Miksei työttömät

Suomalaiset halukkaitten olisi vakuutettava viljelijät, kuinka saada luottamus kun aiemmin on jouduttu turvautumaan vierastyövoimaan..

Miksi pitäisi?

Suomalaisilla on joskus laiskuus-ilmiö. Nolo asia. - Likinäkörilltäti

Oletko nukkunut kaiket viikot ?vai oletko sokea ja kuuro ???
Johan suomalaiset on hakeutuneet !!!
Nyt vain ukrainalaisia saa tullakin,
jotta suomalaiset saavat kai potkut
ennenkuin aloittivat työnsä.

Höh,höh - ulkomaalaisia työllistävät!
Tiedä sitten mitä ketkuilua se on, kun kovasti markkinoidaan, että osta kotimaista, mutta kuitenkin monet tilat työllistävät ulkomaalaisia.
Usein kuulee kuinka ulkomaalaiset osaavat asiat tiloilla paremmin kuin suomalaiset.

Ovat hakeutuneet, mutta eihän heillä mitään kokemusta alasta ole. Ei taida viljelijät heitä mielellään ottaa nurkkiinsa lorvimaan. Tietysti jos motivoituneita tekijöitä löytyy, niin tosi hyvä juttu.

Työehtosopimusten mukainen palkka maksetaan kuulemma olkoot tekijä kuka tahansa sanottiin uutisissa.

Kova on eläkeläisellä huoli toisten töistä.

Mansikanpoiminnassa palkka on 1,20 euroa kilolta.

Jokaisessa pohjoismaassa sama juttu. Kaikki maa-ja metsätalouteen liittyvä koulutus poljetaan alas ja kausityöläiset haetaan muista Euroopan maista ja kauempaakin.
Kyllä se ottaa vähän päähän kun kissankorkuisilla teksteillä kirjoitetaan että pandemian takia tuhoutuu suuri määrä metsää. Satoja miljoonia puun taimia muka tuhoutuu ja jää istuttamatta Ruotsin suurimman metsäyhtiön Sveaskogin mukaan kun ei saa sitä ulkolaista työvoimaa. Siis noille suuryrityksille ei tarvitse antaa yhtään alennuksia työnantajamaksuihin, niiltä pitäisi ottaa erityinen ylimääräinen pandemiavero kun itse eivät järjestä koulutusta nuorille työttömille. Ja mikä se estää viljelemästä sitä metsää siemenistä? Onhan niitä koneita metsänkaatoon niin miksi muka ei istutukseen.?
Hytinäx1

Muistuipa mieleen yks kesä, jolloin menin työkaverini kanssa mansikkatilalle mansikoita keräämään.
Toinen pojista ei ollut vielä syntynytkään ja vanhin poika oli silloin jotain 3v., kun päätettiin lähteä Suonenjoelle mansikkatilalle.
Raskasta oli toden totta, mutta mulla ja työkaverillani oli toooosi sukkelat sormet ja keräsimme molemmin käsin ihan tienaamismielessä.
Huilailutuokioita en pitänyt, vaan hulluna keräsin:)
En muista oltiinko 1 vaiko 2 viikkoa. Miten en nyt muista, mutta en nyt vaan muista ja sillä siisti. Arvelen että oltiin kaks viikkoa.
Palkka per laatikko ei ollut hyvä, mutta kun niitä laatikollisia täytteli hullun lailla, niin aika mukavasti saimme tuohta :)
Heikunkeikku

Saanko vielä jatkaa. Katsokaa, kun edellisen kommentin olin kirjoittanut, niin mansikkatilan jutut suorastaan rynnivät mun muistiini. Sitä täs oon nyt muistellut ja sen takia nyt tänne takaisin tupsahdin. Tekis mieli kaivella silloin otetut valokuvat esille, mutta en nyt äidy.

Aamulla seitsemältä työntekijät tallustelivat pellolle. Siis älyttömän suurelle pellolle, jossa mansikkarivistöjä oli vieri vieressä niin pitkinä pötköinä, että tuskin toista päätä näki.
Jos satoi, niin talon puolesta oli kumisaappaat ja keltaiset sadetakit:)
Jokainen poimija valitsi oman mansikkarivin. Ja siitä se alkoi.
Silloin kun minä ja työkaverini oltiin, niin muut ihmiset olivat 15-16-17 vuotiaita. Yksi perhe oli myös, joihin tutustuin vapaa-aikana. Pariskunta ja heidän arviolta 7-vuotias poika.
Nuoret tytöt eivät olleet ahkerimmasta päästä. He keräilivät kaikessa rauhassa ja rupattelivat muiden kanssa ja unohtivat rupattelun lomassa kerätä.

Kun pahvinen mansikkalaatikko tuli täyteen, niin ei tarvinnut lähteä hakemaan uutta laatikkoa, vaan piti täysillä huutaa, että LAAAATIKOITA ja oitis talon isäntä toi tyhjän laatikon ja vei mennessään sen täyden laatikon.
Kun alkoi keräämään, niin jokainen laittoi laatikon pohjalle oman muovisen läpyskän. Läpyskässä oli numero. Täysi mansikkalaatikko tyhjättiin raktorin peräkärryyn ja otettiin se läpyskä ja laitettiin puusta tehtyyn naulakkoon.
Näin tiesi laskea, että kuinka monta laatikollista kukin oli kerännyt.
Päivän päätteeksi, kun olimme ruokailussa, niin isäntä toi paperilapun, johon oli merkitty nimet ja sen, että kuinka paljon kukin oli sinä päivänä kerännyt.
Nämä nuoret tahtoivat olla listan kärjessä.
Mutta mutta ja mutta, minä ja työkaverini oltiin vuorosiin ekoja ja tokia.
Että niitä nuoria harmitti:)
Yksi syy siihen, että oltiin niin nopeita oli se, että yleisesti ihmiset keräävät yhdellä kädellä. Oikeakätinen oikealla ja vasenkätinen vasemmalla.
Minä ja työkaveri, jotka molemmat olimme pianisteja ja tottuneet käyttämään luontevasti molempien käsien sormia ja niin saatiin hyppysiemme kera kerättyä melkein tuplasti muihin verrattuna.
Sen huomasi siitäkin, että kun aamulla aloimme kaikki keräämän alkupäästä samaan aikaan, niin kohta ja oitis me olimme paljon kauempana kuin muut takanaolijat.

Jos olisin nuorempi hyypiö, niin kenties lähtisinkin uudestaan keräämään. Nyt ei oikein onnistuisi niin ripeästi kuin ennen.

Ihanaa siellä oli, kun sai mennä valmiiseen pöytään syömään. Talon emäntä oli suber-ruuanlaittaja. Ruoka oli enemmän kuin maukasta.

Heikunkeikku

Hallitus on vissiin laskenut, että on halvempi tuoda pari koneellista ukrainalaisia
töihin kuin maksaa palkkatukea suomalaiselle, jolle maajussi ei halua omasta pussista
maksaa edes alinta taulukkopalkkaa.
Ukrainaiset saavatkin tulla siis nyt.