Olen seukannu poikakamuni kans päälle vuoden. nyt vain epäilyttää että hänellä on tunteet vähä lopahtanu.
Tai en ole varma.. hän ei osoita juurikaan välittävänsä, ei kutsu kullaksi juuri koskaan ym ja on aina jotenki kylmä.
Olen yrittäny jutella siitä, mutta ei ole auttanu. se kyllä sanoo että välittää mut miks se sitte käyttäytyy tuolleen??
Pöh, jätkät on jätkiä... mut silti olis mukava kuulla pari kivaa sanaa joskus. ennen se kyllä osoitti että välittää! Tai siis kyllä se nykyäänki silleen osoittaa, mutta mun pitää tehdä aina "aloite". Esim. mie oon yleensä aina se joka halaa ekaks tai piettää kädestä ym.
Jotain mielipiteitä? välittääkö hän..? itse uskon että välittää ainakin vähäsen, mutta en tiiä onko se "tarpeeks"!
Tätä on jatkunu jo kauan ja mulla tekis mieli jo luovuttaa.. en kyllä haluais erota, mutta onko tässä parempaa vaihtoehtoa?? ajattelin että piettäisin tauon, jossa jätkä sais selvittää tunteita ja ajatuksia ym, ja jos se tarpeeksi paljon välittää minusta, niin sitte kai hän pyytää "takaisin", vai?? Onko ihan typerä idea?? ite oon ehkä valmis jatkamaan (riippuu sen tunteista ym) eli päätös olis jätkällä..
No kiitos vastanneille ja lukijoille! :) ja sori epäselvä viesti!
Tai en ole varma.. hän ei osoita juurikaan välittävänsä, ei kutsu kullaksi juuri koskaan ym ja on aina jotenki kylmä.
Olen yrittäny jutella siitä, mutta ei ole auttanu. se kyllä sanoo että välittää mut miks se sitte käyttäytyy tuolleen??
Pöh, jätkät on jätkiä... mut silti olis mukava kuulla pari kivaa sanaa joskus. ennen se kyllä osoitti että välittää! Tai siis kyllä se nykyäänki silleen osoittaa, mutta mun pitää tehdä aina "aloite". Esim. mie oon yleensä aina se joka halaa ekaks tai piettää kädestä ym.
Jotain mielipiteitä? välittääkö hän..? itse uskon että välittää ainakin vähäsen, mutta en tiiä onko se "tarpeeks"!
Tätä on jatkunu jo kauan ja mulla tekis mieli jo luovuttaa.. en kyllä haluais erota, mutta onko tässä parempaa vaihtoehtoa?? ajattelin että piettäisin tauon, jossa jätkä sais selvittää tunteita ja ajatuksia ym, ja jos se tarpeeksi paljon välittää minusta, niin sitte kai hän pyytää "takaisin", vai?? Onko ihan typerä idea?? ite oon ehkä valmis jatkamaan (riippuu sen tunteista ym) eli päätös olis jätkällä..
No kiitos vastanneille ja lukijoille! :) ja sori epäselvä viesti!
Vastaukset 19
Vanhimmat
no tuota... jos tilanne on tollanen, niin se tarkoittaa sitä, että se ei enään oikeen tykkää susta tai se tykkää toisesta... Mulla on ollut useita samanlaisia tilanteita ja todennut että ei ole mitään järkeä jatkaa jos ei saa vastarakkautta... sun sydämmes jää vaan ennen pitkää kylmäks.... sinuna pistäisin suhteen poikki, ja jos teillä on vielä yhteistä tulevaisuutta, niin yrittäkää joskus sit uuestaan, ei kuitenkaan ihan heti...
..itseäni mie satutan enne pitkää! Kyllä hän muistaa mua yleensä hyvänyönviestillä, mutta mitä sen ihmeellisempää on turha odottaa. miksei hän voi sitte sanoa suoraan, jos tykkää toisesta tms. olen kysyny pari kertaa aikaisemminki että haluaako se olla yhessä vai erota, ku tuntuu ettei se välitä ym ja se vastaa että haluaa pysyä yhessä ja että kyllä hän välittää. mitä toi jätkä ajattelee?? se kuitenki tuntuu olevan ihan halukas tapaamaan, (näemme harvoin) vaikka harvoin hän itse ehdottaa tapaamista.
