Olisikohan läpeensä huono idea hankkia kerralla kaksi koiranpentua, samasta pentueesta. Tarkoituksena olisi, että olisivat sitten samalla kaverit toisilleen. Kommentoikaa kaikin puolin
kaksi koiranpentua taloon yhtä aikaa
mipo
3013811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olen kuullut että kahta samanikäistä pentua samasta pentueesta ei kannata hankkia. Näillä on kuulemma aika kova johtajuuskamppailu, varsinkin jos ovat samaa sukupuoltakin. Joku suositteli mulle joskus että 3 vuoden ikäero on sellainen että toisesta koirasta ehtii tulla ns paikan pomo, jolloin johtajuus on selvää.
Poikkeushan vahvistaa säännön, nimittäin tiedän kyllä erään ihmisen, jolla on kaksi pentua samasta poikueesta. Mutta sitten taas tiedän monta ihmistä, jotka saavat tapella sen asian kanssa että ovat ottaneet pennut samasta pentueesta.
teidän on sitten otettava huomioon se, että kahta pentua on vaikea opettaa tavoille, koska kummallakaan ei ole mitään perustaitoja. Esim. ihan yksinkertainen juttu kuin lenkille meno. Opeta siinä sitten seuraamista tai jotain katsekontaktia ym. kun on kaksi koiraa. Sinulla pitäisi siis olla joku perheenjäsen joka hoitaa toisen pennun koulutuksen ja sinä sitten toisen. Tai sitten sinun on mentävä lenkille molemman koiran kanssa erikseen.
juttu. Meiltä on moneen perheeseen lähtenyt kaksi pentua samasta pentueesta. Olen vissiin niin erikoinen että mielestäni omistaja pääsee helpommalla. Kaksi opettaa siinä kuin yhdenkin. Ainoa vaihe mikä mielestäni on hankalaa, opettaa molemmat taluttimeen. Meillä joutuu silloin aina kaksi lähtemään ulkoiluttamaan, mutta sekään vaihe ei kestä onneksi kauan. Tietysti riippuu myös hieman rodusta, koosta ja sellaisesta. Usein on pentulaatikossa jo käyty se valta taistelu ja toisaalta pennuista on turvaa toinen toisilleen, ja yksin jättämisen opettaminen on helpompaa.
Kerro joskus kuulumisesi.
oli rohkaiseva kommentti kasvattajan suusta
ysi ryhmästä Griffoneita. Niitä Belgialaisia kääpiöitä.
Jo yhdessä pennussa on puuhaa ihan tarpeeksi, varsinkin jos rotu on aktiivinen.
En olisi voinut kuvitellakaan toista Diaa (amstaffi) samaan aikaan, vaikka se sinänsä helppo pentu olikin. Pentulaatikon taistelut eivät kaikilla roduilla todellakaan riitä, vaan samaa sukupuolta olevilla voi tulla murrosiässä, ensimmäisten juoksujen/hormonien hyrräämisen aikana jne koviakin riitoja, jotka pahimmassa tapauksessa tarkoittavat että toinen on annettava pois.
Jos kahteen pentuun kuitenkin päädyt, ota sentään uros ja narttu (jonka sitten leikkautat), niin valtataistelut eivät ole niin verisiä.
tai harrastanut pidempään. Tuntuu vain niin hölmöltä, että oma rotuni olisi ainoa maailmassa, joka ei siedä samaa sukupuolta olevaa saman ikäistä koiraa kaverinaan. Toki minulla muistakin roduista on näiden vuosien aikana tullut kasvattaja tuttuja, ja lauman kanssa hekin elelevät sulassa sovussa. Tosin ystävä piirini liikkuu enemmän ysi ryhmän koirien kanssa, joskin ryhmä kolme on myös vahvasti esillä.
Ja mielipiteeni on ehkä teidän mielestänne kumma, mutta uskallan väittää jos koiralla on kaikki ok korvien välissä ei pahempia ongelmia pitäisi tulla.
huomioon todellakin sen kyseisen rodun mitä ollaan ottamassa, sekä onko kyseisellä ihmisellä ollut ennestään koiraa..ettei vaan haukkaa liian isoa palaa kerralla...
kaksi sekarotuista tyttöpentua samasta pentueesta. Kaikki meni ihan hyvin jos vain aika ja hermot olisi riittänlyt. Asuimme sillon kerrostalon kolmannessa kerroksessa missä ei ollut hissiä. Siinä vasta oli homma lähteä kahta villiä pentua taluttamaan narussa ulos. Koirat rimpuilivat tottumattomana naruissaan tai sitten minun/mieheni sylissä. Ulkona juostiin tietysti eri suuntiin. Töistä tullessa kotona oli kaksinkertaiset tuhot ja huomiota vaadittiin tietysti kaksinkertaisesti. Joukossa tyhmyys tiivistyi totisesti. Iltaisin mentiin sellaisella vauhdilla että parketista lastut lenteli.
