Onko hyviä ehdotuksia kun useamman vuoden kestänyt vauvakuume vaan nostaa asteita mutta puoliso ei välttämättä ole samaa mieltä.
Hän tietää kyllä kiintymykseni lapsiin ja myös sen että aikomukseni on olla nuori mamma.
Olen kyllä yrittänyt udella mutta sitten lyödään homma leikiksi. Tai hetki ei ole sopiva. Mieheltä jos kysytään ei hetki ole sopiva eikä se todennäköisesti sitä tule olemaan ikinä.
Jos jollain on kokemusta tai muuten vain jokin hyvä konsti saada miehellekkin vauvakuume luen mielelläni vastauksia.
Hän tietää kyllä kiintymykseni lapsiin ja myös sen että aikomukseni on olla nuori mamma.
Olen kyllä yrittänyt udella mutta sitten lyödään homma leikiksi. Tai hetki ei ole sopiva. Mieheltä jos kysytään ei hetki ole sopiva eikä se todennäköisesti sitä tule olemaan ikinä.
Jos jollain on kokemusta tai muuten vain jokin hyvä konsti saada miehellekkin vauvakuume luen mielelläni vastauksia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla myös valtava vauvakuume, eikä mies suostu vielä yrittämään. Ei muka ole vielä valmis isäksi. Enkä millään keksi keinoja mikä sais miehen pään kääntymään.
Eli minulla oli pari kuukautta sitten sama tilanne. Mies ei halunnut vauvaa vielä, minulla taas oli ihan kauhea kuume päällä, ollut jo n. 6kk. Jatkuvasti siitä puhuimme ja välillä jopa riitelimme (ei auta tilannetta).
Eräänä iltana sitten olimme sopineet, että keskustelemme asiasta vakavasti ja niin, että molemmat kuuntelevat mitä toisella on sanottavaa. Minä sain kertoa miksi haluan vauvan juuri nyt ja muita juttuja. Mieheni kertoi miksei halua vauvaa juuri nyt ja mitä siinä pelkää yms.
Tämän jälkeen mieheni oli vähemmän vastaan asiassa. Hän oli iloinen, että puhuimme asiasta, että hänkin sai kerrottua mitä asiasta ajatteli. Sen jälkeen hän on kokoajan ollut myöntyvämpi asiaa kohtaan ja rupesi pian vihjailemaan, että ehkä se vauva ei olisikaan niin kauhea juttu :)
Taas sovimme uuden keskusteluajankohdan (tehdään ja syödään ruokaa, ollaan kahdestaan, kummallakaan ei ole kiire mihinkään). Nyt hän ehdotti, että lopettaisin e-pillerit ja alkaisimme yrittää josko tulisin raskaaksi :D
Tässä sitä ollaan jonkin aikaa yritetty ja mieskin on täysillä mukana :D
Tämä oli meidän tarina... En tiedä oliko siitä apua, mutta kerroinpa miten se minun kohdallani kävi.
Kyllä paras tapa on keskustella asiasta ajan kanssa rakentavassa mielessä.Meillä keskustelu oli aluksi aika hankalaa koska ajatuksen oli niin kaukana toisiaan, mutta siitä se myöhemmin helpottui. Parasta on kun molemmat saa sanoo mikä itsestä tuntuisi hyvältä (vaikka ei samaa mieltä oltaisikaan).
Puolisen vuotta tässä on vauvakuume vaivannut ja edistyttykin asiassa ollaan. Nyt avomiehelläkin vauvakuume vaivaa ja olemme puhuneet ensi vuodesta yrittämisen aloitusajankohtana.
Tsemppiä vaan kyllä se siitä helpottuu. Toista ei voi mihinkään pakottaa kyllä sen itse pitää asia oivaltaa. Voin sen kantapäänkautta kokeneena sanoa. Jaksetaan vielä oottaa kyllä se sopiva ajankohta sieltä vielä ilmaantuu itsekullekin.
Mä taas en saa koskaan suutani auki ku tulee kysymys lapsista. Mies kyllä tietää, että mulla on vauvakuumetta ollu jo pidemmän aikaa.
