Voitko kuvitella - kysyi Ananias Hulkkonen, yleisimmin Hulukkonen, Jooseppi Kauhan avatessa hänelle omaan yksiöönsä johtavan oven. - Voin kuvitella - vastasi Jooseppi Kauha yrittäessään perääntyä välttyäkseen liiskautumasta seinään sadanneljänkymmenenkahden elokilomassan vyöryessä ränsistyneisiin farmareihin ja hampurilaisten tahraamaan T-paitaan verhoiltuna kohti vierailujen ankarasti rasittamaa nojatuolia. Jooseppi Kauha oli monesti haikeus mielessään kuvitellut sitä tilannetta, jolloin Ananias Hulukkonen ei tavoistaan poiketen alkaisi kyseisestä yksiöstä poistumisseremoniaa sanoilla: _ Voisitko muuten vipata…?
Jooseppi Kauha oli sysimustina hetkinä, eli silloin, kun Otto ilmoitti kieltäytyvänsä pyöristämästä saldoa ylöspäin ensimmäiseen seteleitä tulostavaan maksuluokkaan, harkinnut vakavasti liitutaulun hankkimista. Taulun Jooseppi ripusti haaveissaan ovea vastapäätä olevalle seinälle niin, ettei Ananias Hulukkosella olisi pienintäkään mahdollisuutta välttyä lukemasta taululle isoilla puukstaaveilla präntättyä syvällistä totuutta: - AINAHAN ON MAKSETTAVA, EIKÖS JUU, MITÄ TÄSSÄ MAAILMASSA VELKAANTUU - Oli kuitenkin luopunut toteuttamisesta siksi, että se olisi peittänyt seinälle aiemmin ripustetun perintöraanun. Almanakastaan hän oli pessimistinä viivannut yli kunkin kuukauden kaksi ensimmäistä viikkoa. Ennen viidettätoista päivää ehti Ananias Hulukkonen olla parin, kolmen poistumisseremonian juontajana, tervetulleena maksajana ei kertaakaan ennen viidettätoista.
Eilen Jooseppi Kauha tajusi yllättäen löytäneensä ratkaisun ongelmaan nimeltä Ananias Hulukkonen. Jooseppi oli ihan sattumalta pysähtynyt katselemaan eläinkaupan näyteikkunaa. Ihastellut ja ihmetellyt häkissä temmeltävää raidallista hiirtä. Ensin ottanut muutaman askeleen jatkaakseen matkaa, pysähtynyt , kääntynyt ympäri. -Herra Jumala! Raidallinen hiiri!!! Jooseppi tempaisi hatun päästään, työnsi sen sekä kädessä roikkuneen salkun lähellä olleen nuoren naisen lastenvaunuun ja ryntäsi lähimmälle Ottomaatille.
Kuin taivaan lahjana tilillä oli vielä yli kaksikymmentä euroa. Seuraavana kohteena lähin marketti. Ostoskassissa jauhoja, paistosvuoka, lihamureketta, rasvaa sekä mittanauha, marketin ilmainen pikaruokaohje, kuivahiivaa ja mittanauha. Kukkaruukun korkuinen jättihampurilainen mittanauhalla tarkistettuna. Sämpylän Jooseppi leipoi vielä illalla ja valmisti ison murekepihvin. Vahingoniloisena koversi sitten juomalasin avulla pihviin reiän. Aamulla Jooseppi kanitti panttikonttorissa rannekellonsa sekä matkaradion. Sen jälkeen hän kiiruhti eläinkauppaan ostamaan näkemänsä raidallisen hiiren. Se asettui vastustelematta valmiiseen poteroon eikä näyttänyt tuntevan minkään laista ahtaanpaikan kammoa Joosepin laittaessa sämpylän yläosan poteron kanneksi. Sitten Jooseppi soitti Ananias Hulukkoselle, kutsui tämän luokseen mainiten edessä olevasta yllätyksestä.
Ananias Hulukkonen suvaitsi viipyä poissa epäilyttävän pitkään ennen kuin Jooseppi Kauhan ovikello pirahti. - Voitko kuvitella - kysyi Ananias Hulukkonen sadanneljänkymmenenkahden kilon elopainomassan vyöryessä kohti Jooseppi Kauhan rääkättyä nojatuolia. - Voin kuvitella - vastasi Jooseppi hykerrellen mielessään Ananias Hulukkosen tulevaa reaktiota tämän huomatessa elävän, raidallisen hiiren hampurilaisen sisällä. Mutta Ananias Hulukkonen ei välittänyt keskeytyksestä, vaan jatkoi: - Eilen iltapäivällä joku hullu mies ahdisteli tässä ihan lähellä jotain lastenvaunuja työntävää naista, oli kuulemma käyttäytynyt ihan oudosti. Siltä oli onneksi jäänyt siihen hattu ja salkku, kyllä ne sen kiinni saa. Poliisit juttelivat tuolla kioskilla. Niin, ja voitko kuvitella…saan parin viikon kuluttua melkein kaksikymmentätuhatta euroa, pankissa sanoivat sen kestävän pari viikkoo,. Voitko kuvitella…kuus ja lisänumero…Voisitko muuten siihen asti…?