Mulla on ihan sama tilanne. ollaa kyl seurusteltu jo yli kolme vuotta mut kuitenkii tutulta kuulostaa. eikä se johdu siitä ettei se välittäis (ainakaa meillä), suhde on vaa arkipäivästyny eikä jätkiä kiinnosta enää osotella kiinnostustansa niin paljo. tylsää:( sit ku yritän kysellä et tykkäätkö musta enää vai mikä sulla on ni heti tulee murinaa et mistä sä tollasta oot keksiny..
No miehet ja naiset on erilaisia, tottakai aina suhteen alussa miehet on TOSI hempeitä ja näin. Mutta kun suhde arkipäiväistyy niin ei se ole koko päiväistä romantisointia. Minä kyllä itse tosin joka päivä tekisin jotain romanttista, tai osoittaisin välittäväni. Ja aina sitä voi pitää sellaisen romanttisen illan *nauraa* että en usko että hänellä ketään toista on tai ettei hän välittäisi sinusta. Sellaisia me miehet olemme XD
tai omia kokemuksia ym..?
mulla aivan sama tilanne. mietin itsekin et jos jättäis jätkän tai pitäis taukoa. no sitä ei kuitenkaa tapahtunut,koska luotin et se välittää edelleen. ja niinhän jätkäni tekee. hänellä on vähä vaikea elämäntilanne nyt ja sen takia vähä muutakin ku minä. mut hyvin pärjätää:) jätkät yrittää alussa ja ku ne kokee valloittavansa tytön,ne rauhottuu. se tuntuu siltä et ne ei välitä enää..mut se ei oo välttämättä sitä! kysy jätkältäsi sen tunteista. jos se sanoo välittävänsä ja "mitä sä tollasia kysyt?!" ni tiedät et se välittää..:)
Sanoisin että kannattaa vaan ottaa ja jutella hänen kanssa kunnolla, kysyä tartteeko hän lisää tilaa,vai mikä nyt oikein on. Ehdottaa sitä taukoa,kysyä mitä mieltä hän siitä olisi.
Ei sinun kannata roikkua hänessä, jos hän tahtoo lisää vapautta,ei sitä voi muuta enää kuin vain antaa hänelle sitä sitten. Vaikeaahan se tietty on,mutta jos toinen tahtoo niin..minkäs siinä enää tekee.
Mutta jos kyse on vain siitä että suhde on ns. 'arkipäiväistynyt' niin keksikää jotain uutta,piristävää =) tehkää jotain mitä ette aiemmin ole tehneet,olkoon sitten jotain lakanoiden välissä,tai vaikka minigolfia,samapa se,kunhan vaan jotain vaihtelua keksii =)
Mutta kannattaa tosissaan vaan keskustella asiasta,vaikka hän ei välttämättä sitä tahtoisi.. Mutta selität vaan miten asiat on sinun mielestäsi,ja kerrot miltä tuntuu ja mitö ajattelet.. Siitä sen sitten näkee mihin tulokseen päädytte.. Jeps. Onnea jatkoon jne =)
On muuten aivan samanlainen tilanne mulla!! Meillä tulee tässä kuussa vuos täyteen seurustelua, ja tuntu että alussa kyllä se halus koko ajan halia ja helliä ja pusutella, ja nyt sit ei mitään... Ollaan myös juteltu asiasta ja olen usein sanonut, että "kun sua ei näytä kiinnostavan ni erotaan sitten". Jätkä ollu aina vaan, et "miten niin". Ja iltasinki tulee "öitä" tai "hyvää yötä" tekstarilla ku alussa tuli kaikkee "hyvää yötä ja oikein kauniita unia myös sinulle kultaseni
Saako kysyä miks te olette yhdessä jos te vain tykkäätte toisistanne..? Ei se siitä rakkaudeksi muutu... siis päättelin tämän nyt tuon 'mä tykkään susta' -lauseen perusteella.. Vai rakastatteko toisianne oikeasti? Koska jos vain tykkäätte toisistanne niin sehän menee enemmän kumppanuuden/ystävyyden puolelle..pitäähän sitä intohimoakin olla,sitähän se rakkaus on. Tunteiden paloa.. Mutta joo. Piti vaan saada kysäistä..
Hihi :) Itse olen sitä mieltä, että rakkaus on se tulos, mikä syntyy, kun on tuntenut toisen todella pitkän aikaa ja tuntee henkilön läpikotaisin. Jos vielä senkin jälkeen välittää toisesta aivan hurjan paljon, ja on valmis pysymään rinnalla, on se mielestäni rakkautta.