Aikamoinen homma oli ainakin meidän kohdalla. Annettiin sitten toinen pentu pois ja molemmat rauhottuivat.
Tietysti poikkeeuksiakin voi olla, mutta en suosittele.
En ole kasvattanut ja Diakin on minulla ensimmäinen koira, joten myönnän toki tietojeni rajallisuuden. Tarkoitatko viestissäsi että griffonit tulevat toimeen saman sukupuolen kanssa vai että ne eivät tule? Koirarodun käyttötarkoituksesta varmasti riippuu paljon, miten se tulee toimeen muiden koirien kanssa. Omat suosikkini 3-ryhmästä ovat vielä valitettavan kiinni menneisyytensä koiratappeluhistoriassa. Omistajan rooli on näissä laumoissa oleellinen ja mahdolliset riitatilanteet on pystyttävä ennaltaehkäisemään mahdollisimman tarkkaan, sillä tappelun jäljet eivät tällä rodulla rajoitu pelkkiin naarmuihin.
En silti neuvoisi ketään ottamaan kahta pentua samaan aikaan, ainakaan siitä syystä että niistä olisi seuraa toisilleen. Yhteenkin nuoreen koiraan hyvän ja toimivan suhteen luominen on haastavaa, enkä näe mitään syytä, miksi sitä pitäisi turhaan vielä vaikeuttaa. Kaksi pentua ei mene siinä samassa kuin yksikin, vaan kaksi pentua tarkoittaa työtä potenssiin kaksi.
Griffoni on laumassa viihtyvä kaveri. En minä sinun kokemustasi vähätellyt. Päin vastoin. Tiedät varmaan jo nyt enemmän kuin allekirjoittanut näistä sopeutumis jutuista, sillä oma kokemukseni perustuu vain tähän yhteen ja samaan rotuun. Ainoat huomioni olen muista tietysti tehnyt kasvattaja ystävieni koirista, jotka myös muodostavat oman laumansa, koska niitä on monta.Griffon on myös rasisti ja laumassa tyhmyys tiivistyy ulkopuolisia kohtaan, siis koiria.
Monesti olen kuullut että pieniä rotuja (harjakoirat, italianvinttikoirat) otetaan usein kerralla kaksi. En henkilökohtaisesti suosittele kuitenkaan ideaa, etenkään jos kyse on jostakin suuremmasta rodusta. Onko aikaa tosiaankin viedä koiria erikseen ulos, sosiaalistaa ja kouluttaa? Usein perheen sisälle muodostuu ko. tilanteessa koirien oma "sisäpiiri", eli ne elävät omassa laumassaan. Kannattanee odottaa että ensimmäinen on sen verran "oppinut", että perusasiat on hallinnassa. Hommaa riittää takuulla yhdessäkin!
Vaarana voi olla, että pennusta tulee "koirasidonnainen", eikä "ihmissidonnainen".Päivän hauska ja mukavat asiat kun pitäisin tapahtua ihmisen kanssa, ei toisen koiran kanssa. Ei sillä, etteikö mukavia koirakontakteja olisi hyvä olla sosiaalistumisen kannalta. Kouluttaminen yms on vaikeampaa kun perheessä on kaksi pentua, joista toinen villitsee toista... Pieni rotu varmasti menee helopmmin, mutta esim. kahden isomman palveluskoira rodun kanssa voi tulla ongelmia.
Korjatkaa jos ihan väärässä olen. Otan avoimesti vastaan ajatuksieni oikaisut =)
Vaarana voi olla, että pennusta tulee "koirasidonnainen", eikä "ihmissidonnainen". Päivän hauskat ja mukavat asiat kun pitäisin tapahtua ihmisen kanssa, ei toisen koiran kanssa. Ei sillä, etteikö mukavia koirakontakteja olisi hyvä olla sosiaalistumisen kannalta. Kouluttaminen yms on vaikeampaa kun perheessä on kaksi pentua, joista toinen villitsee toista... Pieni rotu varmasti menee helpommin, mutta esim. kahden isomman palveluskoira rodun kanssa voi tulla ongelmia.
Korjatkaa jos ihan väärässä olen. Otan avoimesti vastaan ajatuksieni oikaisut =)
Tuleekohan tää nyt kahteen kertaan.. kone tai suomi24.n tökkii =(
Mutta ihan hyvä niin.
