teille on tullut jos olette ottaneet koiran joka on ollut toisessa perheessä aiemmin? Onko kaikki mennyt hyvin, tai onko jotain erityistä joka kannattaa huomioida? Itse olen aikeissa ottaa toisessa perheessä olleen koiran ja ajattelin jos teillä muilla on kokemuksia että tietää varautua ja mihin kaikkeen.
Kertokaa kokemuksistanne, kiitos.
Kertokaa kokemuksistanne, kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on ainakin suht hyviä,otin sakemanni-belggarin 5v,joka oli ollut vuoden narun jatkona ja muutekin huonosti pidetty.Sanottiin että koira on agressiivinen,purrut kahta ihmistä ja sellasta.No otin kuitenkin kokeex(mun luona jo neljäs koti).Koira ei oo tippaakaan agressiivinen,tulee toimeen kaikkien kanssa ja on 100%kiltti!Koulutustakaa ei hirveest tarvinnu,ku on fiksu tyttö.Tän koiran kaa kävi hyvin,mut paljon on sit niitä huonojaki kokemuksia ihmisillä...eroahistus kai yleisin...
otettiin löytökoira,ihan suomalaisesta kennelistä.
jos kuitenkin itse tiedät millaisesta perheestä koira tulee niin ainakin ongelmat ovat (toivottavasti) hieman pienempiä.
meidän pappa oli pelokas,kaltoinkohdeltu ja hyvin varautunut.
kiltti kuitenkin kuin mikä!
isoimpana ongelmana aluksi koettiin mies-alkoholi yhdistelmä.
koira ressu pelkäsi kauhuissaan jos isäntä otti yhdenkin saunakaljan.
no,nyt vuosia tuosta myöhemmin ei haittaa vaikka joisi korillisen =),olemme saaneet papparaisen luottamaan meihin ja muihinkin ihmisiin.
ja nyt , vanhoilla päivillään herra sai sitten ihka omia jälkeläisiäkin.....oikein mahti-sonni.
yritä haastatella "vanhoja omistajia" tässä koira asiassa,kysele kaikenlaista kuten:
ruokailu ajat,
ulkonakäynti aikataulut
kynsien laikkaamiset (pyydä vaikka näyttämään niin näet miten reagoi)
koulutus asioita,mitä osaa
olisiko mahdollisesti eläinlääkäriltä saatu "terveyskortti" tallessa
ym.ym
onnea sinulle koiran kanssa!
Tyttäreni sai vihiä, että oli Walesin gorki, kaltoin kohdeltu.
Oli raukka vieläpä syntymävikainen: lonkkaongelmia ja korvat roikkuivat lurpallaan. Masentunut, alistunut, sellainen "anteeksi että olen olemassa"-tyyppi.
Tytär sai kuin saikin sen omakseen. Tytöstä tuli koiralle kaikki kaikessa! Myös isän koira, Riikka, omi johtajakseen, jota ei tarvitse pelätä vaan voi juosta tervehtimään ja hypätä syliin.
Koira oli jo viisivuotias ja sitä oli jatkuvasti ruokittu pentua: nappulat liotettuina, ei puruluita tms. Hengitys todella haisi!
Itselläni ei ollut koirista mitään kokemusta mutta jotenkin vaisto sanoi miten tulisi menetellä.
Ostin sille raakaa lihaa, luita purtavaksi, lisäsin juureksia sen ruokiin, ja öljyä.
Ei ollut enää vatsakaan kovalla sen jälkeen. Hengitys korjaantui ja koira alkoi pitää minua ruoka-automaattina, jonka kaveri kannattaa olla!
Lenkkeilin sen kanssa vaikka se olikin työtä ja tuskaa: Riikka oli pelkuri! Kaikkia päin se hyökkäili, rähisi kaikille, myös koirille ja ihmisille, oli aivan sekaisin.
Mutta, lapsille se oli aina lempeä! Se antoi niiden pukea ylleen nukkien vaatteita, aurinkolaseja ja ties mitä nämä keksivät. Oli aina välillä pistettävä kakarat kuriin ja pelastettava Riikka näiltä hyviltä tarkoituksilta...
En arvannut ollenkaan kuinka voimakkaasti se vei sydämeni. Väitin aina kaikille, että inhoan koiria enkä ikinä sellaista ottaisi itselleni.
Aikuista tytärtäni moitin jos hän ei ollut riittävän ajoissa imuroinut: inhoja koirankarvoja matoissa. Yäk!