Tajusin varmaa, että toi tykkääminen tarkotti sitä kun tyttö tykkää pojasta "sillai" ;)
Rakkaus on 100 % luottamusta, rakkaus on sitä, että tietää toisen olevan ja pysyvän rinnalla, vaikkei näkisikään usein/koko ajan/pitkään aikaan. Rakkaus on syvää, kiinteää ja ehdotonta välittämistä. Sitä mielestäni rakkaus on.
Minä kysyn puolestani, miksi en olisi poikaystäväni kanssa? Minulla on hyvä olla hänen kanssaan. Hänen kanssaan ollessani minun ei tarvitse taistella, etten pettäisi, yksinkertaisesti kukaan muu ei kiinnosta minua samalla tavoin. Hän on minulle tärkeä, tekisin mitä vain hänen puolestaan. Meillä on kaikinpuolin toimiva ja INTOHIMOINEN suhde. Lämmin aalto lähtee varpaista liikkeille, käy niskan seudulla ja menee vielä takaisin joka kerta kun hän suutelee minua. Minulla on ikävä häntä, kun en ole hänen kanssaan. Minä vaikka maksaisin siitä, että saan silitellä hänen hiuksiaan, enkä tiedä parempaa, kuin hänen syliinsä nukahtaminen. Hän sanoo välittävänsä minusta, haluavansa seurustella kanssani ja jakavansa (tämänhetkisen) elämänsä kanssani. Miksi en olisi hänen kanssaan?
Pointti kuitenki oli siinä, mitä sanaa käytän. Puhun "tykkäämisestä", en "rakastamisesta". Olen jo iältäni parinkympin hujakoilla ja teinivuosinani jakelin liian usein ja liian monelle märakastansuaa.. Idea ei kuitenkaan ole sanoissa, idea on teoissa ja tunteissa. On sama, mitä termiä haluat käyttää sille, kun kultani nähdessä tuossa vähän tissien yläpuolella tuntuu semmonen pieni lämpö, pieni liekki. Se tunne, mikä ilmenee fysisenä, kun hän iloisesti tervehtii ja suutelee. Se näkyy suupielien ylöspäin kohoamisena ja haluna kaapata koko ihminen syliinsä iäksi ja unohtaa kaiken muun :) "minä rakastan sinua" on mielestäni elokuvien ja paljon muunkin vaikutuksesta latistunut ja menettänyt merkityksensä. Ei ole välttämättä enää mitään älyttömän mahtavaa kuulla noita sanoja, varsinkaan jos niitä pitää koko ajan hokea.
Kihlaus on toinen asia, mihin suhtaudun kriittisesti. Itselleni kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta ja kihlaus on se aika, mikä kuluu kosinnasta häiden pitoon. Kihlaus ei merkitse minulle suhteen vakinaistamista. Avioliitto sen sijaan on elinikäinen sitoumus ja menen naimisiin vasta kun olen varma, että todellakin rakastan miestäni myötä- ja vastamäessä ja että pystyn viettämään loppuelämäni hänen kanssaan. Menen naimisiin, kun tunnen ihmisen niin hyvin, entä häntä todella suuresti rakastan. Ja että molemmat sen tiedämme, ilman että sitä sanoo...
Rakkaus on katseissa, rakkaus on sävelmissä, rakkaus on kosketuksissa ja kuiskauksissa, ei rakkaus ole sanoja, eikä tarvitse sanoja.
Nykyään vain ihmiset haluaa liian paljon, liian nopeasti. Itse aion olla kärsivällinen. Seurustella poikaystäväni kanssa niin kauan kun siltä tuntuu. Kypsytellä rauhassa, josko meidän oikein lupaava suhteemme vahvistaisi tämän kaiken ihanan huuman syväksi luottamukseksi ja rakkaudeksi, joka ei ikinä kuole. Rakkautta on kävellä vielä vanhana mummonakin papan kanssa käsikädessä.
jees.. =) Kiitos selvennyksestä..ihmettelinkin jo että miksi helvetissä joku on ollut vuoden yhdessä jonkun kanssa jos he vaan tykkäävät toisistaan, kuulosti nimittäin enemmän ystävyydeltä.
