Haluaisin koiran mutta...

jokainen suree tavallaan, toisilla kestää vähemmän aikaa, toisilla enemmän. mutta jos sinusta tuntuu jo siltä, että haluat uuden koiran, niin ota. itse sinä itseäsi osaat parhaiten lukea. suru ei ole kiinni ihmisen iästä.

vaan toimintaa, sen uuden kaverin hakemiseen. Ei sen vanhan muisto mihinkään katoa, eikä uusi tule korvaamaan vanhaa, vaan uusi on yhtä ainutlaatuinen kaveri eri tavalla vain kuin entinen. Ja samalla lailla antaa sinulle kiintymyksensä. Ja muistele miten mukavaa taas on lähteä uuden pennun kanssa oppimaan kaikkea uutta ja saada samalla iloa, riemua, harmaita hiuksia....
Hyvää kevättä sinulle. Älä enää aikaile

Suru kestää, mutta yli pääsee, ehkäpä juuri tuo uusi koiran-pentu auttaa sinua sen yli.

Touhuaminen uuden ystäväsi kanssa saa sinut kummasti taas elämänsyrjästä kiinni.

Hommaappa se pentu! edellinen koirasi voi olla muistoissasi, se ei unohdu, mutta suru hellittää.

minulla oli koira 13 vuotta ja suren vieläkin ja ajattelen mun ystävää.Nyt kuitenkin olen päättänyt hankkia uuden koiran. Rotu ei lähelläkään rakasta Jessiä joka oli saksanpaimenkoira. Nyt olen hankkimassa chihuahuaa taikka toy-villakoiraa. Kissojakin mulla nykyisin on mutta mikään ei korvaa Jessiä. Uusi koira voi kuitenkin antaa jotakin uutta elämänsisältöä. Niin myös antaa mun rakkaat kissimissit. Mutta älä hanki koiraa korvataksesi jonkun toisen. Mitään eläintä ei voi korvata toisella. Kun tunnet olevasi valmis kiintymään uuteen eläimeen niin silloin on aika.