattaa olla yli viisikin tuntia syömättä
Minulla on reilun viikon ikäinen tyttö ja kyselisin muilta, kuinka pitkät imetysvälit teidän vastasyntyneillä on. Tyyttö kun saattaa olla yli viisikin tuntia syömättä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos vauvasi on täysiaikainen ja virkeä niin tuo viisi tuntia on luullakseni ihan ok, kunhan ei jatkuvasti ole niin pitkiä välejä, vaan joskus ainoastaan. Jos epäilet ettei ole lähtenyt paino nousuun niin soitapa vaikka neuvolaan ja kysy neuvoa. Oma vauvani oli 4vk ennenaikainen, niin häntä piti herätellä syömään kolmen tunnin välein, ja myöhemmin itse heräsi aina samalla välillä syömään.
oli heti laitoksella seitsemän tuntia syömättä. Kuukauden ikäisenä nukkui jo 12 tunnin yöunet. Kasvoi koko ajan hyvin, vaippa kastui säännöllisesti jne, joten oletin kaiken olevan kunnossa.
Toinen taas nukkui 2-viikkoisena 10 tunnin yöunia. Samoin kasvoi hyvin ja pissiä tuli jatkuvasti.
Nyt pojat jo isoja, terveitä ja villejä.
Kyllä terve, normaaliaikainen lapsi osaa syödä tarpeekseen.
Heippa!
Kovasti vaihtelee tuo väli meidän 3-viikkoisella pojalla. Pisin väli on ollut viisi tuntia, ja sekin vain yhden ainoan kerran. Tavallisesti syö noin 3 tunnin välein, usein tosin tuotakin tiheämmin. Viime yönä heräsi kahden tunnin välein syömään. Eikös vauvoilla ole niitä tiheämmän syömisen kausia, jolloin tiheällä syömisellä lisäävät maidon tuotantoa tarpeisiinsa? Luulisin että tuo viime öinen tiheä tankkaus olisi ollut juuri sitä. Kateellisena luin tuota tekstiä jossa noin pienet muksut ovat nukkuneet noin mahdottoman pitkiä yöunia, täällä on kyllä jääneet unet vähiin.. No mutta kun ikää tulee lisää ja muodostuu jonkinlainen vuorokausirytmi, niin eiköhän se siitä..
Terveydenhoitajan mielestä viisi tuntia on maksimi pienellä vastasyntyneellä imetysväliksi. Herätin vauvan syömään viiden tunnin välein jos oli yö. Päivällähän unet ovat lyhyemmät.
Mulle jäi sairaalasta "trauma".. ei siinä mitään että väkisin lypsettiin ja opetettiin vauvaa rinnalle (maito ei meinannu nousta eikä vauva saanu liian pienistä ja kiinteistä rinnoista kii), eikä siinäkään että tasan 4 tunnin välein herätettiin vauva samaan rumbaan (vauva oli täysiaikainen ja reilusti yli 3 -kiloinen).
Syötöt mun täytyi kirjata paperille, kellonajat, kumpi rinta, paljonko mahdollisesti annettu lisämaitoa. Jotkut hoitajat sanoi et yöllä voin pitää pidempää syöttötaukoa ellei vauva herää. Eräskin aamu tuli "ihana" hoitaja työvuoroon kello 7. Imetin just vauvaani, ja hoitaja katsoi paperista mun merkinneen edelliseksi syöttöajaksi klo 2 yöllä. Katsoi mua todella tiukkana ja kysyi ilkeästi onko vauva todella ollut VIISI tuntia syömättä?! Selitin varovasti, että se oli ollut rinnalla vielä 3 jälkeen yöllä, se syö niin kauan.. koska koko ajan pitää herätellä tai se lopettaa. Tää on tosi sekavaa, en vieläkään tiedä oliko se oikein vai väärin, mut vauva sai nukkua välillä vain pari tuntia, koska söi 1-2 tuntia, ja syötön aloituksesta piti laskee 4 tuntia et sai paperiin oikeat kellonajat että on antanut rintaa tarpeeksi usein. Ja koko sairaalassaoloaikana vauva ei kertaakaan herännyt itse rinnalle.