Palveluskoirien kohdalla asia menee ihan niinkuin ajattelet ja kirjoititkin.Yhdessä pennussa on haastetta ihan riittämiin.
Riippuu aika pitkälti rodusta ja sukupuolesta alkaako niillä johtajuuskamppailu. Meille toinen koira otettiin (rottisuros), kun ensimmäinen oli 1,5v ikäinen (sakemanniuros) ja niistä tuli parhaimmat kaverit. Johtopallia hallitsi tietenkin vanhempi koira.
meillä ikäeroa narttukoirilla on 1,5 vuotta. välillä nuorempi yrittää dominoida kovastikin, ja pari kertaa on yhteen otettu todella. vielä on vanhempi rouva vallassa. nuorempi koira oli jo vuosikas kun meille tuli, ja alussa se yritti todella päästä niskan päälle. ovat kuitenkin parhaita kavereita keskenään ja johtajuuskiistojakaan ei enää ole. molemmat koirat hyväksyvät myös ihmisen johtajakseen ongelmitta.
Johtajuuskamppailua suurempi ongelma on se, että niistä tulisi ihmisen koiria eikä koirien koiria. Molemmille pennuille kun pitäisi olla ihan sitä omaa aikaa ja lenkityskin olisi aluksi hyvä tapahtua erikseen, jotta ne oppivat kuuntelemaan ihmistä ja seisomaan omilla jaloillaan eikä tukeutumaan toiseen.
Hyvän suhteen rakentaminen yhteenkin koiraan vie aikaa ja sitä ei ainakaan nopeuta sopivan riehumiskaverin jatkuva läsnäolo.
.. on äärettömän vaikea kasvattaa yhtä aikaa. itselleni tuli toinen koira kun ensimmäinen oli n. 2 vuotias. ajattelin että kyllähän kaksi koiraa menee siinä kun yksikin, mutta ei se ole niin. joukossa tyhmyys tiivistyy, joten kasvatus on hankalaa ja TODELLA aikaa vievää, enemmän vie aikaa kuin ensimmäinen.
saati sitten kun on kaksi saman ikäistä. jos sinulla on kummallekin aikaa joka päivä ERIKSEEN, ilman että toinen on näköpiirissä, monta tuntia niin EHKÄ sitten. itse en ottaisi kahta pentua yhtäaikaa vaikka maksettaisi.
kun on kaksi pentua, käy todella helposti niin, ettei kumpikaan osaa olla yksin, aina saadaan turvaa siitä kaverista...
Meille otettiin kaksi narttua samasta pentueesta. Alussa aikaa vei peruskouluuaminen. Niistä on paljon seuraa toisilleen. Pari vuotiaana oli keskinäistä kamppailua asemasta. Se loppui lyhyeen kun tietoisesti vahvistimme sen asemaa, joka oli pennusta asti ylempänä laumassa. Mitään verisiä kamppailuja ei käyty, mutta murinaa ja äkäisiä yhteenottoja.
Jos on aikaa pentuvaiheessa molemmille koirille erikseen, suosittelen. Ja lauma-asema pitää tehdä molemmille selviksi, myös koirien keskinäinen asema.
Kova johtajuuskamppailu tiedossa, jos hankit 2 saman ikäistä koiraa!!!!!!! Kaksi eri ikäistä sopeutuu hyvin keskenään! Yleensä silloin vanhempi koira on johtaja ja nuori arvostaa vanhempaa haukkua.
otin viime kesänä 2 narttupentuja(`pystiffejä`).Ei mittään ongelmia on ollut!!
Hei, ei se minusta ainakaan ole huono idea. Itselläni on 2 koiraa ja molemmat pentuja 6kk ja 4kk tulevat oikein hyvin toimeen keskenään. Koko erokin on päätä huimaava, jo nyt.
Aika hölömöjä kommentteja nämä, jotta ei kahta koiranpentua kerralla:) Eihän niiden pienten karvatassujen hoitaminen, opettaminen ja kouluttaminen ole sen kummempaa kun lasten !
P.S. Rajat On Rakkaus-Rajaton Rakkaus
Täysin samaa mieltä. Ei taidan monikaan kommentoija tajuta oikeasti koirista mitään. Päinvastoin, ihanne tilannehan se on, jos on mahdollisuus ottaa kaksi yhtäaikaa, itsekin meinasin. Pennut oppivat toisiltaan paljon, myös sen tärkeimmän tehtävänsä, eli miten ollaan koira.
