" On pimeää.
Taivas on kirkas.
Tähdet loistavat.
Tyttö makaa maassa.
Lumi on punaista.
Poika on juuri menossa kotiin.
Näkee tytön.
Tyttö makaa maassa värähtämättä,elottomana.
Poika tuntee lämpimän kyyneleen poskellaan.
Se jäätyy.
Poika näkee punaista.
Hän näkee verisen veitsen.
Hän näkee veriset vaatteet.
Hän näkee verisen lapun tytön kädessä.
'Anteeksi.'
Poika purskahtaa itkuun.
Hän suutelee tyttöä.
Menee makaamaan tytön viereen.
'Mä rakastan sua',poika kuiskaa.
Poika oli myöhässä.
Tyttö oli jo ehtinyt toteuttaa haaveensa..." :'(
Taivas on kirkas.
Tähdet loistavat.
Tyttö makaa maassa.
Lumi on punaista.
Poika on juuri menossa kotiin.
Näkee tytön.
Tyttö makaa maassa värähtämättä,elottomana.
Poika tuntee lämpimän kyyneleen poskellaan.
Se jäätyy.
Poika näkee punaista.
Hän näkee verisen veitsen.
Hän näkee veriset vaatteet.
Hän näkee verisen lapun tytön kädessä.
'Anteeksi.'
Poika purskahtaa itkuun.
Hän suutelee tyttöä.
Menee makaamaan tytön viereen.
'Mä rakastan sua',poika kuiskaa.
Poika oli myöhässä.
Tyttö oli jo ehtinyt toteuttaa haaveensa..." :'(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Molemmat runosi olivat äärimmäisen surullisia ja hiukan ahdistavia. Toivon, että ne olivat vain hengen lentoa ja runoilijan tuskaa.. Tuli kuitenkin mieleeni kaunis 14-vuotias tyttö, joka riisti hengen itseltään pojan vuoksi. Se kuolema oli niin turha. Eikä siinä ollut mitään kaunista. Rakkaus on katoamaton ja sen määrä maailmassa on vakio kyllä sinäkin saat siitä osasi näytti tällä hetkellä miltä näytti, tuntui miltä tuntui. Rakkaus on iloa, hyvyytä, ei lisää tuskaa. Potkithan eteenpäin elämässäsi..