Kun päästiin kotiin, mulle oli teroitettu et 4 tunnin välein kotonakin syötettävä, vauva piti vaan herättää. En uskaltanut kyseenalaistaa tuota neuvoa, vaikka tiedän, että aina ei tarvi kaikkea ammattilaisilta kuultua uskoa. Yhtenä päivänä en sitten vaan enää hennonnut herättää sikeästi nukkuvaa vauvaa kesken unien.. se oli nukkunut 5 tuntia ja mä valvoin vieressä melkein paniikissa ja pelkäsin et aiheutan sille kärsimystä kun ei oo saanu ruokaa "oikeaan" aikaan. Soitin äidilleni ja kysyin voinko antaa vauvan nukkua vaan kunnes ite herää.. äiti sanoi että ilman muuta annat nukkua, kyllä se tietää koska on nälkä. Silti pelotti, niin selkäytimessä mulla oli ne syöttövälit.
Sairaalassa eräskin hoitaja sanoi mulle, että vauva saattaa nukkua nälkänsä ohi ellei herätä, eli sillä on liian nälkä, eikä sen fyysiset voimat sitten riitä heräämiseen ja ruoan pyytämiseen! Mä en oo tyhmä, mutta siinä tilassa miten herkkä olin, otin kaiken tosissani. En oo kyllä ikinä kuullut että ihminen olisi kuollut nälkään, koska ei ole herännyt syömään..
Se "trauma" mulla on se, etten haluaisi imettää. Alusta asti jokainen kerta pelotti, jos vauva ei saa multa tarpeeksi ruokaa. Siis siitä alusta asti, kun hoitajat alko opastaa menetelmillään.. Aina imettäessä mulla on paha, epätoivoinen olo, tuntuu että vauva on saanu kärsiä mun takia.
Ihan hassua vuodattaa tää yhtäkkiä tähän keskusteluun.. tuntuu vaan vieläkin niin sekavalta tuo sairaalassaoloaika, se oli mulle shokki miten inhottavaa siellä voi olla. Odotin ihania ensipäiviä oman vauvani kanssa, mutta en muuta halunnutkaan kuin kotiin sieltä. Ja kun kotiin vihdoin pääsin, aloin pelätä hysteerisesti olenko tosiaan niin avuton kuin alkoi sairaalassa tuntua. Muutaman päivän ajan kotona merkitsin itselleni kellonaikoja ylös koska oon syöttänyt vauvaani, etten vaan tapa sitä nälkään.. voi apua miten tyhmä olin.. tekis mieli käydä lyömässä erästä hoitajaa, niin huonoksi äidiksi tunnen itseni sen ilmeiden ja sanojen vuoksi! Vaikka järjellä tiedän, että sen perusteella en ole huono äiti, miten huonosti tuo imetys mulla alkoi.
Osuipa sinulle v....maisia hoitajia. Jotkut ovat niin leipääntyneitä työhönsä, että eivät muista olevansa töissä erittäin herkkien, juuri synnyttäneiden äitien kanssa, joiden hormonit heittelevät mieltä ilman syytäkin laidasta laitaan.
Ikävää on, että sinulle jäi sellainen epävarma olo lapsesi syöttämisestä. Minunkaan kuopukseni ei meinannut alussa alkaa imemään ja häntä jouduttiin myös herättelemään syömään, mutta se syöminen alkoi kuitenkin luonnistumaan jo sairaalassa, joten kotona ei tarvinut enää herätellä sitä varten. Aivan vastasyntyneiden vauvojen kanssa se voi aluksi olla sellaista, että ovat vähän uneliaita, joten syöttämistä joutuu vähän katsomaan kellon kanssa, etteivät verensokerit pääse turhaan laskemaan, jolloin vauva ei välttämättä jaksa herätä niin hyvin. Todella typerää, että sinulle ei kerrottu, kuinka kauan sitä kellon kanssa syöttämistä oli tarkoitus jatkaa. Sehän ei ole tarpeellista enää siinä vaiheessa kun imetys on lähtenyt kunnolla käyntiin, siis terveillä, täysiaikaisilla vauvoilla.