Ja minusta rakkaus on tunteiden paloa,eli suunnatonta kiihkoa ja intohimoa,tunteet jyllää,ja aina ei ole helppoa. Jos se on vain sellaista tasaista 'halipusu,meillä on kaikki aina hyvin' -meininkiä,se on enemmänkin ystävyyttä. Rakkaus on myrskyisää,ja niin sen kuuluisikin olla,ja se että se on vielä sellaista sen alkuhuminankin jälkeen.
Mutta juu =) Hyvä homma...rock on ,)
Minusta taas rakkaus ei ole ainaista tunteiden paloa ja muuta sellasta... Minusta rakkauteen kuuluu se, että voidaan olla yhdessä ilman mitään ihme kommervenkkejäkin... maata sylikkäin ja kattoo telkkaria... mutta en mä sillä... me tapellaan kyl aika paljon, et ei se kyl mitää tasasta oo...ja mä ymmärrän hyvinkin, miksi olen ollut vuoden hänen kanssaan, ja syy on se, että nimenomaan tykkään hänestä. Ei mun mielestäni tarvitse alkaa perustelemaan asiaa sen paremmin. Mutta sä oot vähän väärä ihminen sanomaan meidän suhteestä mitään, koska et meitä tunne... Mut on se väkisinkin niin, että se "hienous" pitää ottaa irti ei hienoista asioista, eli repiä rakkaus arkipäivästä... pieni hali, kun mä oon tiskaamassa, ja se jo kertoo enemmän ku tuhat "mä tykkään susta" tai "rakastan sua" -lauseita... Mä en kaipaa sanoja, vaan mä kaipaan aitoutta. Mulle on yks helvetin hailee se, että en voi sun mielestä olla mulle maailman tärkeimmän ihmisen kanssa, koska vain "tykkään" siitä. Tykkääminen on hieno asia. Enkä oo missään vaiheessa väittäny eikö suhde olisi intohimoinen, päinvastoin!
Mutta ei suhteen siltikään tarvitse olla jatkuvasti mitään erikoista tai määriteltävää. Mä olen onnellinen kun mulla on mun mies ja yritän tehdä hänetkin onnelliseksi. Se riittää.
Jaa. Olemme sitten eri mieltä,ei voi mitään. Enkä ole arvostellut teidän suhdettanne, sanoin vaan mielipiteeni rakkaudesta,ei muuta. Mutta,onnea vaan teillekin.
Mutta en vieläkään ymmärrä, miksi en voisi olla poikaystäväni kanssa, jos hänestä tykkään?
--Saako kysyä miks te olette yhdessä jos te vain tykkäätte toisistanne..? Ei se siitä rakkaudeksi muutu... siis päättelin tämän. . . jos vain tykkäätte toisistanne niin sehän menee enemmän kumppanuuden/ystävyyden puolelle--
Ilmaisit mielestäni selvästi, että sinulla on tietyt kriteerti seurustelusuhteelle ja minä ja poikaystäväni emme niitä täytä. Jos olisit vain ilmaissut mielipiteesi rakkaudesta, niin viestisi ei olisi sisältänyt mitään viittauksia siihen, että minä ja poikaystäväni olemme mielestäsi ennemminkin ystäviä, kuin keskenään seurustelevia ihmisiä.
Sitäpaitsi, jos todella halusit sanoa vain mielipiteesi rakkaudesta et olisi edes vastannut viestiini, sillä minähän en edes puhunut mitään rakkaudesta. Puhuin omasta suhteestani, jossa olen, koska välitän poikaystävästäni. Vai lämmittääkö mieltäsi enemmän kun kuulet jonkun teinipissiksen selittävän jollekin pikkupojalle hirveessä kännissä, et "joo, mä rakastan sua ihan mielettömästi" ja seuraavassa hetkessä tunteiden palo onkin jo valtava, ku samat tyttö ja poika riitelevät ja eroavat ja alkaa taas olee ja pettää ja rakastaa, ja sitten taas eroaa?
Joo,ilmaisin mielipiteeni teidän suhteesta. Mutten arvostellut sitä. Sivuutin vaan siinä että minun mielestäni mikään suhde ei voi kehittyä aidoksi rakkaudeksi jos se ei sitä alusta alkaen ole ollut. Ja en näe pointtia sellaisissa suhteissa joissa osapuolet eivät toisiaan rakasta,minun silmissäni se on elämän haaskausta.