No, sitten tytär ja Riikka alkoivat asua keskenään, ilman muuta perhettä kun tytär sai tilaisuuden kokeilla siipiään itsenäisenä aikuisena.
Parin vuoden sisällä tuli Riikalle milloin mitäkin: kohtutulehduksia, rintakasvaimia ja muita naistenvaivoja.
Tuomio tuli: leikattava kasvaimet pois tai henki menee. Valitettavasti Riikan sydän ei kestänyt leikkausta vaan se kuoli operaation aikana.
Kun tieto tuli tytöltä töissä ollessani, aloin hillittömästi itkeä.
Nytkin tätä kirjoiteetaessa kyyneleet alkavat sumentaa näköä.
Joten, uskon että aikeesi hankkia toisten hallussa ollut koira, voi onnistua.
Vastaanottonne ja toimenne koiran huomioimisessa varmasti ratkaisee jatkon.
Jos se saa tuntea olevansa uuteen laumaansa todella tervetullut, miksi se haluaisi palata vanhaan?
ihana kuulla että riikka-neiti sai hyvän kodin viimeisiksi vuosikseen.
eikös olekin kumma miten rakas voi olla muukin kuin oma koira.
voimia teille molemmille!
oletko muuten ajatellut hankkia omaa koiraa?
Tuli hankittua!
lisää. Millainen koira ja miten se käyttäytyy. Mikä rotu, onko kiltti ja tottelevainen vai millainen. Uteliaana täällä kiehun. :-)
Ja kiitos kaikille vastaajille.
Kaipaavan kirjoituksen kun luin niin piti ihan vetistellä täällä. Toivottavasti hieman helpottaisi tuo ikävä. Otapa vaikka joku koiruli hoitoon joskus, jollet viitsi omaksi ottaa.
Kannustavia nämä vastaukset kuitenkin, vaikka odotin jo vaikka mitä. Onneksi kaikilla tuntuu menneen hyvin kuitenkin tämä kodin vaihtuminen.
Suhtautuuko se koira kuinkakin äkkiä siihen uuten ihmiseen kuten siihen alkuperäiseen kasvattajaan?
Sorry, en huomannut laittaa ON JO!-viestiini samaa nikkiä jota käytin kertoessani Riikasta.
Riikka oli tosiaan niin hyvä kokemus, että kyllä se sellaisen tunteen jätti, että oman koiran, ihan ikioman, hankkiminen alkoi olla mielessä koko ajan.
Jonnekin täällä foorumissa olen aiemminkin kirjoitellut pennustani, joka on Belgi-schäffer ja nyt 6kk. Kysellyt muilta vinkkejä, kertonut kuinka tartutin siihen ihmisten flunssan jonka se saikin pahempana (tuli keuhkoputkentulehdus) jne.
Olen jossain myös kertonut, kuinka sain sen sattumalta ajaessani viime syksynä taksia ja sitä tarjottiin minulle kyytimaksuna! Ja että se luovutettiin minulle jo 6 viikon ikäisenä enkä minä aloittekijana tiennyt että olisi voinut odottaa mieluimmin 8 vk:n ikään asti.
No, onneksi tämä ei vaikuta olevan sekaisin varhaisesta vieroittamisesta, normaali villi pentu vain. Hieman dominoiva tyyppi mutta kai se johtuu sen perimästä.
Riikka oli kaikenkaikkiaan niin hyvä opettaja minulle, että katson sen tehneen varsinaisen pohjatyön jotta saatoin ryhtyä tämän omani omistajattareksi.
Kysyit suhtautuiko koira uusiin omistajiin samoin kuin vanhaan? Kyllä, olihan se niin alistettu ja arka. Vuodessa se kutakuinkin alkoi jo tajuta, ettei sen tarvitse olla koko ajan varuillaan ja kulkea pitkin seinänvieruksia.
Toivotan onnea ja positiivista mieltä mikäli päätät rohkaistua ottamaan "toisten käytetyn" koiran.
Uudessa perheessä eläminen onnistuu hyvin. Kestää vain jonkin aikaa ennenkuin koira tottuu uuden perheen rutiineihin. Alkuun voi ikävä vaivata, eikä ruoka maistu. Säännöt kannattaa pitää samoina alusta alkaen eli jos et halua koiraa omaan sänkyysi, älä sinne päästä ekanakaan yönä. Voit vaikka tehdä retkipetin koiranpaikan viereen, kuten pennun tullessa taloon, jos koet sen tarpeelliseksi.Itse olen mieltänyt oman ison koiruuteni ikäänkuin pennuksi ja hyvin on mennyt. Rakkautta ja kuria.