Jos vain jaksat, niin lähetä jossakin vaiheessa palautetta kyseiseen sairaalaan. Ehkä siellä muistutettaisiin taas kaikille hoitajille, että he toimisivat tilanteeseen sopivalla tavalla ja muistaisivat ne synnyttäneen äidin erittäin herkät mielialat.
missä sairaalssa olet ollut... Itselläni nimittäin juuri samanlainen kokemus ensimmäisen lapseni imetyksestä sairaalassa. Silloin jopa mietin, että jättäisinkö kokonaan imettämättä, ku ei siitä näköjään tuu mitään. Imetys alkoi kuitenkin sujumaan ihan hyvin sitten kotona. Toinen lapseni syntyi sitten eri paikassa, eikä mitään tuollaista ollut.
Synnytin oulun yliopistollisessa sairaalassa. En ollut kuullut paikasta saati hoitajista pahaa sanaa, joten yllätyin kovasti vastaanotosta. Ikävää oli sit sekin, et vauvan isä sai vierailla vain 1,5h/päivä luonamme. Mut onneksi pääsin 4 päivän jälkeen oman kodin rauhaan.. Olen myös kiitollinen hyvistä, kannustavista kätilöistä, heidän ansiostaan en jännitä mahdollisia tulevia synnytyksiä ollenkaan niin kuin tätä ensimmäistä :)
Tosin en tiedä voisinko hyvin mielin mennä samaan sairaalaan enää 'hoidettavaksi'.
Mun kohdalle sattui sairaalassaoloaikana yks kätilö, joka otti oikeen elämäntehtäväkseen kytätä mun syöttövälejä. Se teki alusta alkaen selväksi, että kolmen tunnin välein vauvaa on syötettävä vaikka vauva nukkuis kuinka sikeästi. Vauva oli syntyessään yli kolmikiloinen ja täysin terve. Yhtenä iltana sairaalassa yks toinen kätilö sanoi mulle, ettei sun todellakaan tarvistse vauvaa yöllä herättää kolmen tunnin välein rinnalle, jos se nukkuu hyvin. Tein siis työtä käskettyä ja olin jotenkin huojentunut siitä, ettei tarvinnut kytätä kelloa ja väkisin herätellä nukkuvaa nyyttiä syömään kolmen tunnin välein. Ja vauva nukkuikin viisi tuntia. Aamulla sain kuulla kunniani tältä "kolmen tunnin syöttövälit" -kätilöltä, koska viisi tuntia oli vierähtänyt edellisestä syötöstä. Kätilö halusi mitata vauvalta verensokerin varmistaakseen, etten ole aiheuttanut vauvalleni vakavaa haittaa tällä uppiniskaisella käytökselläni. No, hieman matalahan se oli joten entistä tiukemmin mulle teroitettiin sitä kuinka kolmen tunnin väli on maksimi ja siitä ei lipsuta. Ihmettelin tätä sitten toiselle kätilölle, että miten täällä saattaa ohjeet muuttua ihan sen mukaan kuka kätilöistä sattuu paikalla olemaan, niin ei hän siihen osannut muuta sanoa kuin että meillä kaikilla on vähän erilaiset näkemykset näistä asioista..