Ja elä ala laittamaan sanoja suuhuni. En ole sanonut että intohimoinen rakkaus on mielestäni pettämistä jne,olen sanonut että se on tunteiden paloa. Tunteiden palo = rakastaa toista uskomattoman intohimoisesti nyt ja aina,ikuisesti. Ja niin se on,jos oikean itselleen löytää. Ja totta munassahan sinä ja poikaystävänne olette ystäviä ja myös seurustelevia ihmisiä, mutta se että oletteko intohimoisesti rakastuneita on sitten toinen juttu,kirjoitustesi perusteella te ette sit ole,niinkuin itsekin sanoit,te tykkäätte toisistanne. Koskaan en itse sellaiseen tyytyisi,mutta mikäs siinä jos ei parempaa saa. Mutta itse en tyydy,en mihinkään,jos tiedän että voin saada parempaa,ja jotain aitoa.
"Jos en parempaa saa". Hah hah! Olen nyt niiiin onnellinen, että en usko, että tätä parempaa edes on. Minä taas en usko, että rakastaa voi ilman, että tuntee toista ihmistä. Koska sittenhän rakastuu ulkokuoreen tai siihen, mitä luulee toisen olevan.
Miten perustelet (kun olet siihen perusteluun niin kiintynyt) sen, että kauan ystävinä olleet henkilöt rakastuvat toisiinsa intohimoisesti, menevät naimisiin, tekevät muksuja ja kuolevat yhä intohimoisesti rakastaen? Tai jos menee naimisiin ja eroaa, niin oletko sitä mieltä, että henkilöt eivät ole rakastaneet toisiaan, koska rakkaus on sinun mukaasi ikuista?
Ja elä yhtään yritä syöttää tota paskaa. Mä olen todella vaativa, ja se on varma etten mihinkään "tyydy". Sitäpaitsi jos tuntisit sanoin, kuin minä poikaystävääni kohtaa tunnen, saattaisit sanoa sitä rakkaudeksi. Minulle on yksi hailee, mitä termejä käytän, sillä itse tiedän mitä tunnen ja mitä minun ja kultani välillä on. Kuitenkin, "rakkaus" on sana jota karsastan. Mielestäni ihmistä voi rakastaa sanomatta tota sanaa ikinä ääneen.
Ja jos joku ihminen tekee minut onnellisemmaksi kuin ikinä olen ollut ja sen takia välitän hänestä ja seurustelen hänen kanssaan, niin mielestäsikö se on elämän haaskausta? Itse en voisi elämääni paremmin käyttää. Nauttimalla lämpimästä sylistä ja rakkauden TEOISTA!
ja taas sitä vääristellään sanoja.
Jos olet todellakin niin onnellinen kun vaan voi ihminen olla,niin sitten: good for you! Ei siinä mitään. Itse olenkin sitä mieltä että ihmisten pitäisi tehdä sitä mikä heidät tekee onnelliseksi,ja elää onnellista elämää.
Ja en usko siihen että aitoon rakkauteen kasvetaan,esim just tuo sinun ystävä-esimerkki,en usko sellaiseen..se on vaan taas sellaista rutinoitumista,ja tottakaihan se voi rakkautta olla,mutta ei sitä aitoa sellaista. Siis sitä ns. 'elokuva'-rakkautta. Ja en ole sanonut ettei voi rakastaa ilman intohimoa,voihan sitä,mutta taas,se ei ole sitä intohimoista-tunteidenpalo-rakkautta,jota minä kutsun aidoksi rakkaudeksi.
"Tai jos menee naimisiin ja eroaa, niin oletko sitä mieltä, että henkilöt eivät ole rakastaneet toisiaan, koska rakkaus on sinun mukaasi ikuista?" ->kyllä he toisiaan varmasti ovat rakastaneet,tottakai,mutta en usko että se oli sitä AITOA rakkautta..se oli sitä rakkautta mihin kasvetaan,eli kumppanuutta,jne.
Ja nyt se sitten tuli selville,uskot siis kuitenkin että rakastat poikaystävääsi? hyvä =) Koska tästähän tämä kaikki lähti että minä en voinut käsittää miten joku on jonkun kanssa josta vaan tykkää (ellei ole 10-13-vuotias). Mutta jos siis rakastat häntä,ei tässä ole mitään keskusteltavaa.
Ja jokaisella on mielipiteensä,sanon vaan omani.
Et usko siihen että ystävistä tulee rakastavaisia? Entäpäs jos niin vain käy? Ja elä nyt laita joka viestin alkuun että vääristelen sun sanoja, samallalailla sä vääristelet mun sanoja. Ja aina kun viittaan sun kirjoitukseesi, yritän laitta kysymysmerkin virkkeen perään. Kysyn, olenko käsittänyt oikein.