Sitten oltiin ryyppäämässä ja estot unohtui ja alettiin keskustelemaan asiasta ja kysyin et miksei se haluu lapsia ku se on antanut sellaisen kuvan. Sitten se sanoi, ettei sillä oo mitään lapsia vastaan. Kun se yritti väistää puheenaihetta, kysyin, et koska se olis valmis, et koska voitais alkaa yrittää. Ja se vastasi, että ensi vuonna. Tulin niin onnelliseksi, vaikka ajatus kuitenkin pelottaa.
Eikä se ole vetänyt ehdotustaan pois. Ja nyt ollaan alettuu harrastaa seksiä ilman ehkäisyäkin ja se tuli miehen suunnalta =9
Toivottavasti vaan ei tarvitse niin kauheen kauan yrittää. Ja tarinoilla on onnelliset loput.
Meillä on tilanne taas sellainen, että olen potenut vauvakuumetta jo pari vuotta. Varsinkin näin keväisin, kun luonto puhkeaa kukkaan ja kaikkialla näyttää olevan vain naisia mahat pystyssä ja pihat täynnä naperoita.
Olen 29 ja mieheni 28. Mieheni ei halua lapsia, ei ainakaan vielä. Olemme vääntäneet kättä asiasta suhteellisen paljon. Mieheni sanoo, että pitääkö se lapsi nyt saada. Pitää odottaa, pitää saada elää ja matkustella ilman muksuja. Olen yrittänyyt selittää, että ei se raskaus ala tuosta vaan sormia napauttamalla, voi kestää pidempääkin ennen kuin onnistuu. Siihen mieheni vain toteaa, että kumminkin heti napsahtaa.
Viimeksi eilen oli itkuinen keskustelu asiasta. Kerroion, että e-pillerini loppuisi marraskuussa, joten mitä mieltä hän olisi, jos lopettaisin ne silloin ja rupeaisimme perhettä vähitellen perustaa. Annettaisiin lapsen tulla, jos on tullakseen. Jos ei tule, niin sitten pitää katsoa mitä teemme. Mieheni tietää, että haluan kaksi lasta sekä lasten välillä pitäisi olla muutaman vuoden ikäero. Ei käy, en saa lopettaa pillereitä marraskuussa, vaan pitää käytdä uusimassa resepti. Jo viime vuonna lekuri, kyseli, että eikö perhettä ole tarkoitus perustaa. Olen syönyt pillereitä vaikeiden ja epäsäännöllisten menkkojen johdosta 14 vuotiaasta. Sitten kun keväällä joskus maaliskuussa saan luvan lopettaa pillerit, niin mieheni rupeaa kuulemma käyttämään kumeja. Totesi, vaan että ei ole kiva jos muksu syntyy joulukuun viimeisinä päivinä.
Tämä on ihan oikeasti ihan sika turhauttavaa, kun ikää alkaa olemaan ja vauvakuume ja perheen perustamisvimma on ollut jo muutaman vuoden kova.
Ei kai tässä muukaan auta, kuin odottaa, että milloin mieheni haluaa perheen, mutta siinä vaiheessa olen varmaan itse jo liian vanha. Sitä paitsi iän myötä lapsenmin terveys vaarantuu. Mutta ei sekään mene jakeluun. Kaiken kukkuraksi vielä jaksaisi yövalvomisia ihan loistavasti, itkut ja muut lapsen elämän riemut.
kerrohan miehellesi se että nyt kannattee tehdä ne lapset kun vielä jaksaa peuhata niiden kanssa. eivätkä lapset estä matkustamista, ei hauskan pitoa, tietysti niillä on aika iso valta asioiden tekemiseen, eli eletään aika tiukasti lasten ehdoilla mutta ei se silti este ole. päätä itse että teet lapsia ja ilmoita miehellesi, että sinun aika on nyt. ja yleensähän se on mennyt niin että on tultu "vahingossa" paksuksi ja kun mieheltä myöhemmin kysyy että oliko lapsi virhe niin vastaus on yleensä ei. ovat tyytyväisiä ja onnellisia ja lapsi on parasta mitä niille on sattunut.
Meillä taitaa mennä noi taivuttelut toisinpäin.. Mies on 5 vuotta vanhempi ja puhuu jo kovin lapsista ja niiden hankkimisesta, itse kun haluaisin odottaa vielä parisen vuotta. Taitaa hällä kello alkaa tikittää :)