Tänään en enää pystynyt pidättelemään sisään patoutunutta raivoa. Menin metsään, huusin, kirosin, raivosin, potkin ja hakkasin puita, haukuin kaikki maan ja taivaan väliltä Jumalaa myöten. Toivottavasti kukaan ei nähnyt tai kuullut. Olen ihan poikki. En ymmärrä, miten tällaista voi käydä minulle. Minä joka ainoastaan halusin rahaa, en mitään muuta. Lisää ja jatkuvasti, niin paljon, ettei tarvitse ajatella tai tehdä mitään. Ja sitten se tilaisuus viedään minulta. TÄMÄ ON NIIN VÄÄRIN. Toiset saavat koko ajan vaan menestyä, mutta minä en saa elämässäni mitään.
Toivottavasti tämä maailma saa osansa ja tuhoutuu. Se olisi sille ihan oikein. Silloin minä nauran.
Toivottavasti tämä maailma saa osansa ja tuhoutuu. Se olisi sille ihan oikein. Silloin minä nauran.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lohduttaudun sillä että jokainen päivä voi olla viimeinen. Sitten tästä kidutuksesta pääsee. Elämä ilman rikkauksia ei ole elämää
Onko tämä jokin poliittisen satiirin koronaversio -ketju? Suomi24:n olohuone missä taiteilijat vetävät roolejaan kun teatterien näyttämöt on suljettu?
Etkö huomannut miten hieno tilaisuus oli edessäsi....ja taas jätit sen käyttämättä?
Jos olit metsässä, niin etkö nähnyt vahvaoksaisia puita muilta puilta?
Siis kenen syy, että jätät kaikki tarjotut tilaisuudet käyttämättä?
Ehkä vuoden päästä voimme tietää oliko edessä joku tilaisuus.
Pörssit tullee koukkaamaan alempaa kuin missä käytiin. Malttia malttia, tämä ei ole pikajuoksua vaan enemmän maratonia.