Täytän tänä vuonna 40 ja olen ihan ymmälläni, että vieläkö pitäisi yksi vauva taloon tulla. Nuorempana aina ajattelin, että nelikymppisenä laitan sittensen iltatähden. Ja humpis vaan huomaan olevani kohta 40. Uskaltaako sitä vielä tämän ikäisenä synnyttää. Jospa lapsi onkin vammainen jne tämän kaltaisia kysymyksiä pyörii päässäni. Toisaalta minulla on aina ollut tunne, että yksi lapsistamme puuttuu vielä, ja nyt tajuan että jos ei heti niin ei sitten koskaan. Kamalaa miettiä tällaista, kun ei osaa sanoa puoleen eikä toiseen. Toisaalta elämä on jo niin helppoa. Lapsista jo osa poissa kotoa. Voi että!
vieläkö vauva
äitiX6+1=7
5738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei lapselle fysiologista estettä ole. Minun äitini sai minut ollessaan 42.
Eri asia on viitsitkö vielä aloittaa kaiken alusta, vaipat, yövalvomiset, hoitomaksut... Ja tietysti olisi hyvä tietää suunnitellun isänkin mielipide asiasta.
Samat ajatukset täällä. Mieli tekisi vielä yksi tehdä (nuorimmainen vasta 1,8 v) kaveriksi siskolle, mutta sitten taas mietin, että riskit kasvaa ja sitten kun hän on sen ja sen ikäinen olen itse jo niin vanha ja iskä vielä vanhempi..
Joka toinen päivä olen siihen valmis ja taas hetken päästä keksin tekosyitä miksi ei enään lapsia kannattaisi tehdä. Onhan minulla kuitenkin jo kolme ihanaa ja onnekseni tervettä lasta.
Onkohan tuo jotain biologisen kellon tikitystä, siis että viimehetket kohta koittaa, jos pikkuisia vielä haluan? No kait sen päätöksen tässä vuoden sisällä teen ja jos päätös on että, ei enään, niin sitten alan odottamaan niitä lapsenlapsia...
Itselläni on yksi poika 10.v edellisestä liitosta.
Uudessa suhteessa olen ollut nyt 5v ja tarkoitus olisi yrittää saada yhteinen lapsi. Tosin edellinen suhde(vaikea sellainen), hieman tuo pelkoja, mutta ...
Kierukka poistettu helmikuussa-05, joten nyt sitten odotellaan mitä tuleman pitää.
Onpas mukava huomata, että muitakin samanikäisiä naisia pohtii vielä tätä lapsiasiaa!
Mulla on parin viikon päästä aika gynegologille, kun tuo hormonikierukka on ollut reilut 5 vuotta... ja pitäisi vaihtaa. Pitkään pohdin, että varaanko soittoajan uutta reseptiä varten, mutta menen nyt kuitenkin ensin otattamaan vanhan pois. Täytyy miehelle asiasta sitten puhua, ollaan vaikka selibaatissa vähän aikaa. (hän ei oikein ole innostunut toisen lapsen yrittämisestä, koska ikää jo 52v.)
Mutta kun ihan sydämestä ottaa ja kateellisena katsoo jokaisen vaunua työntävän naisen perään!!!!
Vähän väliä tulee mieleen voimakkaana tunne siitä, millaista oli vauvan kanssa. Se oli aina niin erityistä aikaa. Jotenkin haluaisin sen uuden vauvan lisäksi tuntea sen kaiken ihanan, mitä uusi vauva tuo tullessaa. Oikein kaipaan sitä.