Jooseppi Kauha oli sysimustina hetkinä, eli silloin, kun Otto ilmoitti kieltäytyvänsä pyöristämästä saldoa ylöspäin ensimmäiseen seteleitä tulostavaan maksuluokkaan, harkinnut vakavasti liitutaulun hankkimista. Taulun Jooseppi ripusti haaveissaan ovea vastapäätä olevalle seinälle niin, ettei Ananias Hulukkosella olisi pienintäkään mahdollisuutta välttyä lukemasta taululle isoilla puukstaaveilla präntättyä syvällistä totuutta: - AINAHAN ON MAKSETTAVA, EIKÖS JUU, MITÄ TÄSSÄ MAAILMASSA VELKAANTUU - Oli kuitenkin luopunut toteuttamisesta siksi, että se olisi peittänyt seinälle aiemmin ripustetun perintöraanun. Almanakastaan hän oli pessimistinä viivannut yli kunkin kuukauden kaksi ensimmäistä viikkoa. Ennen viidettätoista päivää ehti Ananias Hulukkonen olla parin, kolmen poistumisseremonian juontajana, tervetulleena maksajana ei kertaakaan ennen viidettätoista.
Eilen Jooseppi Kauha tajusi yllättäen löytäneensä ratkaisun ongelmaan nimeltä Ananias Hulukkonen. Jooseppi oli ihan sattumalta pysähtynyt katselemaan eläinkaupan näyteikkunaa. Ihastellut ja ihmetellyt häkissä temmeltävää raidallista hiirtä. Ensin ottanut muutaman askeleen jatkaakseen matkaa, pysähtynyt , kääntynyt ympäri. -Herra Jumala! Raidallinen hiiri!!! Jooseppi tempaisi hatun päästään, työnsi sen sekä kädessä roikkuneen salkun lähellä olleen nuoren naisen lastenvaunuun ja ryntäsi lähimmälle Ottomaatille.
Kuin taivaan lahjana tilillä oli vielä yli kaksikymmentä euroa. Seuraavana kohteena lähin marketti. Ostoskassissa jauhoja, paistosvuoka, lihamureketta, rasvaa sekä mittanauha, marketin ilmainen pikaruokaohje, kuivahiivaa ja mittanauha. Kukkaruukun korkuinen jättihampurilainen mittanauhalla tarkistettuna. Sämpylän Jooseppi leipoi vielä illalla ja valmisti ison murekepihvin. Vahingoniloisena koversi sitten juomalasin avulla pihviin reiän. Aamulla Jooseppi kanitti panttikonttorissa rannekellonsa sekä matkaradion. Sen jälkeen hän kiiruhti eläinkauppaan ostamaan näkemänsä raidallisen hiiren. Se asettui vastustelematta valmiiseen poteroon eikä näyttänyt tuntevan minkään laista ahtaanpaikan kammoa Joosepin laittaessa sämpylän yläosan poteron kanneksi. Sitten Jooseppi soitti Ananias Hulukkoselle, kutsui tämän luokseen mainiten edessä olevasta yllätyksestä.
Ananias Hulukkonen suvaitsi viipyä poissa epäilyttävän pitkään ennen kuin Jooseppi Kauhan ovikello pirahti. - Voitko kuvitella - kysyi Ananias Hulukkonen sadanneljänkymmenenkahden kilon elopainomassan vyöryessä kohti Jooseppi Kauhan rääkättyä nojatuolia. - Voin kuvitella - vastasi Jooseppi hykerrellen mielessään Ananias Hulukkosen tulevaa reaktiota tämän huomatessa elävän, raidallisen hiiren hampurilaisen sisällä. Mutta Ananias Hulukkonen ei välittänyt keskeytyksestä, vaan jatkoi: - Eilen iltapäivällä joku hullu mies ahdisteli tässä ihan lähellä jotain lastenvaunuja työntävää naista, oli kuulemma käyttäytynyt ihan oudosti. Siltä oli onneksi jäänyt siihen hattu ja salkku, kyllä ne sen kiinni saa. Poliisit juttelivat tuolla kioskilla. Niin, ja voitko kuvitella…saan parin viikon kuluttua melkein kaksikymmentätuhatta euroa, pankissa sanoivat sen kestävän pari viikkoo,. Voitko kuvitella…kuus ja lisänumero…Voisitko muuten siihen asti…?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.