Ei koiranpennut toisiltaan opi, millaista on olla koira. Ne oppivat noita asioita aikuisemmilta koirilta, ensin emoltaan, ja sitten muilta tapaamiltaan koirilta. Pennut eivät keskenään kasva millään sosiaalisiksi, kyllä se vaatii ihmiseltä sen kaksikertaisen työn. Ne on sosiaalistettava ihan samalla lailla jokatapauksessa, mutta se on tehtvä pääsääntöisesti erikseen, muutoin ne oppivat tukeutumaan toisiinsa, eivätkä pärjää sitten ilman sitä toista oikein missään tilanteessa. Tämä riskihän on olemassa jo siinäkin tilanteessa, jossa pentu tulee taloon, jossa on jo koiria. Jos koira ei saa paljon sitä aikaa ihmisen kanssa, se helposti tulee "koirien laumanjäseneksi", mutta ihmisten maailmassa koiran kyllä pitäisi leimautua nimenomaan ihmisen kaveriksi ja seuralaiseksi.
Ihana idea-nimimerkin tapana on kokematon ihminen, joka ei ymmärrä koirista mitään. Se lisää epäonnistumisen riskiä valtavasti. Ainakaan hänellä ei ole harrastustaustaa koirien parissa. Ei muuten voi olla noin yksinkertainen ajattelumalli.
Olipas mielenkiintoinen keskustelu täällä. Juuri tällaista itsekin etsin.
Otin kaksi pentua (tolleri-sakemanni/laika mixit) samasta pentueesta.(uros ja narttu) Ikää heillä nyt 4 kk. Yhteenottoja on ollut ja hermoja kysytty. Minulle sanottiin ettei kannata ottaa, mutta otin kaikista varoituksista huolimatta.
En aijo luopua kumpaisestakaan vain siksi että haastetta riittää, vaan enempikin pyrin puuttumaan epäkohtiin,oli ne sitten minusta itsestäni kiinni tai koirista. ennestään laumassamme on kaksi vanhempaa koiraa. (uros ja narttu)
Koirakoulussa käydään toisen kanssa ja toinen opetetaan siinä sivussa samoilla metodeilla. Olen itse sitä mieltä että ei se mahdottomuus ole mutta hirmun paljon kannattaa kiinnittää huomiota siihen mitä rotuja on ja mitä rotu vaatii. Kannattaa myös panostaa koiriin eli siis aikaa käyttää. Nyt yhdessä ulos meneminen on meillä hyvinkin haasteellista. Käymme yhdessä ja erikseen.
Kannanottoja ja kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevilta kaipailen. Mukava jakaa kokemuksia.
Parempi vaihtoehto kun malttaa yhden koiran kunnolla kouluttaa arkitotetlevaiseksi pääsee paljon helpommalla, kun yksi koira on koulutettu ja homma on sen kanssa suhkot hyvin hanskassa on pentuakin huomattavasti helpompi kouluttaa(vasta 2 vuoden päästä ensi koiran ostosta toinen koira), koska koira on laumaeläin ja otta lauman muista koirista mallia.
Esimerkiksi : koira mikä on 2 vuotias ja koulutettu niin näyttää mallia 4 kuukauden ikäselle koiralle miten pitäisi laumassa käytäytyä.
Itsellä esimerkiksi oli naurussa pitelemistä,, kun aikoinaan 2 vuotiasta koiraa koulutin paikoillaan oloa ja sivuulle tuloa, niin 4 kk pentu meni aikuisen koiran viereen istumaan oma aloiteelisesti, luoksetulo tilanteessa aikuinen koira tuli sivulle istumaan ja pentu kanssa tuli sivulle istumaan matkien aikuista koiraa, niin ne pennut apinoi aikuista koiraa.
Elikä maltti on valttia ja kannattaa odottaa saa yhden koiran koulutettua vasta sitten ottaa pennun kaveriksi. Kaksi kouluttamatonta pentua on tuplasti duunia.
Kaksi koiraa samasta pentueesta on kyllä ajatuksena ihan hyvä. Jos molemmat on tervepäisiä niin ei ongelmia pitäisi syntyä, hampaanjälkiä kylläkin. Ainakin samaa sukupuolta olevat olisi hyvä tarvittaessa saada eristettyä toisistaan mutta riski siinä on että sen jälkeen rauhanaika pitää kuroa kiinni...
kaksi koiraa samasta pentueesta otettu, molemmat isokokoisia rotuja, kovapäisiä. ei ole mitään ongelmaa ollut, toinen on koirsta pomo ja minä olen molempien pomo, molemmat uroksia, ei kertaakaan yhteenottoa tai mitään rähinää. eikä muutenaka mitään ongelmaa, saavat toisistaan seuraa toisillen ja ulkona riehuvat itsensä väsyksiin.