jokin mukava, hyvää mieltä tuova muisto omasta elämästä. Laitoin tämän aloituksen ihan siksi, kun on niitä ikäviä muistoja kaikilla paljonkin niin jotain hyvää ja mukavaa myöskin.
Kaikille palstalaisille oikein hyvää alkavaa päivää. Pidetään mieli korkealla karanteenissakin. Ja onhan meillä tämä palsta johon voi tulla kirjoittamaan kuulumisia. Voi tulla tekemään uuden aloituksen.
Kaikille palstalaisille oikein hyvää alkavaa päivää. Pidetään mieli korkealla karanteenissakin. Ja onhan meillä tämä palsta johon voi tulla kirjoittamaan kuulumisia. Voi tulla tekemään uuden aloituksen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoita ihmeessä oma muistosi, miksi vaan muilta pyydät?
Hauska juhannusaamuinen muisto aurinkoisella verannalla! Oli vietetty vanhimman tyttäreni häävastaanottoa Sipoossa, johon naisväki olimme valmistaneet tarjottavaa sen seitsemää sorttia. Puimaladossa oli tanssittu auringon nousuun asti, lintujen liverrellessä pihakoivuissa.
Hääpari ja valtaosa suvusta olivat jo lähteneet koteihinsa, kun aikaisin aamulla kuljin järjestelemässä paikkoja kuntoon.
Kuulin keskustelua verannalta, ja eikös siellä aamuauringossa istuneet isäni, mieheni, poikani appiukko ja eräs työtoverini, joka halusi kokea maalaishäät.
Huvittava oli näky, kun miehet innokkaasti keskustelivät politiikasta, olivat hakeneet olutta ja venäläisen sillivadin keskellä pöytää, josta halukkaasti napsivat smetanan peittämiä sillinpaloja,..
Lupasivat keittää aamukahvitkin, joten pääsinhän muutamaksi tunniksi nukkumaan!
Näin vapun lähestyessä tulee mieleen yhteiskoulun juhlasalissa pidettävä jokavappuinen mieskuoron konsertti, jota kuuntelemaan menimme koko perheen voimin keväisen juhlavasti pukeutuneina. Isä lauloi kuorossa, soolo-osiakin, ja miten komealta hän näyttikään vaaleassa kesäpuvussaan. Äidinkin silmät säteilivät, varsinkin kun miehet lauloivat aina myös serenadin, "Hän kulkevi kuin yli kukkien" tai "Minä laulan sun iltasi tähtihin". Sain laittaa valkeat polvisukat ja kesäkengät, vaikka joskus oli vielä koleaa, useimmiten oli uusi koulun kevätjuhliin tehty mekko ensi kertaa päällä.
Konsertin väliajalla sai puffetista simaa, kahvia, munkkeja , tippaleipiä ja kerran jotain höttöistä ihanuutta, jonka nimeä en tiennyt ja jonka välttämättä halusin. Se oli rosetti, jonka tekotapa kiehtoi, äiti ei sellaisia valmistanut, ei ollut rosettirautaakaan. Olin kuitenkin pettynyt, kun se mureni sormissani olemattomiin , kun taas veljeni valitsema tuhti tippaleipä kesti ja kesti.
Ramoona
Näin vapun lähestyessä tulee mieleen yhteiskoulun juhlasalissa pidettävä jokavappuinen mieskuoron konsertti, jota kuuntelemaan menimme koko perheen voimin keväisen juhlavasti pukeutuneina. Isä lauloi kuorossa, soolo-osiakin, ja miten komealta hän näyttikään vaaleassa kesäpuvussaan. Äidinkin silmät säteilivät, varsinkin kun miehet lauloivat aina myös serenadin, "Hän kulkevi kuin yli kukkien" tai "Minä laulan sun iltasi tähtihin". Sain laittaa valkeat polvisukat ja kesäkengät, vaikka joskus oli vielä koleaa, useimmiten oli uusi koulun kevätjuhliin tehty mekko ensi kertaa päällä.