Eli onpas todella helppoa ensisynnyttäjänä poimia sadasta erilaisesta ohjeesta juuri se oikea, kun aina joku on sitten eri mieltä ja antamassa uusia parempia neuvoja. Tämän vuoksi otin itse maalaisjärjen käyttöön ja annoin vauvani nukkua sen aikaa kun nukkui ja heräsi kyllä itse nälkäänsä ja oikein hyvin on mennyt. Kotiin päästyämme huokaisin helpotuksesta, eikä mitään ongelmia ole ilmennyt. Hyvin on vauvalle ruoka maistunut, eikä ole nukkuessaan nälkään kuollut...
niin, että sinulla oli alle 37 viikkoinen lapsi, sinulla oli raskausdiabetes tai sitten jokin muu syy, miksi lapsesi oli ns." kolmetuntinen". Eli tuntuisi olleen sokeriseurannassa. Se taas perustuu vauvan voinnin varmistamiseen ja lääkärin antamiin määräyksiin hoitajille.
Hoitajan tehtävä on toteuttaa lääkärin antamat ohjeet. Jos et ymmärrä miksi jotakin asiaa tehdään, sen perusteita voi kysyä hoitajilta ja lääkäriltä kunnes ymmärrät.Tätä ei yleensä kerrota piireissä joissa vain imetys on tärkeää.
Yleensä lapsi pystyy näin hoidettuna (syötöt 3 tunnin välein) korjaamaan verensokerinsa 1-5 päivässä ja siten muilta vaurioilta vältytään. Osa lapsista joudutaan siirtämään 2 tunnin sytöttöihin ja osa menee tarkkailuun ja sokeritipalle kunnes tilanne rauhoittuu. Tosi paskamaisia hoitajia....
No siinähän se ihmetys onkin, ettei ollut mitään "syytä", miksi tämän kätilön mukaan täytyi pitää kiinni kolmen tunnin syöttöväleistä. Vauva ei ollut alle 37-viikkoinen, minulla ei ole diabetestä, raskaus sujui täysin normaalisti ja ilman komplikaatioita. Olisin toki ymmärtänyt tämän asian jos kätilöllä olisi ollut perusteita, miksi kolmen tunnin välein on syötettävä. Toinen kätilö ihmetteli, että miksi minun vauvalta tarvitsee mitata verensokeria ja sanoi, ettei itse ainakaan aio sitä mittailla kun ei näe sille mitään syytä.. No, se täytyy onneksi todeta, että yhtä lukuunottamatta kaikki kätilöt olivat todella kultaisia ja asiansa osaavia, ja kaikille heidän antamilleen ohjeille ja neuvoille sai hyvät perusteet niin halutessaan. Meitähän on moneen junaan..
myös väärin ymmärrys kätilön puolelta, ellei sitten ollut kyse kellastuvasta vauvasta tai jos paino ei ole kehittynyt oikeaan suuntaan.
Virtsamäärä jos jää pieneksi tai puuttuu,kertoo että ei ole nestettä mistä pissata. Näistä kai ei ollut kyse, sillä näiden takia ei verensokeria tarvitse ottaa, mutta lisäruoka/ lisä imetys voi korjata tilanteen. Onnea kuitenkin teille vauvasta ja kiva että oli niitä kivojakin meitä.
Ensi kerralla miu meinaan pitää oman pääni, ja imetellä ihan omaan tahtiin. En tod. aio merkkialla mitään kellonaikoja ylös.
Tsempii, aika haavat parantaa!
jokainen lapsi on yksilö joten ei voi verrata muiden vauvojen syöntiväliä tai muuta vastaavaa,vauva määrää itse syömistahtinsa ja jotkut vauvat syövät ja pärjäävät syömällänsä maidolla pidempään.
Anna imeä aina, kun kitisee.
Vähitellen välit pitenevät, mutta aluksi tosi tiuhaan, kun masu on pieni ja vauva lähettää siulle maitotilausta. Viisi tuntia ok yöllä, jos ei itke. Päivällä aika pitkä väli. Onko hän tyytyväinen?