Sinun mielestäsi on siis rakkautta ja aitoa rakkautta? Että rakkautta voi luokitella?
Jännä, sillä minusta se "intohimoinen-tunteidenpalo-rakkaus" on sitä elokuvarakkautta, ja se että tuntee ihmisen läpikotaisin, ja silti välittää niin perkeleesti on taas aitoa rakkautta. Mielestäni rakkauteen kuuluu intohimoa, mutta niin paljon muutakin!!
--"Tai jos menee naimisiin ja eroaa, niin oletko sitä mieltä, että henkilöt eivät ole rakastaneet toisiaan, koska rakkaus on sinun mukaasi ikuista?" ->kyllä he toisiaan varmasti ovat rakastaneet,tottakai,mutta en usko että se oli sitä AITOA rakkautta..se oli sitä rakkautta mihin kasvetaan,eli kumppanuutta,jne.--
ei, kun siis jos pari on mennyt esim intohimosta (=rakkaudesta) naimisiin ja on ollut tunteiden paloa ja vaikka mitä...sit jos sitä seuraa se kumppanuus ja pari eroaa, niin hekö eivät olleet aidon rakastuneita?
"Et usko siihen että ystävistä tulee rakastavaisia? Entäpäs jos niin vain käy?"
->Siis voi heistä tulla rakastavaisia tottakai,mutta en usko että se on sitä ns.'aitoa' rakkautta. Se on sitten enemmän jotain mihin ystävät ovat kasvaneet,ja tottakai se toimii,koska ystävät ovat kumppaneita,jne,niin heistä tottakai tulee ns,täydellinen pari,mutta minun mielestäni se ei ole sitä aitoa rakkautta,joka todella on sitä tunteiden jylläämistä jne.
"Ja aina kun viittaan sun kirjoitukseesi, yritän laitta kysymysmerkin virkkeen perään. Kysyn, olenko käsittänyt oikein."
->asia ok =)
"Sinun mielestäsi on siis rakkautta ja aitoa rakkautta? Että rakkautta voi luokitella?"
->Juu,voi luokitella...Minun mielestä on ainakin:
-ystävänrakkautta
-kumppanuusrakkautta
-vanhemman ja lapsen välistä rakkautta
-aitoa tunteiden paloa,joka alkaa jo melkein heti alussa kun henkilön kohtaa,ja kemiat pelaa.
Kemioista puheenollen,suhteissahan aina täytyy olla kemiaa,henkistä,ja sitten parisuhteissa myöskin sitä fyysistä,ja sen kemian pitää pelata kunnolla. Ja pelkkä henkinen,tai pelkkä fyysinen kemia ei riitä aitoon rakkauteen,pitää olla molempia,aina. Jos esim petihommat loppuu jo muutaman vuoden jälkeen,ei se ole sitä aitoa rakkautta,koska rakkauteen tarvitaan myös intohimoa,ja se intohimo kestää ikuisesti. Intohimoahan on melkein joka suhteen alkuvaiheessa,mutta sen täytyy kestää,ja se että se kestää,edellyttää että on myös henkistä kemiaa. Virikkeitä pitää riittää.
"Mielestäni rakkauteen kuuluu intohimoa, mutta niin paljon muutakin!! "
-> tottakai! Rakkauteen kuuluu kumppanuutta,välittämistä,ihania hetkiä,hellyyttä,itkua,surua,vihaa,riitoja, kunnioitusta,kumppanuutta,ystävyyttä,jne. MUTTA: Jos tässä listassa ei ole mukana sanaa 'intohimo' se ei ole sitä aitoa rakkautta,minun mielestä. Eli siis aito rakkaus ei ole pelkästään intohimoa,mutta ilman intohimoa,se ei ole aitoa rakkautta.
"ei, kun siis jos pari on mennyt esim intohimosta (=rakkaudesta) naimisiin ja on ollut tunteiden paloa ja vaikka mitä...sit jos sitä seuraa se kumppanuus ja pari eroaa, niin hekö eivät olleet aidon rakastuneita?"
->ei..se oli hetken huumaa,tai jotain vastaavaa,ja tottakaihan se riippuu siitä miksi pari erosi ,p Ehdottaisin että jätämme tämän esimerkin pohtimisen sikseen,koska se menee liian monimutkaiseksi.. ,p
jeps.. =)