Konsertin väliajalla sai puffetista simaa, kahvia, munkkeja , tippaleipiä ja kerran jotain höttöistä ihanuutta, jonka nimeä en tiennyt ja jonka välttämättä halusin. Se oli rosetti, jonka tekotapa kiehtoi, äiti ei sellaisia valmistanut, ei ollut rosettirautaakaan. Olin kuitenkin pettynyt, kun se mureni sormissani olemattomiin , kun taas veljeni valitsema tuhti tippaleipä kesti ja kesti.
Ramoona
Kodin lähellä oli pieni lampi, jonka rannalla leikittiin, kerättiin sammakonkutua ja taiteiltiin ettei pudota. Sai selkäänsä jos putosi. Aika usein joku putosi, minä kerran. Koska oli vain yksi vaatekerta, äiti riisui minut, laittoi vaatteeni hellan pellille kuivumaan, puki isän flanelipaidan päälle, nosti pöydälle ja rapsutti hiuksiani. Ehkä oli iloinen etten hukkunut, kovin montaa vuotta en ollut. Muistan sen lämpöisen olon, vaikka ihmettelin, miksi minä selvisin selkäsaunatta.
Minä muistan 70-luvun telttaretket. Ne olivat kovin suosittuja aikanaan. Campingalueet oli täynnä telttoja, toinen toistaan komeampia. Meillä oli aluksi harjoittelukeroilla pieni rotansyömä kahden hengen teltta, johon ahtautui kaksi aikuista ja yksi lapsi. Ja farmariautossa nukkui kaksi. Tavaraa oli mukana puoli huushollia, vuodevaatteet, astiat, pesuvälineet pyyhkeet, ruuat . . Eikä mitään hienoja kylmälaitteita ollut. Styroxlaatikkoon maidot ja voit.
Mutta oli niin mukavaa, että ostimme sitten huvilateltan, jonka sisällä vielä oli nukkumateltta, johon mahtui 5 ilmapatjaa ritirinnan. Teltta oli niin tilava, että saimme sisäpuolelle retkipöydän ja kokoontaitettavat istuimet, niin että saatoimme Lapin perukoilla paeta telttaan mäkäräisiä ja hyttysiä. Auto oli alkuaikojen kotteroa tilavampi, takapiikissä kaikki tarvittava, katolla teltta ja retkipöytä. Todellinen Sortin sakki!
Teltta on vieläkin jäljellä, mutta luulenpa, ettei kukaan osaa koota sen runkoa. Se on kokoonpantavista alumiiniputkista ja monimuotoinen hökötys. Sisällä pitkäkin mies pystyi seisomaan. Kokoamiseen erikoistuivat isä ja perheen vanhempi kaveri. Me muut seurasimme hyttysiä tappaen sivusta.
Sellainen ihme meille sattui, ettei telttamme koskaan kastunut sateessa. Matkoillamme oli aina kaunis ilma. Kävimme Norjassakin monta kertaa.
Opittiin tekemään ruokaa yhdellä kaasuliekillä ja yhdessä kasarissa. Yksi hauska ruoka löytyi Norjan reissulta, kun ostimme ruokapurkin, nimeltä Festus. Siinä oli sipulia, pieniä makkaroita, tomaattimurskaa ja papuja. Tästä saimme idean, jota sitten muotoilimme hankintojemme mukaan. Vanamo ja Kolmonen tekivät kerran riisiruuan, joka aloitettiin sipuhakkeella ja riisillä pannussa, ja sitten siihen lisättiin joukkoon lientä, makkaroita, pinaattia - ja muuta, en edes muista mitä kaikkea. Hyvää tuli, kun nälkä vielä oli hyvänä mausteena. Kävimme Jäämeressä uimassa.
Ne olivat todella mukavia aikoja, hiki pinnassa tukalassa autossa, mutta huumori oli tallella, eikä hermo koskaan mennyt.
Ne olivat niitä kauniita kesiä, hellekesiä, onnellisia aikoja, Hyvät muistot.
Siis Makriina. Olin taas pudonnut Anoksi, vaikka luulin kirjautuneeni.
Kiitos.